Lutuinen

Tänään aamulla hyvin pikainen,mutta oikein hyvän mielen-treeni! Q oli poikkeuksellisen kiva! Palkkasin sen itse tarjoamasta aktiivisuudesta! Ja jäävät nyt oikein napakat ( aurinko paistoi niin ihanan kirkkaasti, että varjoista näki hyvin mitä koira teki). Seuruu hyvä ja eteenmeno super! Meni lujaa ja suoraa ja hienosti maaten purutyynyn viereen :-D Oi mun oli suorastaan vaikeaa jättää sitä hoitoon iltapäivällä.. :-(

Rusinat pullasta

Viime viikkojen treeneissä on jotkut jutut onneksi nytkähtäneet taas eteenpäin. Toisaalta kaikenlaista epämääräistä sättäämistä mahtuu joukkoon. Mulla on itsellä paljon painiskeltavaa oman päänuppini kanssa, se ainakin on selvää! Toivottavasti seura järjestää jossain vaiheessa psyykkisen valmentautumisen koulutuksen. Mutta kaipa sitä voisi joskus ajatella panostavansa ihan yksäritunninkin itselleen :-) Viime vuonna olin hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä, ja se näkyi suoraan myös tuloksissa. Tämä kausi taas on mennyt noidankehässä, kun Q rallattaa yhdessä treenissä, rupean mä jo ennakoimaan ja manaamaan joka kerralle vaikeuksia. Q lukee mua kuin avointa kirjaa, ja toteaa että toi akkaparka on taas ihan kuutiksella-paras ottaa kaikki ilo irti. Ja se ei tosiaankaan ole epävarmuuttaan kuriton, vaan sen mielestä se oma kiva on sillä hetkellä palkitsevampaa :-) Nyt siis teemana saada mun pää kasattua, ja ennenkuin se on todellisuutta , nautin pelkät rusinat pullasta. Q pääsee kokeisiin välillä, toisena päivänä voimme ihan hyvin onnistua, toisena se on vaan sitte voi-voi, ei se niin vakavaa. Qlla on kuitenkin miellyttämishalua lukuunottamatta ihan passelisti kaikkea,oikein kelpo koira siis,joten täytyy kai niitä onnistumisiakin tulla :-D Ja jos sitten häpäisemme itsemme lahjakkaasti jonain kertana, ja jonkun tekisi mieli viisastella "että kauhia kun ei oo hallintaa" , niin siihen vois olla kiusaus sanoa "teepä kuule ite tuolle hallinta" :-D. Nyt meille tulee pikkuinen tauko hakutreeneistä, mutta tauon jälkeen taas ennen mahdollisia kokeita taidan ottaa pelkkää suoraa löytöä ja motivaation kohotusta. Nyt viime aikojen treeneissä on ollut hinkkausta ja olen pyrkinyt korjaamaan kaiken mikä ei ollut aika just. Esineruutua otettu maltillisesti, mutta pelkillä pehmoleluilla tai vinkuvilla tennispalloilla. Nyt uusi palkka on ollut aika hyvä, kaikki "ihanuudet" se on meinaan malttanut palauttaa! Ja eteenmenoja treenattu nyt reilu parikymmentä, kyllä se joka kerran on hienosti irronnut:-)

Haku 12.9

Haunisissa tunnelin suulla, mutta alue taas uudella tavalla. Radalle oli pykätty kuusi piilon paikkaa. Aloitus oikealta. Sinne jäi Qlta ukko ekalla lähetyksellä :-(. Korjauksella sai ylös. Isohko kaatunut puunrunko oli siinä lähetyslinjan vieressä, olisko se provonnut jotenkin huolimattomaan pistoon? Mikä oli plussaa, tuli Q hyvällä asenteella vierelle ja korjaukseen:-). Sitten oli ukko toisessa etukulmassa ja molemmissa takakulmissa, väliin joko tulee tyhjä tai sitten etenee niin, että löytyy. Ja hyvinhän se eteni:-) Oikealla puolella oli tekemässä optimaalityhjää ja oli kurvaamassa sisään sillä linjalla mihin olin laskeskellut. Kutsuin "täällä" , mutta kiva oli huomata, ettei nenä mene kiinni siinäkään kohtaa kun ajatuksissa on paluu keskilinjalle. Sai hajun ja kääntyikin niiltä sijoiltaan vielä eteenpäin löydölle. Viimeisellä sama juttu, kauniisti eteni takarajalla ja löysi takakulman Lnä. Ilmaisut oli 35, 35, 40 ja 5. Kolmoslöydöllä haukun sävy oli kimittävämpää, mutta Marja taas hienosti osasi odottaa oikeaa hetkeä palkkaamiseen. Tää oli taas niitä kivoja treenejä:-) Ai niin ja mulla oli pekonia kuljetuksiin ja keskilinjalle. Toimi kivasti, kyllä kelpasi Qlle!

Polkujen imussa

Saimme tänään ylläripylläri-lahjajäljen. Oltiin tottistelemassa ja Tanjalla oli Kitalle muhimassa sillä välin jälki tunnelin suun maastossa. Kita kuitenkin kolhi polvensa esteeseen ( sympatiarutistus Tanjalle ja pikaiset paranemiset Kitalle!!), joten Tanja lahjoitti sitten jäljen meille. Eihän meillä mitään jälkivermeitäkään ollut, tai palkkaa.. No mutta saatiin sitten nekin Tanjalta:-) Janalta lähtö vasempaan. Ei parasta Qta ollenkaan, meni kyllä suoraan mutta painoi hiukan ensin yli ja ihmetteli jotain. Lähti oikeaan suuntaan kyllä hetken päästä. Kepit ( 3 ) sai ylös, mutta aika urpona oli osan aikaa. Noissa poluissa on edelleen tekemistä. Helpolla jos jälki kulkee osan matkaa polulla, polku jotenkin imaisee Qn mukaansa. Onhan näitä harkattu, mutta vielä tarvii keskittyä tähän(kin) ongelmaan. Piikkejä oli vissiin kaksi. Ensimmäisellä meni melko hyvin, mutta tokalla joku uskonpuute sai aikaan vielä kerran tarkistelemaan:-). Kiva kun sain tällaisen palauttavan jäljen tälle viikolle ja sain palkattua Qn kunnolla sen kokeen palkkaamattomuuden jälkeen. Tottiksessa jäävissä istu ihan jees, maahanmeno same old same old ja juoksussa steppaili. Noudot ihan ok, paitsi että esteillä huomaa, että Qlla taitaa olla taas joku pikkujumi selässä:-( Ilmoittautuminen Kitan kanssa hyvin, Lucan kanssa yritti yrmyillä. Sai palautetta, loppuviimein irvimiset jäi pois mutta vähän Q oli sitä mieltä ettei ehkä niin huvittais tullakaan enää ilmoon:-) Paikkamakuu rauhallinen,olin piilossa. Palasin palkkaamaan Kitan kakkosnoudon jälkeen. Tänään en ottanut eteenmenoa, eilen ja toissapäivänä kyllä.

Eläinkokeita ja ihmiskokeita ..

Osa treeneistä nyt on jäänyt kirjaamatta ja autuaasti oon ne unohtanutkin. Mutta kirjataanpa nyt edes suurimmat "kokeiluluonteiset" treenit.Fb.n hakuryhmässä joku kertoi aina silloin tällöin ottavansa omapäisen koiransa ( joka ei aina oo niin halukas ohjaajansa ohjaukseen) kanssa sellaista treeniä, jossa samalla lähetyslinjalla on maalimies ensin esim 30 m syvyydessä, ja toinen vaikkapa 60 metrissä. Ei ole väliä kumman koira löytää ensin, mutta sen pitää alistua lähtemään uudelleen pistolle, jonka se on omasta mielestään jo tehnyt. No tuohan kuulosti jotenkin hyvin meille passelilta treeniltä ( tarvinneeko selventääkään miksi :-D. Buahaahaa ). Tutkan maastoissa sitten viime torstaina tämän vuoro. Meillä oli ensin ukko oikealla, sitten vasemmalla etulinjalla puolivälissä hyvin piilotettuna "puun sisään" siinä kivirykelmässä ja toinen molari siellä kulmassa vähän ylisyvällä.Ja molemmat nostetaan etulinjalta peräkkäin. Näiden jälkeen tyhjä oikealle ja taas löytö vasempaan. Etukäteen arvelin, että olisi Qlle ehkä vaikea. Vaan eipä ollutkaan! Hyvin oli nenä auki, täydessä vauhdissa kieppasi hajun saatuaan nostamaan ensin sen puolumatkan krouvilaisen. Ja uusintalähetyksellä lähti mutinoitta( aavistuksen ehkä vähemmän faartilla kuin yleensä, mutta kuitenkin määrätietoisesti ja suoraan) ja nosti ylös sen takimmaisen. Tyhjällä kääntyi hyvin eteenpäin ja nopeasti ylös se viimeinen. Ei näitä varmasti kannata kovin usein harkata, mutta silloin tällöin. Mäkin sain sunnuntaina itselleni treeniä, eli radan läpikäymistä pitkästä aikaa niin, etten tiennyt missä maalimiehet ovat. Lähes voi-mittainen rata ( ainakin 250m ). Nyt korjasin ne pistot mitkä huomasin huonoiksi. Alku rullasi hyvin, risteili kauniisti ja teki ok pistot. Ensimmäinen löytyi oikealta neljännellä pistolla. Haukkui hyvin kunnes otim hallintaan. Tämä oli kuulemma palkaton. Q hiukan kyllä yritti olla eri mieltä, mutta ihan ok kuitenkin. Olisin itsekin pitänyt sitä tiukemmin hallinnassa, jos olisin jo etukäteen tiennyt ettei maalimies palkkaa. Seuraava löytö oli vissiin seitsemännellä pistolla, eli mahtui taas kaksi tyhjää väliin. Nämäkin ok, paitsi yhden yliheiton huitaisin kuulemma huolimattomasti , jolloin Q lähti jonkin verta vinoon. Kakkoslöydön jälkeen tyhjä oikealle hyvin, mutta sitten vasemmalle Q ei tehnyt kunnollista ja tarpeeksi syvää. Sen uusin, Q melko vaivoin suostui tulemaan uuteen lähetykseen. Eikä siinäkään vielä mennyt tarpeeksi suoraan, eli vieläkin korjasin. Nyt vihdoin teki hyväksyttävän. Yliheitolla oikeaan, ja siellä joutui jonkunkin aikaa pöheikössä tarkentamaan, mutta löytyi se ukko. Loppuun Q sai vielä hetsin, jonne pääsi perään. Lopputoteamana ehkä, että treenaillaan joillain konsteilla sitä keskilinjahallintaa paremmaksi, siinä on ne isoimmat ongelmat. Eli siinä menee meillä kummallakin energiaa hukkaan ihme säätämiseen:-(. Kun muuten Qlla on hyvä motivaatio, nenä useimmiten toimii ja ilmaisut ja piilokäytös on suht ok tolalla. Mietintämyssy päähän miten tää saatais kohilleen...

Vinmattua räpellystä :-)

Kyllä kauheasti kaikkea on yritetty ja touhuttu, blogi nyt vaan laahaa perässä. Jopa kokeessa käytiin kääntymässä, avoluokan jäljellä Salon Kiikalassa. Tästä kyllä jäin vähän potemaan huonoa omaatuntoa, en ollut täysin reilu koiraa kohtaan :-(. No ei ollut Qkaan ihan reilu, että jospa oltais sitte tasoissa.. Hmm.. No jos ruodin kisapäivän aikajärjestyksessä: Ensin se reilukerhomeininki mun osaltani. Qlla ei ole oikeastaan koskaan mitään häikkää vatsansa kanssa, muistaakseni kerran näinä viitenä vuotena olen joutunut viemään sen yöllä asioilleen.No eikös se nyt sitten kehittänyt jostain itsellen ripulin. Se oli oksentanut useamman läjän ja yöllä piti viedä se ulos ripaskalle peräti kolmasti. Aamulla sitten pähkäilin voiko sen kanssa mihinkään lähteä ja että kuinkakohan kipeä se on?? Mutta koska koe alkoi maastoilla, niin päättelin että pääseen se sitten ruikuloimaan metsään jos siltä tuntuu. Joo, oon kauhee, myönnän.. No vielä koepaikalle saapuessani sillä oli vatsa ihan ruikulla, mutta muuten tuntui omalta pirteän kahjolta itseltään. Tuomareina oli Jani Heinilä( esineruutu ja tottis) ja Virve Köppä ( janat). Ovat muuten kummatkin mun uusia suosikkeja, tykkäsin! Janalta Q sai täydet, tuomarin sanoin "ihannesuoritus. Koira etenee reippaasti ja määrätietoisesti suorassa linjassa. Tarkistaa takajäljen ja kääntyy itsenäisesti ja lähtee halukkaasti etenemään jäljellä. 40 pistettä". Ja kyllä se tosi hyvä jana olikin. Q jäljesti mun mielestä huolella, ja pääsi loppuun, mutta ikävä kyllä keppejä ei ollut kuin kolme:-(. Luulen että nimenomaan loppupään kepit, oli meinaan niin pitkä pätkä ennen kuin saatiin se ensimmäinen ylös. Mun Sportstrackerissa oli jotain häikkää, se ei ollut mitannut matkaa eikä piirtänyt kulkemaamme reittiä. Niin olinpa sitten aika huuli pyöreänä, että missäs päin se mun auto olikaan.. Hetken etsiskelyn jälkeen olin taas kartalla ja aikeissa lähteä ajamaan keppien luovutuspisteeseen. Mutta ei, mähän keksin vielä kuningasajatuksen ajaa koko jälki uudelleen ja etsiä edes yhtä keppiä lisää. Q oli aavistuksen hämmästynyt kun lähetin sen uudelleen, mutta sen kunniaksi on sanottava että hyvin se jaksoi vetää sen toistamiseen. Harmi vaan, ettei edelleenkään keppisaldomme lisääntynyt :-(. Enkä oikein ehtinyt Qta mitenkään palkitakaan kunnon palloleikillä kun rupesi aika loppumaan. Ensi kerrralla en kyllä lähde keppimetsästykseen paitsi jos vika keppi jostain syystä jää! Tottiksen olin jo päättänyt jättää väliin, mutta ajattelin että olis kiva ottaa esineet ja päästä sen päätteeksi palkkaamaan koira. No joo, siellähän oli sitten pehmonalle vai pupu, ja siihen rysähti! Q lähti vauhdilla oikeaa reunaa myöden ( ruutu oli muuten alamäkeen ) ja kääntyi takarajalla eteenpäin. Näen sen saavan hajun ja olevan ottamassa esinettä. Sitten se jää jököttämään härkäasentoon pää kumarassa pehmopupu suussa. Ja puntaroi tulisiko.. Siinä odottelin hetken ja kiristelin hampaitani, melkein itkuakin tuhersin :-D. Karjaisin jotain " No nii, nyt! " ja se lähtikin sieltä laukkaamaan mua kohti. Ja wiuuu, metriä ennen kaasutus karkuun. Sanoin tuomarille,ttä arvaatkin varmaan että juu mä keskeytän, mutta että nyt on myös ongelma etten tiedä kuinka nopesti mä saan sen siltä takas!! Jani oli ihan supermuru!! <3 Se rauhoitteli mua ja sanoi ettei kuule seuraava koira tule ruutuun ennnen kuin hän kutsuu, että ihan rauhassa vaan.. Veikkaanpa, että aika moni muu tuomari olisi saaattanut olla jäätävä :-) Yllättävän suosiolla Q sitten palauttikin pehmon heti kun olin itse rauhallinen. Vielä pahoittelin tietysti, että voi kuinka noloa, mutta meillä välillä tällaista ongelmaa pukkaa. Siinäkin Heinilä vielä oli kiva kun kertoi ettei tuo mitään ainutlaatuista ongelmaa ole,on näitä voittajaluokissakin välillä sattunut. Ja kuulemma Q lähtee hyvin, etsii ja löytää hyvin, nyt vaan pitää kylläännyttää se noilla pehmoilla. Mutta tätä se on Qn kanssa, rimakauhua ja nuoralla tasapainoilua. Hyvin se monet jutut osaa, useimmiten ne haluaa tehdäkin, mutta aina mukaan mahtuu näitä kun herra koettelee mun hermorakennetta! Joka tapauksessa kiva kisapäivä muutoin, ei se niiiin niin hirveästi harmittanut. Hiukan jäin ihmettelemään miksei tosiaan keppejä noussut kuin ne kolme. Ehkä se oli yhtälönä Qlle sitten uudempi että aamulla oli ollut kova sumu ja sitten nopeassa tahdissa keli lämpeni helteiseksi. Maasto oli myös suureksi osaksi kosteaa sammalikkoa siinä alussa, joten tähtynee yrittää löytää sellaista nyt treeneihin. .?