Fyssarilla

Hyvään ajankohtaan osui tämä jo aikapäiviä sitten varaamani fyssariaika. Arvelinkin Qn kehittäneen jotain jumitusta, se kun on lahjakkaasti vetänyt parikin kertaa lipat meidän eteisen laminaatilla. On toki muuallakin voinut koheltaa, mutta nuo nyt ainakin oon omilla silmilläni todistanut. Qlla ei ollut SI nivel lukossa, mutta aika jumissa ja kuona-aine"möyhössä". Lisäksi vakijumi kaularangassa, eli kireyttä 3-4välissä ja 5-6välissä. Hoidon lopussa kuitenkin löytyi taas joustoa selässä ja ranka suoristui. Tanja on virtuoosi, täytyykin melkein saman tien mennä varaamaan ajat syksylle valmiiksi. ----- Torstai-illalla oli hakutreenit, kirjataan nyt sekin ylös. Tutkalla. Aloitus oikealla vähän eteenpäin etukulmasta. Tämä hyvin, haukkuja 33, myös ok. Pistolla vasempaan etukulmaan otti hiukan liian viiston linjan :-( joten ukko jäi ja jouduin laittamaan uusiksi. Nyt Q oli varsin skarppina ja piti huolen suorasta linjasta maaston houkutuksista huolimatta. Lyhyt ilmaisu. Tyhjä oikealle. Silmukka väärinpäin, tietysti kun tuossa metsässä oltiin... Tyhjä vasempaan hyvä, tyhjä oikeaan ok, tyhjä vasempaan hyvä ja taas tyhjä oikeaan. Siinä oli ideana, että saa palkaksi jäniksen vastakkaiselle puolelle. Q kuitenkin havaitsi jänöjussin loikinnan hitusen ennenaikaisesti ja kurvasi keskenkaiken ( menemättä siis täyteen syvyyteen) sille ukolle. :-O. On tullut vissiin otettua tällaisia liikaa kun tuollalailla rupeaa ennakoimaan :-( No sai sitten luvan tehdä vielä kunnollisen tyhjän oikealle ja nyt irtosi jopa vähän ylisyvälle. Tällä kertaa jänishomma sujui hallitusti siten, että Q sai oikeaoppisesti vahvisteen vasta ylitettyään keskilinjan ja irrottuaan jo jonkun matkaa sai saalistaa jäniksen kiinni:-D Loppuun vielä nostatushetsi, jolle annoin luvan "karata". Tuntui kyllä innostavan Qta kovin. Ja hyvä juttu, muutoinhan koira olinkin varsin läkähtynyt kun lämpöä oli sen + 27.

Aamun pikaiset

Terhin kanssa treffit aamutuimaan ennen töihin menoa. Otin ilmoittautumisen ( hyvin) , seuruussa aloituksia, jäävät ilman luoksetuloja ja noudot, plus paikkamakuun. Seuruussa aloitus oli tosi hyvä, tikkana piti kontaktia ja oli varsin hyvän tuntuisessa vireessä. Liikkeestä istumisessa istui tosi nopeasti, tässä Q on kyllä petrannut. Liikkeestä maahan- siinä juoksuosuudessa painoi kyllä melko lahjakkaasti, mutta meni kuitenkin suoraan maahan ja Qksi jopa nopeasti :-) Liikkeestä seisossa oli valmistelevakin juoksuseuruu siistimpi ja pysähtyi myös ilman valumisia, hyvä Q! Tasamaanouto: no Terhiä vielä odotellessani viskoin sitä 2- kiloista kapulaa, ja vaikka millä tekniikalla yritin, en saanut sitä lentämään kuin max 10-11 askeleen ( ~8-9 m) päähän :-( Iso höh!! Mutta päätin siis kokeilla Qn kanssa millä ilmeellä se tulee noin lyhyeltä matkalta. Ja tää on kyllä niiiin ahterista, se tuli paluun ravilla. Kun perään otettiin sellainen, jossa Terhi jatkoheitti sen kapulan pidemmälle, tuli Q tietysti voimakkaalla laukalla. Joko mun pitää suurin piirtein bongata itselleni heittokoutsi tai keksittävä muu ratkaisu. Ärsyttää sikana olla tässä liikkeessä itse se heikoin lenkki ja aika tavalla pilata koiran suoritus:-( Sitä mietin, että joku piiskan paukuttelu vois toki nostaa Qn sen verran kierroksille, että laukkaisi vaikka olisi tosi lyhyt paluumatkakin? Mutta joo, paras olisi tietysti jos vaan opppisin heittämään! Hyppynouto: mennessä meni vähän varpaat hipoen, paluuhypyssä keräsi jalat paremmin alleen ja hyppy oli ilmava. Palkka luovutuksesta. A-estenouto hyvin myös, palkka vauhdissa. Ja paikkamakuu muuten ekaa kertaa Haunisissa niin, että olin piilossa. Ihan levollinen, eipä se siihen reagoinut. Mutta vähän hotsittaisi kokeilla myös niin että olisin piilossa suojelupiilon takana ( veikkaan että rotikoiden kokeessa on sellainen), sillä se voi olla Qn mielestä aika kiinnostava. Ettei vaan kävisi liian uteliaaksi.. Mutta hyvät treenit siis. Harmi kun niin harvoin tulee treenattua enää nykyisin, tottis kun on kuitenkin niiiin kivaa!

TKKn hakupäivä -Koskensaloa ja mielentilaa

Päivä oli aurinkoinen ja kiinnostava. Marko toki haustakin tietää paljon, vaikka hänen hakuharrastuksestaan onkin jo vuosia. Tänään kuitenkin oli teemana vietti ja viretason säätely hakutyöskentelyssä.Ja selvästi vähän meillä kaikilla oli tilaus juurikin tällaiseen,ajatella asioita vähän eri vinkkelistä kuin vaikkapa täydellisen laatikkopiston teettämisestä:-D Miian ja Napin treenistä poimin talteen vinkin siitä että kun koira otetaan piilolla hallintaan haukulta, se vapautetaankin hyvästä hallinnasta uuteen ilmaisuun. Jos se kerran sinne hinkuu, niin hallintaan alistumalla pääsee uudelleen ilmaisuun ja vasta sitten puruun. Vois Qllekin kokeilla toisinaan. Meidän omassa "esipuheessa" runoilin tietty laajasti, mutta luulen että sain kyllä ongelmakohdat kerrottua. Ja ainakin viimeistään demonstroitua:-D. Mutta mitäpä pointtia siinä olisikaan jos treeni sujuisi perfect ja palaute olisi " ihan hyvä, jatka vaan samaa rataa"... Ongelmiksi listasin siis ensinnäkin heikon ohjaaja-koirasuhteen ja huonon hallinnan, mikä heijastuu toki vähän kaikkeen. Haukkuilmaisuissa mainitsin pitkissä ilmaisuissa jossain kohtaa esiinpuskevan kimityksen. Ja lopuksi pyysin Markoa antamaan treenin päätteeksi vinkkejä,kun on selvillä paremmin koiran mielenlaadusta, että miten sen viettiä kannattaa nostattaa hakutyöskentelyssä loppua kohden, jotta motivaatio kantaa voittajaluokassakin. ----- No haukkuilmaisuun Markolla ei ollut paljon sanottavaa, hän ei nähnyt siinä oikeaa ongelmaa, ja uskoi kuulemma että olemme tehneet oikeita asioita oikealla tavalla. No kai voin "ostaa" ajatuksen, sillä rehellisyyden nimissä se ei tietenkään ole suuren suuri ongelma, eikä varsinkaan omista ongelmistammekaan se suurin:-D Mutta ihan asiaankin päästiin! Kun Q oli ottanut etukulmat ja ilmaisuissa ei suurempia ongelmia ollut, saatiin ohjeeksi tehdä pari tyhjää. Ekalle lähti hyvin, ei edennyt kyllä ideaalisti, hiukan turhan terävä. Epätyypillistä Qlle:-O Seuraava tyhjä oikealle ihan ok muistaakseni. Vuorossa tyhjä vasempaan ja samalla suunniteltiin/ soviteltiin että samalla lähtee oikealle puolelle maalimies palkkioksi tyhjästä. Q tais vähän reagoida tähän selän takana tapahtuvaan suihkinaan ja se edettyään n 10-15 metriä pysähtyi ja katsoi taakseen. Annoin uuden " haku" -käskyn, jolla jatkoi ja teki kelvollisen piston. Lähetin vauhdissa yli ja Q näytti lähtevän ok. Ei kuitenkaan löytänyt pistolla, maalimies oli sen verran edempänä. Päädyin etenemään keskilinjalle siihen kohtaan millä linjalla piilo oli. Sinne käppäillessämme Q yritti nostaa koipea puskaan. Tuntien koirani mä niin tiesin, että jos sille ärähdän se myös ärsyyntyy eikä halua ohjautua enää yhtä hyvin. Mutta toisaalta päätin ottaa treenissä härkää sarvista vaikka se provosoisi ongelmia. And of course Q delivered! Kun siis lähetin sitä se ei halunnut lähteä. Otin sen sivulle ja uusi yritys. Nyt pyssäsi sinne 10 metriin ja jäi tuijottamaan sieltä. Marko neuvoi, ettei pidä antaa uutta käskyä vaan antaa koiran itse ratkoa. Mutta jos se ratkaisee väärin eli kääntyy takaisin ,tulee mun torua ja pöläyttää se ja uusi lähetys. Nyt Q onneksi irtosi ja löysi ja sai hyvin vahvistuksen oikeasta toiminnasta! Mikä yllätys, ongelmiemme syy piilee hallinnan puutteessa:-D Kuinkakohan monta kertaa tän koiran kanssa voi kuulla saman lauseen :-D Suurin juju minkä kuitenkin evääksi saimme oli ideat miten Q nostetaan viettiin treenin lopussa. Mä oon tossakin aina inhimillistänyt koiraa ja halunnut sen saavan lopuksi seesteisen hyvän olon. Ei! Nyt jatkossa viimeisen maalimiehen jälkeen kytken koiran ja se näkee kun maalimies tai kaksi löhtee hetsaten metsään eikä Q pääse perään. Ja joskus taas sen voi päästää kesken poiskuljetuksen " karkuun" sinne äskeiselle hetsille. Kiva päivä, paljon asiaa ja joitain uusia kultajyviä! Onnistunut semma siis, vaikka itse treeni menikin aika ns käteen ..

Voittaja - paitsi ei sitten kuitenkaan:-)

Sunnuntain hakutreeneissä tallattiin voittajamittainen rata, ja varmaan ylikin.Mun oli määrä testata Qn kunto ja motivaatio. Keli oli ihan ääreist hiostava ja nihkeä, mittari näytti 24 ja oli ukkosen tuntu. Hiki vaan virtasi ja miljoona hyttystä oli herännyt jostain lätäköistään:-( Ukot oli oikealla puolella viidessäkympissä, vasemmalla 150 metrissä ja kolmonen oli valmiina kirmaamaan metsään mun pyynnöstä sopivalla hetkellä. Ekan lähetyksen teki vakivirheensä tuossa metsässä, osasin sitä odottaa ja olin päättänyt etten reagoi siihen. Lähti siis suoraan, mutta kääntyi taaksepäin. Jaksaa ärsyttää, mutta elämä on.. Q ei vaan pysty kykene. Saattaa johtua ilmavirroista tai taivaankappaleiden asennosta, mutta siihen voi luottaa pomminvarmasti että tuomla kyseisellä pläntillä Q tekee ekalla pistolla silmukan väärinpäin:-D No jatkettiin siis normaalisti, ja yliheitto vasempaan. Se oli kelpo pisto kaikin puolin.Yliheitto oikeaan. Siinä Q tuli vinossa linjassa ja mun olisi kannattanut varmaan suoristaa se. Lähti siis hiukan takaviistoon, mutta ainakin kääntyi oikein ja palkaksi sopivasti löytö. Sitten tyhjä vasemmalle, oikein hyvä. Yliheitto oikeaan ja jee! sielläkin kunnon pisto. Taas vauhdissa yli,lähti hienosti, mutta joutui hiukan hakemaan reittiään ( isoja kaatuneita puunrunkoja) ja lopulta löytö tuli vähän taaksepäin. Tyhjä oikeaan, hyvin. Tyhjä vasempaan kalliorinnettö ylös, edelleen hyvin. Vauhdilla tyhjä oikeaan ja koska tämäkin sujui loistavasti sai Q tähän kohtaan palkaksi pakenevan jäniksen vasempaan. Siellä haukkuja 27, mutta oli vähän puuskuttavainen jo( lue: täysin läkähtänyt) joten Q haukkui kahden sarjoissa:-) Asenne oli kuitenkin kohdallaan. Olin tosi tyytyväinen Qn jaksamiseenja risteilyyn (paitsi se eka). Tosin jälkikäteen huomasin ettei mun sittenkään tullut käytettyä koko rataa, vaan luultavimmin n 250 metriä. Mutta ei se mitään! --------- Maanantaina vuorossa oli jälki jo heti aamusta, ja nyt mentiin riistametsään! Jälki oli lyhyt, jotain 600 metrin luokkaa, mutta löytyi risukkoa, ojia ja hakkuuaukea. Janalla Qlla oli selkeästi vainu riistasta sillä ei reagoinut ekaan lähetykseen vaan koomasi pää ylhäällä. Toka käskyllä lähti onneksi hyvin. Löysi jäljen hyvin, lähti oikeaan suuntaan ( oikealle) mutta jostain syystä kääntyi takajäljelle. Annoin sen mennä jonkun matkaa kunnes kutsuin takas. Jäljestys oli melko ok, suht rauhallista ja selvitti kaikki kulmat hienosti. Yksi keppi jäi. Ja toinenkin melkein .. Hakkuuaukea sujui paljon paljon paremmin kuin joskus ennen. Hyvä jälki, parempi mieli!

Ja peffalleenhan se meni...

Pöh!! No niin siinä sitten kävi, että ne Paimion riistametsät kävi meille turmioksi:-) Tarina lyhykäisyydessään: Jana sujui hyvin, eikä olisi oikeasti voinut olla parempi, tästä täydet 40. Ja Q ne ansaitsikin. Muistin itse hetken makuuttaa sitä samalla kun tuomari näytti janaa ja antoi ohjeita.Qn kaulapannan olin lahjakkaasti unohtanut autoon, eli kun saavuimme ykköskepille ja olisin siirtänyt piuhan kaulalle, totesin no can do.. Eipä sillä luultavasti mitään merkitystä ollut.Ensi kerralla täytyy kumminkin yrittää muistaa tuokin. Q nosti kepeistä hyvin ykkösen ja kakkosen( tarkistin myöhemmin Miran jälkikaaviosta) . Kolmoskeppi oli suopursusuoralla. Q jotain siellä merkkasi ,muttei saanut kuitenkaan keppiä ylös. Ja hetken päästä oltiinkin vaikeuksissa. Q hukkasi jäljen ja pyöri hetken. Kohta kumminkin se lähti määrätietoisesti jatkamaan matkaa. Vähän mietin vaihtoiko riistalle kun läjiäkin näkyi.Toisaalta häntä oli tötteröllä, joka usein merkkaa riistaa. Toisaalta se olisi saattanut myös innostua jos olisi löytänyt hukan jälkeen jäljen uudestaan. No riistan perässä se sitten oli. Jossain kohtaa kaivoin puhelimen esiin ja Sports Tracker näyttää 1.8 km, juu ei olla oikealla jäljellä ei:-( No siinä aikamme suhattiin, yritin jopa palailla takasin päin, mutta hukassahan me oltiin. Kun matkaa oli taitettu jo urakalla, päädyin pyrkimään autolle päin. Ääreist kiitollisena nykyajan vempaimista siellä metsän siimeksessä olin, ikimaailmassa pelkästään mun suunnistustaidoilla en olisi autolle löytänyt! Oltiin jo melko lähellä autoa, jossain kohtaa Q sai jäljestä uudelleen kiinni ja suorastaan syöksyi viimeiselle kepille! Sinänsä siis jälleen iso onni, että sain sen palkattua ,ja se oli itsekin niin liikuttavan onnellinen löydöstään. Gepsin mukaan tarvoimme n 3.5 km ja saldona siis kolme yliaikaista keppiä:-D Kävipä mun kunnon päälle toi porhallus. Olin punainen kuin rapu.Läähätin ja puuskutin, lisäksi otsaani koristi koko otsan mittainen naarmu. Niin sitä pitää! Mira kertoi myöhemmin, että kun hän oli tallomassa sitä jälkeä, siellä tuli vastaan hirviemä ja vasa.En oikein voi olla Qlle edes tuohtunut, se vaan oli sille liian kova houkutus, etenkin kun jäljet oli ihan samanikäisetkin. No kökkö säkä, sellaista on koiraurheilu. Sen verran olin vielä reipas, että halusin tsekata Qn esineruutumotivaation. Se oli sopivasti myös suht "läkähtynyt" maratonjälkensä jäljiltä ja vieläpä kuitenkin eräänlainen konflikti oli alla. Mutta halusin päästä kunnolla kehumaan ja palkkaamaan sen, ja olin yllättävän luottavainen että Q hoitaa homman kotiin. Ja hoitihan se:-) Esineistä 29 pojoa.Qn pistot oli suorat ja järkevät sekä nokka auki. Tuomari sanoi että vauhti oli riittävän hyvä, vaikka koira kenties pystyisi vauhdikkaampaankin menoon. No se oli se läkähdys, ymmärrettävää. Rinnuksille hyppäämällä luovuttamisesta Jorma ei edelleenkään niin pidä :-) Mutta se yksi piste vähennettiin siitä kun huusin hyvä käskyn liian myöhään kakkosesineen löydyttyä. Itse en kunnolla puskien läpi nähnyt koiraa mutta kun sen hännänpää näytti siltä että olisi tuomassa jotain kailotin sen hyvän, lähinnä että Q tietäisi missä oon. No sen piti silti navigoida mun luokseni vähän mutkan kautta. Eli täysin turhaahan sille on hoilottaa mitään. Mutta pääasia, että Q teki töitä keskittyneesti ja hyvin. Nyt nokka kohti uusia kokeita ja uusia pettymyksiä:-)

Haku 12.5

Sunnuntai-illalla kolmisin Marjan ja Lauran kanssa. Nopeat, tehokkaat ja kivat treenit. Oltiin tutkan maastoissa, mutta uudella pläntillä. Siihen kohtaan mahtui vain alokasrata, mutta oli tosi kiva maasto. Alku oli selkeää ja avaraa, joten näki koiran työskentelyä. Piiloja sai kuitenkin hyvin ja takaosassa maastomuutoksiakin. Viimeiset lähetyskohdat haasteellisempia( kalliolohkareita). Olin tosi tyytyväinen Qn työskentelyyn, paitsi viimeisellä lähetyksellä se törttöili, joku aivopieru ilmeisesti? Aloitus oikealta. Maalimies oli vasta kakkospiilolla. Halusin Qlle mahdollisuuden saada löytö ( tai sitten tyhjä) sille täysin uudella alueella siten että se työskentelee hyvin eteenpäin sillä oikealla puolella. No tämä metsä ei taas tuottanut siinä mielessä mitään probleemaa! Pisto oli just perfect! Suoraan etukulman kautta, kääntyi takarajalla hienosti ja sai hajun jo kaukaa. Haukkuja n 30, hyvin. Vasemman puolen aloitus myös hyvä. Suora ja ilmaisu hyvä, lyhyt. Seuraavan oikealle lähetin taas Lnä ja jälleen tosi hyvä eteenpäin suuntaava pisto. Sitten vasemman puolen viimeisen olin pyyänyt siirtymään myös taaimmaiselle piilolle, jotta siitäkin tulee L.Tässä sitten se kummallinen vastahakoisuus:-( Q oli aika sitä mieltä, ettei lähde. Jos yritän ymmärtää koiraani, saattoi sille tulla joku aistiristitiita? Siinä ihan vieressä oli ne valtavat kalliolohkareet, joihin se kenties olisi halunnut mennä tarkistelemaan. Toisaalta myös alueemme rajoittui aitaan, sillä metsikön takana oli rahtiterminaali, joten hajumaailma muuttui radikaalisti. Sieltä kun taasen täysin avaralta alueelta varmaan tulvi hajut eri lailla. Mene ja tiedä sitten! Joka tapauksessa kun kirjaimellisesti peffasta vähän tuuppasin, lähti Q sitten matkaan ja nosti ukon. Mulla on yleensä tapana dramatisoida ja lillua kaikissa mahdollisissa virheissä. Tästäkin saisi kyllä revittyä :-D Mutta jospa kerrankin antaisin vaan olla, sattuuhan näitä aivoituksia, ei se mitään kummempia merkinne..

Jaa semmoinen kenraali!

No. Hmm.. Ei niin pahaa, ettei myös hyvää. Oltiin lauantaina Marjan kanssa Paattisilla jäljestämässä.Kyseessä siis kevään jälki numero 2 ja samalla kenraaliharkka ennen tiistaista jälkikoetta. Ennen jälkeä tehtiin esineruutu. Nyt normisyvyys ellei muutamia metrejä ylisyvä, mutta vain puolet normileveydestä. Neljä esinettä, osin "rivissä" teemalla, että koiran pitää mennä vielä uudelleenkin sille aluemle, mistä on jo löytänyt.Meitä ennen ruudussa Cheri. Tämä sujui kivasti, ei siinä kauan nokka tuhissut kun kaikki neljä esinettä oli löytynyt ja Q toi ne myös mutinoitta. Ekan irroitukseen sain kyllä antaa uuden käskyn, mutta lopuilla luopui suopeammin. Viimeisen jälkeen geelipallo palkaksi. Tosin Q oli sitä mieltä, että myös Marjan taskusta löytyvät herkut olisi kuuluneet hänelle:-D Jälki oli n 500 metriä, vanhettui hiukan reilu puolitoista tuntia.Janalta lähtö vasempaan ja jana n kahdessakympissä. Jana oli hyvä, suora ja otti vakuuttavasti suunnan oikein. Tänään Q oli kuitenkin taas selvästi hiukan huolimattomampi jäljestyksessään. Hyviä pätkiä oli ja useimmat kulmat oli hyviä. Mutta joillain pätkillä se loipotteli menemään vähän suurpiirteisesti:-( Kolmoskepin nosti Marja. Eli oltiin suunnilleen hollilla, mutta Q ei reagoinut sihen millään lailla. Myös viitosen ohi vetäisi, mutta mä puolestani näin sen ja pyysin Qn takaisin nostamaan sen. Sen jälkeen Q vaihtoikin sitten riistaan :-(. Mur! Marja sanoi, että Qsta näki kyllä hyvin ,että oli riistalla. Sillä oli häntä ihan tötteröllä ja se " suhasi" ja nosti itsensä kierroksille. No kyllä mäkin jollain tasolla hiffasin, että nyt tapahtui kyllä joku moka. Mutta se hyvä puoli( mistä alussa mainitsin) tässä oli, että selkeni se toimintamalli mitä silloin kannattaa tehdä! Eli nytkin kun vähän hermostuin Qlle ja komensin "hei tänne! Ja uusi "etsi jälki!" ryhtyi se taas hommiin ja etsi sen jäljen. Nyt kävi siis onnellisesti, että se sai jäljen ylös ja löysi myös viimeisen kepin ja sen sai palkattua oikeasta valinnasta. Nyt siis toimintaplan Paimion riistametsissä on se, että heti jos epäilen sen vaihtaneen riistaan, palaan vähän takaisin ja komennan Qn maihin pitämään pienen tauon. Eli peli hetkeksi poikki ja jäitä hattuun. Toivotaan että tämä auttaa:-D Mutta on Q sikäli edistynyt, että nykyään se ei tarkoita automaattisesti totaalikoomaa kuten vielä esim toissavuonna. Näillä mennään:-) mutta paineita en ota! Tulos olisi kiva, mutta kun treeniä on tosi vähän takana ja tottiskin enemmän levällään kuin kuosissa, niin tsekataan lähinnä missä mennään.

No niin, VIHDOIN jälki!

Jeejee, kauden ensimmäinen jälki on nyt nautiskeltu! Oli varsin kiva fiilis, Q oli oikein pätevä:-) Sillä oli nyt mukava asenne ja ilme. Ei turhia höntsäilyjä, ei kulmissa pyörimistä jne. Rehellisyyden nimissä jäljessä itsessään ei toki ollutkaan mitään kikkailua tai superhankalaa, vaan normaali simppeli jälki. Jana n 35-40ssä ja lähtö oikeaan. Muistin makuuttaa Qta hetken ennen aloitusta, ja mielestäni tämä auttaa sitä kyllä oikeaan mielentilaan. Janalla Qlla oli tapansa mukaan suht reipas vauhti, mutta eteni suoraan ja nappasi oikean suunnan. Tosin oikoi hiukan. Pituutta oli hiukan reipas 700 metriä ja kuusi keppiä. Kaikki kepit Q nosti, ja mielestäni palkkautui hyvin. Loppupalkaksi kissanruokapurkki ja iso narupallo. Muuta plussaa; Q oli rinteillä nyt ilahduttavan tarkkana eikä myöskään hämmentynyt kun tultiin aukolle, jolta kävi tuuli melko reippaasti. Viime vuonna samassa kohdassa sillä nokka nousi ja ajatus takkusi.Olin alkuun myös unohtanut kiinnittää jälkipiuhan pannasta, ja muistin siirtää sen "saalistuelle" vasta kolmoskepin jälkeen. Ennen jälkiä myös eaineruutu: nyt en ollut itse tallaamassa. Normikokoinen ruutu, jossa kuitenkin kuusi esinettä. Tässäkin Q työskenteli mun mielestä aika kivalla moodilla. Kaksi nousi aika nopeasti, mutta ennen kolmosta tuli joitain kertoja takaisin tyhjältä. Ilahduttavasti irtosi kuitenkin loppuun asti ja suostui ohjaukseenkin:-) Hyvä treenata niin, ettei itse aina tiedä missä esineet on! Tosi kiva treenikerta taas!

Motivaatio kohdallaan

Olipa oikein hyvän tuulen hakutreeni. Kokonaan uusi metsä, jossa kivasti vaihtelua lyhyemmälläkin pätkällä. Rata oli varmaankin hiukan reilu 150 metriä, jonne olimme katsoneet kuusi piilonpaikkaa.Aloitus vasemmalta. Otin Qlle maalimiehet kaikille piiloille ( siirtyvinä) ja lyhyet ilmaisut 1.-5. ja viimeisellä eli kuutosella haukkuja n 35. Qlle tänään kehuja melkein kaikesta: Pistot oli suoria kaikki. Motivaatio joka lähetyksellä korkealla.Ilmaisut voimakkaat ja viimeisellä haukkui loistavasti ekat 15 haukkua. Sitten pieni tauko ja jatkoi selvästi tahtia kiihdyttäen kun totesi, ettei tällä löydöllä riittänytkään lyhyt. Myös kuljetuksissa pysyi kohtuukivasti lähellä vaikka itse jouduin kahlaamaan risukkojen läpi vähän hitaammin ja hankalammin kuin yleensä. Ja loppupalkalla ja kehuilla se selvästi paistatteli päivää hyvin itseensä tyytyväisenä :-) Elinan sanoin : " Voi kun siitä on tullut niin kiltti" :-D Loistotreeni!