Suuri jurpitus

Eilen aamulla olin vaihteeksi valmis antamaan ilman palautusoikeutta koko otuksen :-( Se on välillä kyllä sellainen luupää... Mutta ei siitä sen enempää.. Kotiin sen kanssa kuitenkin tulin , vaikka aika viileä oli tunnelma. Illalla Haunisiin pitämään Anun kanssa pentukurssia ja olisi tehnyt mieli jättää Q himaan, mutta kun sen on määrä näyttää pentujen omistajille miltä liike sitten valmiina näyttää, niin olihan se sitten otettava.. Kummasti oli sillä kuitenkin taas jo hiukan yhteistoiminnallisempi asenne.Teemana liikkeestä maahan ja luoksetulo ja liikkeestä seiso. Valmistelevat osuudet ihan ok, maahanmeno hidas( jälleen) , loppuosa jees. Seisossa pysähtyi nyt hyvin, ja loppuosakin hyvin. Pentukoulutuksen päätyttyä Anu ressu urheasti taas lupautui appariksi. Eteenmenon maahanmenot oli nyt hienot;-) Ekalla tipahtamisesta sai palkaksi pallon Anulta ja tokalla pysäytin sen maahan jo varmaan 10 metriä ennen palloa. Meni maahan heti käskyn kuultuaan, jes!! Mutta kun taas Q sai hyväksyntää , meinasi sen ego taas vallan pullistua reteeksi ja yritti mua astua. Ihanko hippasen meinasin hiiltyä ja Q ymmärsi palata edes näennäisesti taas ruotuun. Ja tähän yleiseen trendiin missä kyseenalaistetaan onko koirilla dominanssipyrkimyksiä niin tekisi mieli antaa Q hoitoon muutamaksi viikoksi. Vaikka suosiolla otan suuren syyn myös omalle kontolleni, niin sitä ei käsitä millainen on todella aidon luontaisen dominoiva koira ennen kuin sellaisen itse omistaa . Enkö nyt puhu mistään ' vaikeasta' koirasta tai varsinkaan missään nimessä ongelmakoirasta. Vaan erittäin dominoivasta koirasta , joka on ihan oma lukunsa. Silti se on mun mielestäni ihan hirveän hieno ja ihana;-) vähän se vaan vaatii kärsivällisyyttä .. Jaa eipä pitänyt ruveta filosoimaan , mutta jotenkin nyt vaan pompahti kun olin just lukenut Canis lehdestä ' Uusi näkökulma johajuuteen'. Artikkelissa oli suurin osa ihan asiaa , mutta ihan kaikkea en allekirjoita.esim sitä että kirjoittajan mielestä koira ei niinkään ole dominoiva vaan joissain tilanteissa enemminkin estottomasti käyttäytyvä. Ok, mutta huomaa että kirjoittaja ei siis tunne yhtään todella luontaisen dominoivaa koiraa;-).

Haku su 27.5 Käärmekalliolla

Radan aloitus samasta kohtaa kuin viimeksi Tkk.n kokeissa eli vasen etukulma jyrkkä rinne ylös ( ei se eka vaan toka ) ja jossa helposti koira ohjautuu maaston mukana kaartamaan hiukan ennen kulmaa. Q selviytyi pistosta hienosti ja löysi nopeasti pari metriä kulmasta eteenpäin olevan laatikkoumpparin. Myös ilmaisu oikein hyvä.(20) Oikeaan etukulmaan niin ikään suora pisto ja löytö, ilmaisu hyvä(10). Kolmosella nopea löytö , ilmaisua jälleen 20, hyvin :-) Sitten tyhjä oikealle ( tuli turhan tiittinä takaisin eli vähän jäi tästä hampaankoloon.. Myös vasemmalle tyhjä , oikein fiini ehkä jo turhankin laaja ?? Näistä kahdesta tyhjästä kun oli suoriutunut ja edelleen lähti hyvällä draivilla seuraavalle pistolle, sai palkkioksi kesken kaiken ylöspomppaavan ' jäniksen ' joka kirmasi eteenpäin . Viimeisellä haukkuja 30, nyt jo kimittikin välillä muutaman haukun.. Tällä kertaa se oli melko halukas kulkemaan mukana palatessamme löydöiltä keskilinjalle. Ensi kerralla se saa luvan samalla pläntillä tehdä kelpo tyhjän siellä oikealla puolella:-)

Jälki 24.5

Mulla on illalla meno enkä pääse hakutreeneihin , mutta oli kiva päästä kuitenkin aamusta Paattisille jäljestämään Marjan ja Annen kanssa. Q lle tällä kertaa hiukan pidempi jälki, noin kilsan mittainen? Janalta jälki lähti oikeaan n 20 metrissä , vanheni hiukan reilun tunnin. Q suoriutui tänään janasta tyylipuhtaasti, ilahduttavaa vaihtelua :-) Siis oikea suunta ja ilman koivennosteluita tai muita ylimääisiä krumeluureja. Tänään sillä oli hyvä motivaatio jäljestämiseen mutta kepeistä kolme ekaa jäi metsään . Neljäskin oli vähän siinä ja siinä , se oli painanut jo sen ohi kun vähän sitä merkkasi mutta olis kyllä tykännyt jatkaa matkaa. Palasin vähän taaksepäin ja kysyin missä keppi. Kun se oli saatu ylös, selvästi se hiukan paremmin piti huolta niistä , kuutosen nosti kaikin puolin ok ja viitosenkin itse mutta joutui tarkentamaan missä se oikein on. Kyllä se jollain lailla merkkasi niitä metsään jääneitäkin mutta kun en itse 'ymmärtänyt' niistä kysyä niin Q ei myöskään viitsinyt nähdä vaivaa enempää saadakseen ne talteen :-( Selvä juttu on ainakin se, että mun pitää treenata vaikka ihan erillisharjoituksena kasvuston seassa olevia keppejä . Varvukossa jne.. Nelos ja viitoskepin välissä muistaakseni oli myös jäljen vieressä jonkun eläimen 'makauspaikka'. Se kiinnosti kyllä Qta ja se nuuhki sitä hetken ja söi naamaan parit papanat ennen kuin heräsin kieltämään.Mutta se jatkoi hienosti jäljestämistä kuitenkin ja tästä olen supertyytyväinen ! Mun riistahullu koirani valitsi ihmisen jäljen, jee!! Keli oli raskas koirille kun oli aika kuuma ja metsä oikein pölisi kuivuuttaan . Hienosti kaikki neljä koiraa kuitenkin jäjestivät tänään ;-) Qurolle tehtiin harhakin , jonka se selvitti tosi pätevänä. Ehdottomasti tarvii uskaltaa kokeilla Kuurallelin joskus;-) Kyllä metsätreenit vaan niin kivoja on!

Ja esineitä ...

Jaahans esineitä tulee näköjään treenattua ;-) se kun on aika vaivatonta ja hauskaa. Ensi kerralla voisi tietysti haetuttaa vain yhden tai vaikka kokeilla välipalkkaamista. Tänään Eija Ostelan kanssa ja Luca oli ruudussa ennen meitä. Lucalla meidän esineet ja Qlle vaihdettiin Eijan esineet , kaksi pikkuista nallukkapehmoa ja nahkahanska. Ruutu rinteen yläosassa , sama kuin viimeksi mutta vähän leveämpi. Vieläkin oli aika haastava se alueen takaosa. Kaikki kolme esinettä oli myös tarkoituksella hankalissa paikoissa : yksi takarajalla kallioleikkauksen takana olevan puun juurella, yksi melko keskellä ja vasemmassa reunassa lähiesine n viidessä metrissä ja piilotettuna viimevuotisten kuivuneiden lehtien alle. Q löysi ensin keskiesineen . Sitten reagoi jollain lailla piiloon kaivettuun lähiesineeseen mutta ei ruvennut tarkentamaan, tai ei tajunnut että sekin piti nostaa :-). Lähiesineitä vahvistetaan siis:-) Jatkoi siitä täyteen syvyyteen ja pyöri vasemmassa nurkassa. Sitten lähetin keskeltä, pari turhan vajaata pistoa eli kääntyi ennen kalliolle nousua . Lähetin vaihteeksi oikeasta reunasta ja nyt Q onnistui oikean reunan kautta päästä ilmeisesti tuulen alle ja sai hajun takimmaisesta esineestä . Kesti vielä tovin ennen kuin sen onnistui tarkentaa ,mutta mahtavaa että se sai palkkion sitkeydestä ja siitä että se vielä jaksoi irrota sinne hankalaan paikkaan;-) Lopetin siihen , treenataan kuoppaan kaivettuja lähiesineitä toiste:-) Ja niin se highlight !! Se palautti nallepehmot eikä ominut niitä !!! Meille kun nuo kivoimmat esineet on niitä vaikeimpia ;-)

Platz ! Platz! Platz! Platz!

Projekti eteenmenon maahanmeno jatkuu:-) Anu edelleen apparina. Nyt omalla kentällä. Alkuun kaksi toistoa kuten viimeksi, eli pallo Anulla ja kun Q menee maahan, heitetään se sille eteenpäin . Hyvin muisti, ja meni suosiolla maahan. Sitten kokeilu, että pallo on jo siellä näkyvillä ja minä käskytän Qn hyvissä ajoin ennen palloa maahan .Jos olis heti tippunut olisi vapautettu pallolle, mutta yritti ekalla yrityksellä tietysti rynniä pallolle suoraan. Anu kaappasi pallon talteen eikä sitä annettu vaikka Q yrittikin jälkijunassa tarjota maahanmenoa. Johan meni liukkaasti alas seuraavalla yrityksellä :-) Ja tietysti piti ahnehtua vielä ylsi .. Sekin ok, mutta ei kylläkään yhtä nopea kuin edellinen . Q tosin oli jo myös kuumissaan kun oli kesän eka hellepäivä. Annoin siis anteeksi;-) Hyvin se idean kyllä hokasi heti ekasta 'epäonnistumisesta', tämä tuntuu hyvin toimivalta treeniltä.

Palautus

Tänään Q pääsi kisojen jälkeen ensimmäistä kertaa jäljestämään . Oltiin taas Hepojoella, ja Minna polkaisi Qlle ehkä n 600-700 metrisen mukavan jäljen. Sai vanheta puoltoista tuntia, eli vähän pidempään kuin yleensä . Sitä ennen oli pienimuotoista paniikkia ja suihkivaa sählinkiä, sillä olin kadottanut auton avaimet! Tai niin luulin ..Lopulta ne löytyi fkeecetakkini taskusta, jälleen kerran yksi täysin turha täysmittainen paniikki :-) Jana oli n 40 metriä syvä, mutta Q varsin vakuuttavan oloisena kääntyi kyllä oikeaan suuntaan, mutta lähti jäljelle jo n 20 metristä ! Minna huusi takaisin janalle ja lähetin siitä uudestaan eteenpäin, nyt oikein . Outoa.. Oliko siinä joku 'väärä jälki ' vai mikä aivopieru se oli ? No joka tapauksessa matkaan päästiin.. Q oli aamulla oksentanut eilisiltaiset nappulat , ja sillä saattoi olla edelleen hiukan huono olo . Se yritti kenties sen takia moneen otteeseen laiduntaa juolaheinää. Sitä kieltelin, mutta hinku oli kova. Iloitsen kumminkin siitä, että Q jatkoi aina jäljestämistä ja selvitti jäljen loppuun ! Ja sai ylös kaikki kepitkin! Tällä kertaa rinteet sujui kivasti , ja keppimotivaatio oli hyvä. Ojan ylitys kahteen kertaan sujui myös varsin mallikkaasti. Tuon laiduntamisen kanssa saa olla tarkkana . Ja muutenkin, jos se käy juomassa/laiduntamassa/tarpeillaan saattaa olla fiksumpaa varuiksi palata hiukan taaksepäin jotta ei unohdu se jäljen ajo.. Hirmu tyytyväinen olin joka tapauksessa ! Ei täydellistä työskentelyä , mutta tänään oli sitä sitkeyttä mitä olen kaivannut:-)

Haun yhteistreenit

Hepojoelle, yhdessä Jarin ryhmän kanssa. Q sai kaikki kolme maalimiestä vieraita, kiva! Ukot oli valmiina, oikea etukulma, sitten melko lailla radan loppuvaiheilla oikealla lähipiilo kallionrinteen takana, ja se kolmas oli vasemmassa takakulmassa. Väliin sitten x määrä tyhjiä risteilytyksenä. Hyvää : Qlle tuntuu olevan koko lailla täysin sama onko maalimiehenä tuttu vai vieras. Se haukkui niitä rennolla asenteella ja leikki vapautuneesti kaikkien kanssa. Se oli myös melko hyvin ohjailtavissa. Eli kun jonkun piston uusin, tuli se suosiolla vierelle uuteen lähetykseen .Haukun sävy oli myös ihan ok, ei ollut kimityksiä joukossa. Huonoa: Q teki turhan vajaita pistoja oikealla puolella, ja juuri niitä jouduin muutaman uusimaan.Kotimatkalla asiaa pohdiskelin ja ihmettelin, kunnes keksin että se tais kaartaa taas niillä paikkein missä oli mun tallausjäljet.Joskushan se valkkasi mielellään sen mun talloman reitin varsinkin jos mä olin kulkenut n 30 tai 40 metrissä. Jos taas lähempänä keskilinjaa, se osasi ylittää mun jälkeni . Ja tän olin vallan unohtanut! Useimmin omissa treeneissä mä kuljen joko keskilinjalla tak täydessä syvyydessä kun ne on mun merkit jotka käytössä:-) Tämä nyt tehotarkkailuun , eli mun pitää vaihdella missä kohtaa kuljen . Toinen hassu homma kävi siinä lähipiilolla. Kun Q sai hajun nenäänsä( paluumatkalla muistaakseni) se pysähtyi aivan hölmistyneen näköisenä. Aivot vaan raksutti että ' mitä kummaa, voiko se oikeasti olla tuolla'? Itse sen ratkoo, eli paikallisti ukon ja ilmaisikin, mutta selkeästi pitää treenata lähipiilojakin useammin:-) Kelikin ( sadetta ja suurta ilmankosteutta) oli kumman rankka oikeastaan kaikille koirille. Q oli aika loppu treenin päätteeksi. Mutta kiva treeni, ja viimeiselle ukolle lähti hyvällä motivaatiolla hienoisesta väsymyksestä huolimatta :-) Ai niin ja yksi plussa unohtui listalta: Se aloituksen umppari oli ihan uusi , hyvin Q senkin ilmaisi :-)

Esineitä ja eteenmenoa

Maanantaina Minnan kanssa pikaisesti esinekaistale ennen pentukurssin alkua. Silkkaa luksusta, Minna oli jo käynyt merkkaamassa etukäteen alueen:-) Ninja treenasi ensin, hyvä että ihanaisia tyttöhajuja Qlle. Kaistale on rinteen yläosissa, ja takakulmista oikeaan sai kiivetä kalliota. Sitten keskiosa takalinjalla oli 'laaksoa' ja taas vasen kulma pienellä nyppylällä. Esineitä 4, joista 3 takana ja yksi oli lähiesine(jääkiekko ) kaatuneen puun latvusosan uumenissa. Kiekosta aina välillä kuulee, että olisi hankala tai että haju tarttuu siihen huonosti. Nyt ei kyllä kummallakaan koiralla ollut vaikeuksia sen kanssa. Haetutin kaikki neljä. Ekat kolme tuli melko vaivattomasti, ja motivaatio sekä ruudussa pysyminen oli aika hyvä. Viimeisen kanssa Q sai tehdä enemmän töitä, ja turhan tiiviisti se jumittui vasempaan takanurkkaan, mahtoiko tuuli painaa hajuja sitten sinne? Vähän koirasta näki, että into irrota syvälle kärsi , mutta kun hetken ennen viimeistä lähetystä sitä patosin, sai se uutta puhtia. Kumpikin olimme riemuissamme kun se viimeinenkin esine löytyi :-) Onneksi en tällä kertaa ruvennut nynnyilemään, vaan maltoin antaa sen tehdä loppuun asti töitä. Pentukurssin pitämisen jälkeen oli Anu vielä meille apparina, kun kokeilin Jennin neuvomaa eteenmenotreeniä. Siinä siis pallo on Anulla ja kun Q menee maahan sille heitetään se. Liikuttavaa jotenkin, Q kuvitteli olevansa ilmaisuharjoituksessa ja yritti alkuun ponnekkaasti haukkua. Menk maihin kuitenkin hetkisen päästä .Toistolla sama treeni menikin jo ääreist hienosti:-) Tätä voisi nyt ottaa kuurina joitain kertoja, ja pikkuhiljaa edistyä siihen että pallo on maaassa ja Qn pitää pudota maahan jo ennen palloa .

Uskalsin! Ja...-en uskaltanut

Uskalsin vihdoin ilmoittaa meidät kisoihin:-) ja ajattelin startata ensin jälkikisoissa, siellä on sentään edes yhdessä osiossa koira kiinni piuhassa :-) Jostain syystä, vaikka edes valmistelutreenit eivät olleet menneet ihan suunnitelman mukaan, osasin kuitenkin olla kisapäivän koittaessa aika luottavaisella mielellä. Maastosta arvelin sen suoriutuvan ihan ok, alokasluokan jälki kuitenkin on sen verran lyhyt ja helppo, että vaikka joku keppi jäisi , niin ainakin me loppuun osataan kahlata. Ja esineistä olin satavarma että kyllä se löytää. Tottis oli ainoa oikea huolenaihe. Q kun osaa , kohtuullisen mukavasti, mutta kun se on kiinni sen mielentilasta. Sen useimmiten näkee jo siinä vaiheessa kun sen ottaa autosta. Jos silmämunat muljahtelee , ei se ole lapasessa. Suurella todennäköisyydellä ! Ja tätä mä en oo oikein osannut ratkoa. Pitäiskö se ikään kuin jo valmiiksi, ennen kuin se on ehtinyt edes häröillä, varmuuden vuoksi jotenkin äkseerata tai kurmottaa. Mutta kun se sotii mun 'oikeudentajuani' vastaan.. Täytyy toden teolla pohdiskella miten sen saa palautettua oikeaan mielentilaan kun sen ego pullistelee. No joo , asiaan .. Mennessä lähdin hyvissä ajoin , että ehdin tsekata tottiskentän. Mä olin kyllä jotenkin järkyttynyt kun sen näin. Luottamus valahti nilkkoihin saman tien:-) Sinänsä kentässä ei ole mitään vikaa. Se vaan on jotenkin pyöräteiden ympäröimä, että ainakin silloin päivällä siellä oli kova trafiikki. Pyöriä ja koiranulkoiluttajia vilisi vaan . No ehkä vähän liioittelen, mutta ei ainakaan kenttä ollut missään metsän siimeksessä mitä olin jotenkin kuvitellut. Otin pätkän seuraamista , ja se oli suht hirveää. Parit lokit tai pulut tai mitkä lie, pomppi siinä meidän edessä ja Q olisi kovin mielellään ne siitä saalistanut . Sen sain vielä estettyä. Tasamaanouto , ihan jees, paitsi että silmät pälyili edelleen lintusia. Hyppynouto ja sit läks ! Hyppäsi ilmavasti , otti kapulan ja jo kääntyi minuun päin.Mutta sitten lähti kapula suussa häätämään linnut pöpelikköön ja muutaman rundin juoksi vielä ihan juoksemisen riemusta. Juu, tosi kiva!! Siinä puoliksi päätin , että vaikka maastosta tulisi kunnon pisteetkin, saattaisin silti skipata tottiksen. Toki hain autosta pitkän liinan ja otin ne noudot vielä liinavarmistuksella. Näissä se olis kai päässyt silti hipsimään jos ois tosissaan halunnut. Tuntui kuitenkin astetta nöyremmältä ja lopuksi myös palkkasin sen vauhdissa A- esteen palautuksesta . Matkasin maastoon siis aikaste ärsyyntyneenä. Ainoa toivo oli, että Q kenties pitkän päivän jälkeen ei jaksais enää heittäytyä hankalaksi. Me saimme jäljen numero 3. Janalla katsoin mielestäni sopivan väylän.Q lähti vauhdikkaasti , kuinkas muuten, suoraan ja löysi jäljen . Mutta tietysti, niin tietysti tuolla mielen tilalla mikä siinä taas eilen oli , sen oli pakko käydä nostamassa koipea siitä jäljestä n metrin päässä olevaan katajaan. Mur! En sanonut mitään, kokeessa kun oltiin, mutta sen verran silläkin ajatus katkesi, että se palasi luokseni. Kihisin siinä itsekseni,ja lähetin uudelleen. Nyt vauhhdilla nappasi kiinni jälkeen mutta oikoi vähän . Jälki lähti n 20 metristä ja suunta vasempaan . Janalta pisteitä 32. Ratamestari kertoi että sen näki, kun Q kaahasi ekan kepin yli, joka oli lähellä janaa. Aavistelinkin kun tultiin ekaan kulmaan, että nyt taidettiin missata joku. Hetken päästä Q oli taas kai mennyt jo inasen ohi seuraavasta , mutta pysähtyi ja palasi itsenäisesti paikantamaan sen. Ja sitten se skarppasi muutenkin, keppejä nousi ja päästiin kuutoselle. Olen kohtuullisen tyytyväinen , viisi keppiä, ihan ok. Palkkaan Qn narupallolla ja leikitään ja zumbaillaan siellä metsässä . Kunnes mä yhtäkkiä tabuam , että mitä siinä lukikaan ; 1/6 . Hetkinen tää oli kolmosjälki. Miten ja missä vaiheessa me ollaan eksytty. Ja ihan kamalaa, enhän mä voi asettaa sitä en takaisin jäljen päälle, kun en oo enää siellä mistä sen löysin ja muutenkin me ollaan palloiltu tässä vaikka miten ! Rupean kaivelemaan puhelinta taskusta , nyt pitää varmaan soittaa sille toimihenkilölle, että jonkun tarttee mennä tallomaan varajälki sille kenen jäljelle me nyt ollaan poukottu. Siinä kohdassa tulee mieleen, että täytyykin tsekata että missä kohtaa me ollaan vaihdettu väärälle jäljelle. Ja kappas , kaikissa kepeissä, kaikissa viidessä , on ratatunnus 1. Päättelen että okei, tässä on nyt vaan tapahtunut joku moka, koska ei me millään voitk heti eksyä, ja Q kyllä johdatti mua ihan varman tuntuisesti eteenpäin. Painellaan metsästä ulos ja lähestytään paikkaa minne kepit luovutetaan . Ja mä olen hukannut yhden !!!! Ei oo todellista! Mä tsekkaan miljoona kertaa taskut, mutta kun ei oo kuin neljä, vaikka miten lasket :-( Mä menin Qn kanssa vielä hetkeksi metsäänkin etsimään sitä kadonnutta mutta ei sitä löydy. Q on myös hiukan hämmentynyt, joten totean ettei oo ihan reilua koirallekaan .Ei auta,näillä neljällä mennään. Luovuttaessani niitä vielä ihmettelin, että miksi niissä oli ratatunnus 1. Kuulemma mulla oli alokasluokan jäljistä ykkönen .Tätä kyllä vähän protestoin, en toki siellä enkä virallisestikaan , mutta ainakin itsekseni. Jos mä saan jäljen numero 3 ja janallakin on merkintä numero 3 , niin miten sen voisi tietää että se onkin ykkönen. Ja koeohjeessa käsketään jättämään löytämänsä väärällä ratatunnuksella merkattu keppi siihen mistä se löytyi. Mäkään en ollut aluksi edes huomannut tarkistaa sitä ratatunnusta , kun ei tullut mieleenikään että mä oltais eksytty. Muttta sääntöjen mukaan mun olisi pitänyt jättää sinne jo se eka. Eikö ?!! No tässä tapauksessa sillä ei oo mitään merkitystä. Ja saan jotain kieroutunutta huojennusta siitä ajatuksesta, että en mä niin tohlo ole, että mä olisin sen kepin normaalioloissa hukannut. Kun silloin mä suljen ne huolella reisitaskuun.Nyt se katosi vaan sen takia kun niitä siellä metsässä jouduin levittelemään. Tästä sitten esineille. Q oli ilmossa kohtuu nätisti. Tässä mulla puolestaan oli ollut tulkintavirhe. Olin kuvitellut, että saan lähetyslinjalla siirtyä haluamaani kohtaan ja siinä irrottaa koira hihnadta ja lähettää . Mutta ei kuulemma, pitää irrottaa hihna jo heti siinä kohdassa missä ilmoittautuminen tapahtuu. Mullahan on treeneissä aina tapana aloittaa ruutu oikealta ja edetä siitä pikkuhiljaa vasemmalle. Nyt kuitenki muka pelasin varman päälle, ja ajattelin etten kuljeta Qta sen kummemmin ettei se keksi mitään pöllöyksiä. Lähetin sen siis siitä vasemman kulman paikkeilta. Sinne meni , suoraan ja syvälle . Sai hajun ,tarkensi ja nosti. Tietty se hakeutui sinne missä mä normaalisti olen ja kun siellä olikin se isohko ihmisjoukko se oli vähän hölmistynyt z. Pystin kuitenki hiljaa ja annoin sen paikantaa mut. Tässä kuitenkin tapahtui taas se pienen pieni särö, että se napanuora jo katkeaa. Se oli suuntaamassa mua kohti kun sen nenään tulvahti haju lähiesineestä jonka se ylitti. Mä en oo muuten muistanut tämmöistä harjoitella , heti ohjelmaan ( eli paluureitille kaistaleella esine jonka yli pitää juosta ilman et vaihtaa tai pudottaa ).Q oli taas ihan Hessu Hopona siellä pöllämystyneen oloinen. Pudotti esineen. Ei kuitenkaan vaihtanut sitä vaan nosti ilman eri kehoitusta sen alkuperäisen. Mutta ei enää ollut tuomassa suoraa päätä sitä mulle, vaan taas piti käydä ensin nostamassa vähän koipea .Syvä huokaus !! Mutta kun sillä on tuo äijä- moodi niin tätähän se juuri tekee! Esineruudusta pisteitä 27. mä sain kuitenkin kehuja hyvästä hermojen hallinnasta:-) Tuomari on tosi mukava kaikinpuolin , mutta tämä oli hänen ensimmäinen virallinen tuomarointinsa. Hän laski maastopisteet yhteen ja sai 149, onnitteli ' hienoa tämä on 75 % ja riittä koulariin että täältä sitten jatketaan tottiksiin. Totesin ystävällisesti ettei se muuten riitä kun 150 on raja, ja me ei varmaankaan oteta tottista. Hän oli kyllä vilpittömän pahoillaan , ja voihan se olla että olisi pyöristänyt sen yhden pinnan jos olisi jo alunperin muistanut sen rajan. No ei haittaa! Olin enemmänkin helpottunut, eipä ollut painetta mennä ottamaan se tottis . Ja filosofisesti pohdiskellen , me saatiin ne maksimipisteet mitä saattoi saada jotta malttaa jättää tottiksen väliin :-) Eli mä mokasin meiltä 20 pinnaa , Q 31 koivennostelullaan ja jäljen alun kaahauksella. :-D Menimme seuraamaan tietty tottikset, ja otin Qn hengailemaan kentän reunaan . KyLlä se olis tuntunut sinne haluavan ja tuntui että olisi ollut lapasessakin. Kokeen päätyttyä otimme kentästä kuitenkin revanssin :-) Otin koko seuruukaavion . Vire ei ollut paras mahdollinen, mutta petrasi loppua kohden. Jäävät ok, luoksetulon sivullesiirtymä täysi. Hallinnassa noutokapulatelineelle. Ei yrittänyt varastaa kapulaa. Ja mukisematta palautti kaikki noudot. Hyppyesteen palautuksesta palkkasin . Siitä eteenmenoon. Valmisteleva osuus ok, suunta vino vasempaan , matka suht hyvä ja meni maahan ekalla käskyllä.siitä loppupalkka. No tästäkin reissusta opin kuitenkin joitain asioita. Vahvistui ajatus siitä, että mitä väsyneempi , sitä ' kesympi'. Yhtään ei ole haitaksi vetää vaikka koko tottiskaavio kertaalleen läpi, mutta pitää huolta ettei se saa sii yhteydessä porsasteltua. Ja vaikka meille on periaatteessa etu se että kenttä on vieras, on mun järkevää vähän vielä suorittaa harkinta millainen kenttä meille sopii. Telineistä ei tarvitse stressata. Sitä ei millään lailla huimenna tai epäilytä vieraat esteet. Jos se kiertää jonkun esteen joskus toiseen suuntaan, kyse on mun heitostani meneekö se liikaa vinoon. Jospa sitä vielä uskaltautuisi..

Jäljestelyä... tai sen yritystä

Kevään jälki numero 4. Kottarmäessä , Minna Un polkema n alokasluokan mittainen. Jaa - a. Janalla lähti taasen liian kovalla ryntäyksellä, kylläkin suoraan. Tais löytää jäljenkin, ainakin jotenkin, mutta jotain sählinkiä siinä oli. Kepeistä ekan nosti, mutta toka jäi. Ja joku toinenkin keppi jäi. Yks oli kuulemma ainakin sellainen, että oli pyörinyt kulmassa, ja ryntsiessään löytäessään jäljen oli kaartanut just metrin pari kepin jälkeen . Kulmista yksi oli ihan ok.Muissa pyörintää ja huitelua. Rinteillä ,sekä nousuissa että laskuissa, oli suhteellisen tarkkana ( jotain sekin on oppinut), ja kalliorinteellä sai kepinkin nostettua. Mutta sitten puolivälin jälkeen olis ihan pokkana vaihtanut ilmeisesti riistan jälkeen . Tultiin rinnettä alas ja oltiin ylittämässä jotain peittynyttä kärrytien pohjaa. Siellä se ensin hartaasti joi lätäköstä, ja sitten olisi tomerana vaihtanut toiseen jälkeen. Onneksi tässä kohtaa oli talloja mukana kertomassa , että huti! Sinnikkäästi Q olisi halunnut mennä toisaalle ( riistan perään?) mutta en antanut. Sitten vain odoteltiin .Ja vihdoin Q pääsi / suostui taas kiinni oikeaan jälkeen. Tämän jälkeen nosti vielä kaksi keppiä eli toivottavasti palkkaantui niistä plus loppupallosta. Jospa vaikka sitten oppisikin jotain tästä treenistä??! On paljon kannattavampaa pysyä ihmisen jäljellä ja saada sieltä ne kepit ylös:-) No harjoittelu jatkuu, ei ihan vielä olla pro-jäljestäjiä.. Myös esineruutu harkattiin. Siinäkin oli pikku kummallisuuksia:-) Eka esine hyvin , ei kauaa mennyt. Tokalla lähetyksellä taas lähti hyvin ja löysikin nopeasti. Oli tuomassa sitä. Joutui matkalla hyppäämään parin puunrungon yli, ekan ylityksessä esine vielä pysyi suussa, mutta seuraavalla kait putosi. Yritin kehottaa noukkimaan talteen ' mihin jäi' , mutta Qlla oli ihan filmi poikki siinä kohtaa. Tyhmästi tai ei , päätin etten rupea sitä siitä prässäämään. Luulen että se oli vaan joku työtapaturma, ei sillä oo ollut mitään tipautteluongelmia. Mutta täytyy tätä toki tarkkailla. Niinpä sitten siirryin eteenpäin lähettämään kolmannelle esineelle, joka nousikin taas ihan ok vauhdilla. Tosin senkin palautuksessa oli joku hetken kooma. Suunnilleen samassa kohtaa puoliksi koomaili Ninja samalla tavalla. Olisko taas nenään kantautunut joku haju oikealta puolen . Nyt esine pysyi suussa, mutta se seistä pönötti varmaan parikymmentä sekkaa transsissa, kunnes lamppu syttyi ja toi esineen mulle lähes helpottuneen näköisenä 'ai niin tää olikin vielä kesken'.. Nelisen minuuttia kaikkine koomailuineen. Mutta kaikki kolme esinettä se sentään löysi:-) Kovin yritin taas ' mamma on aina tyytyväinen ' moodia, mutta en mä kai saa huijattua tuota kovinkaan lahjakkaasti :-( No ens kerralla kaikki menee perfect , this is the plan !

Haku ti 1.5 Masku

Lyhyet ja ytimekkäät treenit:-) Aloitus oikealta. Ukot valmiina molemmissa etukulmissa, ja niissä n 10 haukkua. Kolmannella pistolla nupit kaakkoon: kekilinjalle päästyämme takaisin sieltä kakkoselta, Elinan merkistä Marja pomppaa haamuksi ja vielä hihkuu Qta nimeltä. Wubbakongi myös esillä, ja täällä haukkuja 30. Ja hyvin haukkui:-). Nyt oli sitä vaativaa sävyä "anna tänne se mun lelu!". Nyt jonkin aikaa ilmaisuissa Q saa tehdä alkuun lyhyitä ja jossain kohtaa hetsillä pidemmän.Jospa se unohtaisi tuon virkamieshaukun ja syttyisi taas eri tavalla. Tunnetilaoppimista:-) ja että varsinkin loppua kohden todella kannattaa jaksaa.