Esineet ja jälki, Hepojoki to 27.10

Ensin esineet. Olimme yhdessä talloneet alueen Terhin kanssa, mutta tarkoituksella emme merkanneet lainkaan edes kulmia, koodasimme vain mieleemme esineiden paikat.Mulle Terhin esineet ja päinvastoin. Q pelitti esineruudussa tänään melko erinomaisesti. Ilmoittautumisesta alkaen se oli hyvin hanskassa ja ohjattavissa, eli meni sinne minne lähetin ja siirtymissäkin kulki nätisti uuteen lähetyskohtaan keksimättä jurputusta. Ensimmäisenä nosti vasemmasta takakulmasta, sitten oikeasta takakulmasta ja lopulta keskeltä. Sellainen möhlä kävi, että kakkahätä iski kesken kaiken, mutta jatkoi hommia samoin tein, eli ei tullut edes pois välillä, joten en jaksanut olla pahoillani. Esineet siis ylös melko nopeasti ja hyvällä motivaatiolla teki töitä loppuun asti. Jälki oli tänään n 1.5 tuntia vanhentunut, pituutta ehkä 700 metriä, jana n 30 metrissä ja vasempaan. Jana oli tosi hyvä.Mutta päästin sen taas kaahaamaan turhan lujaa vauhtia, joten eka keppi jäi. Nyt rinteiden nousuissa ja laskuissa olevat kepit löytyivät, ja viimeinen ..mutta saldo;kuudesta kepistä kolme , oli vähän lannistava:-( No huomaa mitä tarttee treenata enemmän,eli tällä kertaa kepit olivat aivan tuoreet kun Terhi leikkureilla saksi ne matkalla metsään, joten lisää treeniä tuoreilla kepeillä tarvitaan ! Itse jäljestykseen sillä oli tänään suorastaan hinku, eli jäljen ajo oli hyvää, kulmat oli hyvät ja varmat (ilman pyörähtelyitä tms) ja ne kepit mistä se sai hajun, se myös nosti.No näitä sattuu, ensi kerralla toivottavasti useampi keppi saadaan ylös:-)

Raunioradalla

Q on kyllä maailman jääräpäisin koira, täytyy sanoa!! Terhin kanssa poikkeuksellisesti mentiin raunioille, sillä hän oli saanut sinne treeniluvan ja kaipasi kaveria. Alussa Q oli aika ulapalla mitä tässä mahdetaan treenailla, sillä vaikka se yli vartin risteili alueella, ei ukkoa kuitenkaan noussut.Tässäkin suurempana ongelmana oli tietysti myös se pahuksen ohajattavuus, eli alkuun Q sinkosi sinne radan takaosaan ja pyöri siellä ristiin rastiin, mutta kun ei mitään löytynyt rupesi se selvästi tarjoamaan jäljestämistä ja esine-etsintää ( löysi kaljatölkin). Peli vihellettiin hetkeksi poikki, eli Terhi nostettiin ylös tunnelista ja otti kontaktin koiraan, näytti hakupalkkaa ja katosi uudelleen. Lamppu vihdoin syttyi Qnkin päässä (miten niin pitkät piuhat..), ja se ryhtyi etsimään ihan järkevällä otteella. Hiukan teetti vaikeuksia keksiä tarkentaa, sillä sai hajun yhden tunnelin päällä olevasta suuaukosta ja haukkui siellä. Pyysin tarkentamaan ja ei kun sinnikkäästi vaan hakkua säksätti siellä "rojukasan" päällä. Vihdoin mulla jo hitusen hermo meni, ja valjaista kiskoinjsen tunnelin kulkuaukolle, tyyliin "haloo, se ukko ois täällä" mutta ei!! Pakko päästä takaisin sinne mistä HÄN on hajun bonganut.Tahtojen taistoa käytiin hetki jos toinenkin ,lopulta Q ymmärsi tulla haukkumaan sinne kulkuaukolle. Seuraavana Terhi meni alueen kauimmaiseen osaan ja siellä maahan upotettuun roskalaatikkoon. Siinä Q oli kyllä vallan pätevä, nyt paikallisti helposti ja alkoi ilmaisun. Turhautui kuitenkin tosi kovasti kun ei päässyt tarpeeksi lähelle ja yritti samalla vimmatusti kaivautua piiloon. No joo; ehkä sekin on fiksuna belginä lukenut sen samaisen artikkelin kuin minäkin , jossa ulkomaiset IRO-kouluttajat olivat jossain leirillä tähdentäneet että pelastuskoiran toivotaan kaivautuvan ja pyrkivän piiloon. PK-haussa ei kyllä taatusti arvosteta tällaisia pyrkimyksia, joten sorry veikkonen, en taida vahvistaa tuota:-) Viimeinen oli betonilohkareiden muodostamassa (ynnä muuta rojua) kasassa keskellä. Siinä Q löysi myös hienosti , mutta ilmaisu oli kenties hiukan turhan etäältä? Ja kun treenin lopussa lelu viskattiin sinne , että herran sopii oikein kiivetä kasan päälle, niin ei! Ei hyvänen aika se Qlle sopinut. Outo juttu, todettiin yhdessä Terhin kanssa, sillä ei tuntunut kuitenkaan rohkeuden puutteelta..No meni se kun sen "käskin" kiiepeämään. Ennen kotiin lähtöä vielä kunnon lenkki, ja sitten sain päähäni että kyllä vielä harjoitellaan sitä hankalaa paikkaa. Ja kyllä siinä taas kaksi sarvipäätä otti mittaa toisistaan ,ei hyvää päivää! Q kyllä kiipeili vaikka minne betonilankulle mutta ei juuri sinne, mistä ainoastaan pääsi pallon luo. Se taspainoili toisella lohkareella ja yritti haukkumalla komentaa pallon vissiin lnetämään luokseen.Minä huudan toisen lohkareen luona koiraa pässinpääksi, ja että sieltä EI PÄÄSE, vaan ainoastaan TÄÄLTÄ HOP. Kun taas suurinpiirtein niskapersotteella nostin sen sinne, hän hyvin viihtyi pallonsa kanssa siellä leikkimässä. Kolme kertaa vielä pallon sinne viskasin, kyllä se Qkin vihdoin tajusi kiivetä oikeasta kohdasta. Mutta helppoa ei ole, ei! Jästipää!!

Tottista

Sunnuntaina ohjelmatreeninä. Seuraaminen: koko kaavio ;muuten tuntui hyvältä, mutta ekassa täyskäännöksessä jäi jälkeen.Loppuosassa piti kyllä huolen että ei tipauttanut kontaktiaan. Liikkeestä istu , taas kokonaisena liikkeenä, ei huomautettavaa. Liikkeestä maahan ja luoksetulo; pöh! Jouduin antamaan toisen käskyn, sillä jatkoi seuraamista:-( sen jälkeen ok. Noudot kaikki erinomaisia. Eteenmeno, valmisteleva hyvä, vauhti ja suuntima suoraan erittäin hyvä, mutta !! Eipä sitten voinut mennä maahan vaan juoksi kentän päätyyn ja sieltä takaisin. Liike uusiksi, nyt irtosi jälleen vauhdilla ja melko kauas, ei kuitenkaan yhtä suoraan.Ekalla käskyllä maahan, mutta rasittavaa kyllä , piti taas hetki kykkiä siten että rintalastan ja maan väliin jäi ne maagiset 3-4 cm. Kun vihdoin valahti alas, menin luokse. Nousi istumaan hyvin ja siitä vapautus. Lopuksi vlelä vauhtieteenmeno pallolle. Paljon hyvää mahtui joukkoon, mutta virheitäkin mahtuu mukaan:-( Toisaalta , nyt kun olen tosi paljon tehnyt Qlle ohjelmatreeniä, sen vire kyllä pysyy loppuun saakka korkeana , vaikka se tietää saavansa palkkansa vasta ihan lopussa. Seuraavaksi voisi taas rikkoa vähän kaavoja.

Revanssi Asfalttialueelta

Lauantai-päivällä hakuharkat samassa paikassa kuin edellisellä viikolla. Nyt sujui jo paljon paremmin! Aloitus oikealta; suora syvä pisto, ilmaisua 5 haukkua. Vasen etukulma; sinne lähtiessä yritti kaartaa , jolloin kutsuin sen takaisin ja korjasin.Korjauksella suoraan ja syvälle, tässäkin ilmaisua vain n 5 haukkua. Kolmospisto , oikealle, tosi hyvä ja suora, ei huomautettavaa, ilmaisua n 20 ja sekin hyvin. Nelonen, vasemmalle, Q meni itse asiassa lähes luotisuoraan kohti piiloa mutta itse yritin huutaa pois sitä, kun luulin piilon olevan jo aiemmin.Meillä oli siis lähetyskohta vähän väärin merkattu.Kohta piilolta kuitenkin kuului ponteva haukku, eli onneksi sentään Q tiesi mitä teki:-) Täällä haukkuja vaadittiin n 40.Pienen tauon piti jossain 25-30 haukun kohdalla, mutta jatkoi kyllä itsenäisesti ja haukun sävy oli suht hyvä. Viitospisto oikealle.Siitä tuli vähän L-mallinen, kohtuuhyvä kuitenkin.Ilmaisuja n 30 haukkua. Kuutonen suoraan moitteetta, ilmaisu edelleen pitkä ja se meni ok, vaikka Q olikin jo vähän hengästynyt. Seitsemäs oikealle; Q meni suoraan ja syvälle, ihan ylisyvälle pöpelikköön, mutta paluumatkalla käänsi kauniisti aluetta eteenpäin ja nenäkin oli auki, eli nosti ukon , ilmaisua 5 haukkua. Kahdeksas eli viimeinen.Lähti vinoon ja jouduin kutsumaan takaisin. Korjasiko itse linjansa vai lähetinkö uusiksi, en muista ihan varmasti , veikkaan tosin jälkimmäistä. Siellä myös lyhyt ilmaisu. Pistot olivat siis paljon suoremmat kuin viimeksi. Nyt olin itse tallaamassa keskellä, eli se ei näemmä haitannut ainakaan. Vieläkin pitää tarkkailla onko Qlla erityisiä vaikeuksia jos olen se, kuka kulkee takarajasta seuraavana, eli bongaako se mun jäljen ?? Ilmoittautuminen sujui alussa melko hyvin, tällä kertaa en jaksanut tuoda sitä hallinnassa joka piilolta, kun löytöjä oli niin paljon.

Esineet ja jälki ti

Elinan kanssa Hepojoella. Esineruutu. Alun ryttyilyn jälkeen ( ja siitä ansaitun "selkäsaunan"), teki hyvin hommia ja esineet tuli pikapikaa. Olishan se kiva kun toi ei olis "ravista ennen käyttöä"-mallia, mutta minkäs teet. Jälki heti ruudun perään. Jana hyvä, kepeistä yhden päältä käveli, jonka nostin siis itse, ja yhden muuten vaan hukkas, eli en nähnyt eikä se merkannut.Loput neljä paikallisti hyvin. Metsään jääneistä kepeistä toinen oli rinteen alla ja toinen heti rinteen jälkeen. Todella tuulisella säällä rinteet ovat siis edelleen vähän haasteellisia. Motivaatio ajaa jälki loppuun oli hyvä tällä kertaa!

Kapinen koira ?

Nii-in, aika uskomatonta, mutta tuollaisen diagnoosin kanssa tulimme tiistaina eläinlääkäriltä kotiin! Q on nyt viikon pari kirputtanut ihan urakalla, mutta erityisesti tassunpohjat oli pahasti tulehtuneet.Niistä ei löytynyt hiivaa, mutta reippaasti hajonneita tulehdussoluja ja jonkin verran kokkibakteereita. Strongholdit sitten nískaan ja uusinta parin viikon päästä.Tällä välin myös ahkeraa tassupesua speciaalishampoolla ja kortisonisuihketta päivittäin.Toivotaan että pian vaiva lähtee.. Joopa, kaikkea sitä sitten koiran kanssa saa kestää:-(

Haku Asfalttiasemalla

Osoittautuipa yllättävän hankalaksi paikaksi meidän groenendaeleille, Elinan bortsu kyllä pelitti.;-) Ekalla lähetykselle itse hutiloin, eli lähetin pari metriä aluetta eteenpäin, just kohdasta missä puujuurakkojen välissä oleva aukko lähes väkisin ohjasi koiran aluetta eteenpäin, etenkin tuolla tuulella. Joten se siis uusiksi. Vasemman puolen etukulma aika hyvä.Lähti suoraan ja eteni syvälle, kallion kiipeämisessä ei ongelmaa, joutui tekemään pikkusilmukan ihan syvällä taaksepäin päästäkseen maalimiehelle. Ja kolmas oli se murheenkryyni;:-( kertakaikkiaan kaartoi aina liian aikaisin. Nyt tarkoituksella alueen tallauksessa hakeuduin olemaan se tokavika takarajasta nähden, ja niinpä luulen, että Quukkis lankesi ansaan.Taittoi aina siinä paikkeilla missä mä olin kulkenut. Olisko ollut loppuviimein vasta kolmas lähetys millä meni sinne minne pitikin. Ei uskois että sillä on välillä ollut ihan kelpo pistot...No sitä saa mitä vahvistaa, eikö se niin ollut, ja kun ollaan jankattu niin ainakin Q nyt sitten kääntyy oikealla puolella aluetta eteenpäin:-) Nelonen jälleen vasemmalla hyvä, viitonen oikealla taas huono, jonka uusin ( kaartoi taas eteenpäin liian aikaisin). kuutonen hyvä. Eli vasen puoli pelitti oikein hienosti,oikea oli haasteellinen.Vaikka en ymmärrä miksi? Ei se ollut mitenkään hankalan tuntuinen. Joyten ensi lauantaina otamma Anun kanssa haasteen vastaan, katsotaan joko mustatkin osaa tuosssa metsässä yhtään paremmin. Ilmaisuissa tällä kertaa, ykkösestä kolmoseen haukkuja 5-10, ja lopuilla 25, n 35-40 ja 35.Nyt haukkui taas aika hyvin, ei liiemmin kimitellyt. Muuten oli taas aika porsas , Elina kysyi että mahtaa mun tehdä välillä aina mieli melkein ampua koko otus, että silleen .-) Jos jotain hyvää, niin ilmoittautumisessa oli vielä hyvin hallinnassa, ja kesti hyvin korjaamista.Eli kun vaan vaadittiin se kolmosen pisto tekemään kunnolla, niin lähti joka kerrran yhtä innolla. Lelun kanssa päätti sitten pitää välillä omaa kivaa. jälleen..

Ohjelmatreeniä

Kiireinen työviikko takana, ja minimaalisesti on mitään ehditty treenata :-( Maanantai-illalla kuitenkin TPHn kentällä ; seuraaminen, ja jäävät putkeen, palkka luoksetulossa sivulle siirtymisen jälkeen. Seuraaminen oikein hyvin, tosin pysähdyksissä vetää itsensä hiukan taakse. Istuminen nopea, pysyi hyvin. Maahanmeno tuntui myös nopealta, ja luoksetulossa ei törmännyt, jee laitetaankos ruksi seinään! Tänään sitten SPLn kentällä, nyt Q sai vähän pidemmän kaavan mukaan tehdä, eli paikkamakuuta lukuunottamatta kaikki, ja palkka vasta eteenmenon jälkeen. Seuruu jälleen oikein hyvä. Istuminen jees, maahanmeno samaten ,mutta nyt luoksetulossa törmäsi kunnolla.Muuten suora , eikä ennakoinut sivulle siirtymistä ollenkaan, jei! Melkein teki mieli palkata jo siitä, mutta nyt ei kuitenkaan herunut ennen koko settiä. Sieltä myös liikkeestä seiso, ja siihen olin supertyytyväinen, pyssäs heti eikä yhtään valunut. Hallinnassa kapula telineelle. Ja PPRRMRR yritti ottaa ritolat kapulalle n 2 metriä ennen. Rääkäisystä muutti mielensä, ja tuli sivulle. Siirryin uudestaan kauemmas ja takaisin hallinnassa telineelle, nyt Q oli kaikin puolin nätisti ja kuuliainen, siitä sanallista rauhallista hyväksyntää. Kaikki noudot peräjälkeen kokonaisina liikkeinä, kaikki erinomaisia. Eteemeno , valmisteleva osuus moitteeton, irtosi suoraan ja suht kauas, kääntyi kyllä aika tarkalleen samaa aikaan kun huusin platz, eli hitusen ennakoi.Meni maahan kerrasta, mutta kun olin menossa sen luo, ponkaisi pystyyn ja mun luo. Virheestä huomautus, ja liike uudelleen, nyt edelleen valmisteleva hyvä, irtoaminen suora ja hyvä, annoin juosta pidemmälle ennen kuin käskin alas.Ei ennakoinut, meni kerrasta ja pysyi. Siitä palkka ja bileet! Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen, vire oli tosi kiva jälleen koko matkan, eli ei mitään notkahduksia:-)

Haku Käärmekalliolla su 9.10

Päätin ottaa ratatreeniä, eli 200 metrinen rata käytiin kokonaan läpi. Ukot oli molemmissa etukulmissa, ja n 100 metrissä umpailaatikossa, sekä n 200 metrissä samaten umpparilådassa. Eka oikeaan etukulmaan ok,. Vasemman puolen lähetyksellä, eteni syvälle ja suht suoraan.,Jostain syystä ei kuitenkaan nostanut ukkoa sieltä kulmasta, vaan löysikin Elinan joka oli menossa taaimmaisella piilolle siellä 200 metrissä.. No ainakin Q työskentelee teenpäin:-) Aikani kun kutsuin , niin malttoi tulla takaisin, nyt nosti sen vasemman etukulman maalimiehen ok. Seuraavalla lähetyksellä nostikin jo sen 100 metrissä olevan ukon ,eli nokka oli auki.. Sitten mukaan mahtu aika monta hienoa tyhjää kummallekin puolelle.Viimeisellä sinne oikealle oli pientä haluttomuutta irrota, mutta meni kuitenkin. Ja sieltä palatessan otti hajun jo ennen keskilinjaa, eli en edes yrittänyt sitä pyydystää haaviini, vaan annoin sen mennä sinne viimeisella umpparille löydölle. Ensi kerralla enemmänkin löytöjä ja vähän tai ei lainkaan tyhjiä.

Jälki la 8.10

Nousiaisissa asfalttiasemalla ,Helin kanssa. T'ämä jälki oli taas aika hanurista-osastoa..Melko diipadaapa, kepeistä kuudesta nousi viisi, mutta kauhean paljon muuta hyvää ei siinä tainnut ollakaan. Olen sen ennenkin huomannut, että jos välillä tallon Qlle itse jäljen ,on se seuraava vieraan talloma sille taas turhan hui-hai. Q jäljesti huolimattomasti, ja viidennen kepin jälkeen intokin vähän lopahti :-( Niin että ei ihan paras fiilis jäänyt jäljen jälkeen.. Jana ok, vaikka tietysti turhan vauhdikas, mutta suunnan jälleen varmasti nappasi oikein. Toivottavasti ehdimme vielä saada onnistuneita jälkittreenejä joitain kappaleita ennen lumien tuloa.

Oi Ophelia

Kuulemma Ophelia-nimisen myrskýn rippeet tänään puhalsivat täällä meillä asti. Ja pitihän se hyödyntää, ei kun metsään! Oli satanut jo koko aamupäivän, ja vieläkin satoi viittä vaille kaatamalla, ja silti tuulikin kohtuullisen kovaa,kerrankin sonnustauduin metsään surkeaalla kelillä ihan vapaaehtoisesti! Löysin uuden paikankin, Liedossa. Jäljen jouduin tällä kertaa tallomaan itse, kun oikein kenellekään ei sopinut treenit päiväsaikaan. Päätin sitten tehdä samalla Qlle muulla tavalla haastavamman jäljen. Joten lisää pituutta (n 1 km), paljon kulmia,paljon maastovaihdoksia ja niin.. no paljon kaikkea:-) Jana oli n 40 metrissä, lähtö oikeaan.Se meni ihan superisti!! Ei kerrassaan mitään moitittavaa. Eka keppi kylläkin jäi pöpelikköön. Ekan ja tokan kulman suoritti hienosti. Kakkoskepille tultaessa oli vastassa suuri vetinen suo, ja keppi just siinä reunalla ennen suota. Siinä Q paukkasi suolle suoraa päätä, mutta päätin huomauttaa "oisko keppi", sillä halusin päästä palkkaamaankin.Q tunnollisesti palasi ja paikallisti kepin. Tästä jälki jatkui kohta tiheän kuusikon läpi aukolle, jossa jonkun näköistä saviliejua ja multaa kalliolla.( Vieressä joku työmaa).Sinne laitoin myös kulman. Q selviytyi hienosti kuusikosta aukolle, ja jonkin matkaa siinä kallio"liejussa", mutta kulma oli tosi hankala. Se pyöri ja yritti ratkoa, säntäili vähän joka suuntaan.Lopulta löysi taas jäljen ja jatkoi oikeaan suuntaan.Tällaisia tarvitsee siis harjoitella paljon paljon lisää! Taas aukealta sukellus tiheään varvikkoon, ja sieltä kohta sammaleiselle alaspäin viettävälle kalliolle.Tässä Q jäljesti taas jo ihan ok, ja kolmoskeppikin löytyi. Loppujäljellä vielä muutama siirtymä aukealta avaralta paikalta tiheämpään metsään sisälle, ja loput kepit suopursumättäisiin. Hienosti Q selviytyi.Intoa meinasi olla välillä vähän liikaakin, eli sai jarrutella aika lailla. Motivaatio on ainakin ollut parina viime kertana ollut aika kohdillaan, ja sinnikkäästi se haluaa ajaa jäljen loppuun saakka. Tässä kun oli alkukesästä vähän ongelmia. Olin näköjään unohtanut kirjata edellisen treenin, mutta se oli Nousiaisissa Marjan kanssa, ja meni myös ihan kohtuullisesti.Silloin kylläkin Q vaihtoi ilmeisesti jälkeä tai sitten vaan rupesi seuraamaan riistapolkua:-( eli jouduimme etsimään jäljen uudelleen.Mutta loppujälki meni taas ok.Jos oikein muitan, niin kepeistä jäi metsään silloin kolmonen, muut nousi.Pituutta oli sillä kerralla n 600 metriä, jana n 20 metriä ja lähtö oikeaan. Ensi kerralla janalla suunnaksi vasen!

Haku ti 4.10

Lyhyet, mutta onnistuneet treenit kaikilla:-) Otin vielä tälläkin kertaa risteily- ja yliheittotreeniä, sekä siihen yhdistettynä ilmaisutreeniä. Ilmaisuissa haukkuja vaadittiin vaihtelevasti, ensin 5 , sitten 2, 10, 2, 30, 40, 2. Yliheitoista suurempi osa onnistui hienosti, mutta jonkun lähetin itse ihan vinoon.Ja senkin huomaa, että nenä ei kyllä pysy ihan aina auki vauhdin huumassa, tosin nyt ei keskityttykään etsintään. Seuraavalla kerralla siis taas ihan normaalitreeniä löytöineen. Haukkuilmaisusta juteltiin treenin jälkeen porukalla. Mietitiiin että jos vaan vaaditaan siltä kolme tai neljä pitkää ilmaisua, eikä palkkaa tule, jos haukku on yhtään kimittävää. Kyllä Qn haukku silti kuuluu, vaikka sävyltään muuttuukin kimittävämmäksi (viimeistään toisen ukon pitkässä ilmaisussa) , eli tavallaan ongelma on lähinnä "kosmeettinen". Ja oltiin aika yksimielisiä siitäkin, ettei Q yhtään vaikuta siltä, että se lopettaisi kesken tai aikoisi jättää maalimiestä..Mutta..kun kuitenkin on visio ,miltä haluaisi sen kuulostavan loppuun saakka, ja se todella on aiemmin haukkunut paremmin.. Mielellään kuulen, jos nyt jollakulla on lisäideoita, miten muissa ryhmissä on rakennettu sävyltään vaativa hauku, joka kantaa myös kun koira jo väsyy?? Treenin loputtua, illan jo pimentyessä nautittiin kaffetaa ja kääretorttua, sekä nannaa! Mukavaa kun treeniryhmäläiset menestyvät kisoissa!!

Johanna Nivalan luona

No vihdoista viimein sitten sain mentyä Johannalle, ja vietävä kun harmittaa, etten oo mennyt jo aiemmin! Tykkäsin kovasti , siinä on hyvä kouluttaja.Suora, selkeä ja sellainen ,keneltä on helppo ottaa vastaan oppia:-) Ihan hirmuisen suuria yllätyksiä ei tietysti tullut, silllä kyllähän se aika selvää on jo munkin kaltaiselle urpolle mikä meillä mättää, eli se hallinta.Ja sen vuoksi sinne mentiin, eli miten ihan konkreettisesti mun pitäisi tehdä tästä eteenpäin. Mutta sydäntä lämmitti Johannan arvio, että ei sen hallinnan rakentamisen mitenkään mahdottoman haasteellista siltikään pitäisi olla.Q kuulemma osaa hyvin, on halukas, ja hyvähermoinen.Mutta koska se on saanut mennä puolitehoilla, se ei aina viitsi tehdä töitä mulle kunnolla.Nyt kun kaikki harmaa alue karsitaan pois, ja itse opettelen selkeämmin mustavalkoiseksi, pitäisi myös hallinnan ja motivaation kohota. Ja sain ihan rautalankaversiona kädestä pitäen vinkkejä/ohjeita miten puutun Qn häröilyyn. Ette usko, tai no varmaan uskotte sittenkin, että mä tosiaan tarvitsen suurin piirtein kaavion että "kun koira tekee näin, otat siitä kiinni näin ja näin, jne.." :-) Ja perään kuitenkin heti sain muistutuksen että pitää silti myös olla aina reilu, etten nyt korjaamishuumassa muutu liian natsiksi, vaan annan reilusti kehuja kun koira tekee oikein. Tällä kertaa otettiin seuraamista ja siihen häiriötä.Ja kun Q pudotti kontaktin ja kerrankin mä todella osasin pölläyttää sen (ilmeisesti yllättävän uskottavasti) , niin johan sille rupesi seuraaminenkin maittamaan.Se todella teki hyvää pätkää sen jälkeen! Ainakin kuvittelen :-) Seuraavalla sessiolla näytettiin Johannalle noudot. Epäilin Johannalle , että koska alla oli konfliktia, saattaisi Q todennäköisesti paukata kapulan kanssa karkuun. Mutta ei, se teki hyvät noudotkin.A-estenoudossa mun kapula lensi vinoon ,joten annoin Qn suorittaa mutta varmistin paluukiipeämisen ylimääräisellä käskyllä: Ja perään uusi kokonaan. Noudoissa ei tainnut ilmetä suurempaa häikkää, ei Johanna ainakaan kommentoinut. Ja lopuksi vielä otettiin eteenmeno. Ekan valmisteleva aika ok, lähti mutta meni vinoon , kylläkin erkani tarpeeksi.Meni maahan ekalla käskyllä, mutta lähestyessäni sitä, nousi ylös. Siitä pöllytys, ja liike uusiksi, nyt hyvin. Tosin edelleen vinoon:-( täytyy hioa suuntaa. Loppuleikissä jälleen lähti narupallonsa kanssa irrottelemaan , ja sain siihenkin hyviä neuvoja. Paljon opin myös seuratessani Urmon ja Jennin samaa koulutusta, mm eteenmenon maahanmeno oli heillä jotain ihan valtavan upeaa. Mekin halutaa oppia! Kotimatkalla , kun pysähdyttiin syömään, löysin myymälästä sellaisen kaulakorun, jonka ostin muistoksi ja muistutukseksi. Siinä oli sellainen armyhenkinen tunnistuslaatta, mihin oli kaiverrettu "Winners never quit, and quitters never win". Nyt aina jos alkaa ahdistaa, että ei tästä mitää tuu, muistutan itselleni että ihan varmasti onnistutaan. Se vaan vaatii vähän enemmän töitä , kuin ehkä jollain toisella parilla.