Esineitä ja telineitä

Marjan kanssa Haunisissa, ruutu ensin.
Esineruudun leveys oli n 30 metriä, syvyys normaali 50m.Alueella oli neljä esinettä, joista kolme haetutin.
Qlla oli kyllä selvä visio mitä se oli tekemässä, ja irtosi joka kerran hyvin, teki myös mun mielestä aika sinnikkäästi töitäkin, eli paljon oli ruudussa hyvää.
Mutta ideaalisuoritus se ei ollut,likimainkaan.
Eka pisto oli hyvä,sinkosi kyllä sinne täyteen syvyyteen niin hirveää vauhtia, että sanoin jo Marjalle ettei Qlla voi millään olla nokka auki tuommoisessa menossa.Nopeasti kuitenkin sai siellä takarajalla hajun, ja paikallisti esinettä tovin(esine löhes oikeassa takakulmassa).Näin sen verran, että kun Q otti esineen suuhunsa, se hetken puntaroi kannattaako palauttaa, vai omisiko sen.Noin kahden tai kolmen sekunnin päästä se onneksi päätyi oikeaan ratkaisuun ,ja toi.Luovutuksessa räkäisi esineen mulle, mutta siitä olin jo etukäteen sanonut etten nipota,pääasia että tuo.
Kakkosesineelle lähti taas hyvin, mutta koukkasi aika pian alueen oikeasta sivurajasta yli, ja siellä oli yksi pusikko, joka tuntui kovin kiehtovalta Qn mielestä:En käsitä mikä siellä niin kiinnosti, mutta siellä se pyöri oikeasti tosi kauan.Kutsuin sen jossain vaiheessa pois, ja lähetin uudelleen.Vieläkin sen oli ihan pakko koukata sen saman puskan kautta, mutta sitten itsenäisesti irtosi taas syvemmälle,ja löysi takarajan tuntumasta joko keskeltä, tai vasemmasta kulmasta esineen(melko varma olen että oli sen vasemman kulman).Siinäkin luovutuksessa oli hiukan hätäinen, ja ellen väärin muista niin kusaisi pari metriä ennen vielä puunrunkoon.
Kolmosesine löytyi taas paljon nopeammin,mutta se oli sitten sen verran arvokas Qllekin (joku jämäkämmästä muovista tehty nakkimakkaralelu), että ei pystynyt- kyennyt tuomaan esinettä suorinta tietä, vaan koukkasi mun ohi, ja jäi seisomaan siihen parin metrin päähän.Sanoin sille "tuos nyt vaan", ja kerrankin ei ruvennut kitisemään vaan hyppäsi mua vasten tyylillä "tossa on sitte!"
Joo-o, onhan meillä vielä tässäkin tekemistä, mutta treenin jälkeen olin kuitenkin iloinen että se toi ne kolme , ja oli joka tapuksessa innoissaan vaikkakin vähän kuriton:-) no ei se ois Kuukkis, jollei aina välillä tarttis testata kuinka paljon ohjaaja sietää nuppiniskailua..
Aikaa härdelliin menin 6 minuuttia, johtuen lähinnä siitä puskajumituksesta.
Sieltä mentiin TPHn kentälle telineisiin..Hypyt on ilmavat,eikä ylin lauta ollut lähelläkään tippumista vaikka se oli herkäksi viritettykin.Eka paluuhyppynä, ja toka menopaluuna.Ne meni hyvin.Vaikka kapula jopa lensi vähän vinoon.
A yritettiin ensin menopaluuna, mutta kiersi paluun ja teki muutaman oman kierroksen kapulan kanssa.Suht nopeasti toi kuitenkin takaisin.Sitten otettiin pelkkä paluuosa, joka hyvin.
Ja treeni lopetettiin sellaiseen, jossa meni itse nätisti An molempiin suuntiin kapulan kanssa ilman apuja.Tässä vaiheessa vielä on tärkeää että kapula lentää tarpeeksi kauas ja suht suoraan.Vinoja palautuksia pitää rakentaa seuraavassa vaiheessa, ja myös rakentää Qlle joku toimintamalli siihen tilanteeseen jossa kapula laskeutuukin liian lähelle estettä.Eli jos joku keskii miten koiralle voi opettaa vaikka peruuttamaan kapulan kanssa optimietäisyydelle jossa vielä saa vauhdin ja ponnistuskohdan hollilleen, niin kuulen mielelläni :-) No toi voi olla vähän kaukaa haettua, mutta kuitenkin myös Qlle pitää opettaa ettei herne saa kilahtaa kiinni, heti jos tulee joku kämmi.
Marja oli kyllä just oikeassa sanoessaan , että mä niin yritän aina varjella ettei meille synny mitään konfliktitilanteita Qn kanssa, että olis tehokkaampaa opettaa se jatkamaan hommia kiltisti vielä sellaisen tilanteen jälkeen, vielä suuremmalla sisulla.
Kesä olis aikaa hioa treenejä ja "psykologiaa", kaipa se kisakausi kuitenkin olis korkattava tänä vuonna, muuten en varmaan koskaan uskalla..