Kuura 14 viikkoisena

Kuura 14 viikkoisena
Talvihallan Blizzard (e.Valkohampaan Talvihalla,i.Faro von der Simmeringer Haide)

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

And the magic number is .... six!

Tänään hakumetsään, ja henkisesti tsemppasin etukäteen, että nyt ne tyhjät tehdään ilman mutinoita. Joten Cheri valjastettiin hyötykäyttöön kuumentamaan Qn sopivaan mielentilaan. Ja kyllä se aika hyvin tosiaan kuumui! Se ryökäle pääsi hänen radalleen! Ja löysi ukkojakin vielä! Välillä Q autoon keräämään asennetta, yksi koira väliin ja sitten Q pääsi radalle. Jälkikäteen jossittelua sen verta, että otin sen kumminkin hiukan turhan aikaisin autosta ulos. Mutta kyllä treeni sujui paljon paljon paremmin kuin viimeksi! Ei toki täydellisesti nytkään, mutta saatiin onnistuminen kuitenkin siinä mitä haettiin. Aloitus oikealta ja siellä löytö. Qlla myös hieno suora pisto, vaikka aavistelin, että maasto voisi imaista hitusen vinoon. Haukkuja yli 40, ja ainakin tässä turhauma tuotti sitä extradraivia, että haukku oli komia. Vasemman puolen kulmaan Q ei mennyt mun makuun tarpeeksi syvälle, joten sen uusin. Uusinnalla ok. Tämän jälkeen vielä viisi, yhteensä siis kuusi ( ja jos korjauksen laskee mukaan seitsemän), tyhjää ennen kuin Q sai löydön vasemmalle ja palkaksi purutyynyn. Puolet tyhjistä mä pysäytin sen vierelle ja vain yhdellä se hiukan yritti pullikoida. Sain jopa vastustetua kunniakkaasti mielihaluani ( ja yleistä tapaani/ virhettäni) työntää se peffasta matkaan:-) Lähti uudella komennolla ja teki kelvollisen piston. Loput yliheittoinaja nyt kyllä innokkaasti irtosi kummallekin puolelle. Vimpalla tyhjällä oikealla puolella se pysähtyi takarajalla ja kuikuili mua, siinä ehkä suurin kauneusvirhe tänään. Mutta siis ei haittaa, ihan hyvä fiilinki tämän treenin jälkeen. Oli muutenkin ihana uusi metsä ja oikein kiva rata. Ensi kerralla pelkkiä löytöjä.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Ja tänään se taas osasi :-)

Ou jee, kyllä on nastaa saada vaihteeksi olla tosi tyytyväinen koiraansa. Q oli oikein pätevä ja yhteistyöhaluinen taas tänään! Paattisilla Marjan kanssa. Alkuun esineruutu. Noin 50 x 40 , viisi esinettä. Q oli ruudussa Cherin jälkeen. Haetutin kolme ja palkkasin jokaisesta.Aloitin oikeasta reunasta kuten aina, nyt oli sillä sivulla lähiesine n 5 metrissä. Q paahtoi ohi, mutta ilahduttavasti joku reaktio (hiukan pitkillä piuhoilla vaan ) tavoitti Qn aivokeskuksen :-D, ja se koukkasi takaisin nostamaan sen. Kakkoslähetyksellä nosti keskiosasta n 30 m syvyydestä ja kolmannella nosti vasemman takakulman esineen. Niissä ei kauaa nokka tuhissut, kunpa ruudut oliski aina näin hyviä! Hyvä Q, hyvä asenne!---- ----- Jälki vanheni n puoltoista tuntia. Kuusi keppiä, pituutta n 800 metriä , yksi terävä kulmakin mukana. Jana n 25 metrissä ja lähtö vasempaan. Tänään Marja passitti mut kaksin Qn kanssa opiskelemaan koiranlukua :-). Totta, tekee ehdottoman terää, että ei aina henkisesti nojaa mukana kulkevaan jäljen talloneeseen, vaan on luotettava täysin siihen koiraan, ja talsia sen perässä aivan kuten kokeessakin. Jana ok, ehkä Q veti hiukan pitkäksi, mutta otti kuitenkin vakuuttavasti suunnan oikein! Loistavaa! Tää on mua ahdistanut, kun kaksi edellistä kertaa se valkkasi takajäljen. Ja niin se vaan Quurahainen-darling noukki kaikki kepit talteen ja oli vallan pätevä jäljestäjä. Ja minä olin unohtanut meidän pallon autoon:-((. Höh! Onni onnettomuudessa kuitenkin, että ehdin tajuta asianlaidan jo ennen kuin saavuttiin vikalle kepille, joten plan B oli valmiina. Musta ainakin tuntui, että Q oli ihan fiiliksissä siitäkin kun heittelin sille isohkoa puunkarahkaa ja sitä yhdessä kiskottiin:-) Ai-ai, kyllä nyt on hyvä mieli!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Keep Calm and Carry On!

Vanha slogan, joka taas pompsahti silmille äskettäin. Ja sehän sopii kuin nakutettu tämän hetkisiin tunnelmiin... Joo, syvä huokaus taas tähänkin kohtaan. Hakutreenit eivät sujuneet kovin toivotulla tavalla:-( Treenin teemana oli pitkähkö rata. Alkuun tyhjä, seuraavalla löytö ( paitsi että jouduin uusimaan piston kun otti ihan liian takaviiston linjan eikä löytänyt ukkoa, joka oli L-pistona vähän piilosta edempänä) ja siellä ilmaisua kunnes "tuomarin" kanssa ennätämme paikalle. Ideana oli mun itseni palkata Q siitä kun se on siirtynyt mun vierelle ja lähdetään kohti keskilinjaa. Paitsi kävi juuri kuten arvasinkin, se ei innostunut pallosta, kun se ei sen mielestä kuulunut kuvioon.. Seuraavaa pistoa vasempaan korjasin ainakin kahdesti, sillä Q pyrki polulle joka meni ihan viistoon. No tämä saatiin korjattua paremmaksi. Tyhjä oikealle meni aika hyvin. Pysäytin vierelle ja sivulta lähetys seuraavalle tyhjälle. Tämä ok. Tyhjä vas( ok) ja tyhjä oikeaan, jonka jälkeen maalimies vasemmalla. Sen jälkeen Q oli sitä mieltä että se olikin siinä. Itse sain noottia, että heti kun Q antaa jo ensimerkkejä ettei sitä ehkä huvita irrota, mä ryhdyn palveluntarjoajaksi :-) Tarjoilen vettä, ja viilennän päätä.. Quilty as charged , en voi kieltää :-D No sitten tarkoitus oli vaan vaatia Q tekemään kunnon pistoja, mutta kun siitä ei mitään tullut,sai se luvan katsoa miten ukko palkkoineen kirmasi metsään, eikä se päässyt, vaan se palautettiin autoon. Nyt tarvii huolella rakentaa treenit sopivasti, että kuri ja vaatimus kohtaavat riittävän motivaation. Kökkö fiilis kyllä tämän treenin jälkeen!! Ja vaikka oli hikinen keli, niin suurimmaksi osaksi ongelma johtui siitä, että kun Q ei saa vapaasti toteuttaa itseään ja juosta esim yliheittoina, vaan korjaan sen tekemisiä ja vaadin sen vierelle sitä ei vaan enää huvita:-( Mutta tuon otsikon moton ajatuksin, eipä tässä auta hermojaan menettää vaan treenata ongelmat kuntoon. Ensi kerralla voisi käyttää Cheriä hyväksi niin että Q saa katsella kun Cheri vetää rataa ja sa löytöjä. Sitten Q autoon ja myöhemmin päästää sen radalle. Ai niin jos lopuksi pitää aina kaivaa se positiivinen juttu, niin Qn ilmaisu ekalla oli 47 haukkua ja se sujui ok, kuten myös piilolla hallintaan tulo.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Helletottista

Menin kentälle jo puoli kuudeksi, sillä joka kerran yrittäessäni ängetä kisaavien tottikseen olen ollut vähän jälkijunassa. No tänään sitten rauhassa lenkitin ja uitin koiran, vaan eipä näkynyt ketään.Päättelin muiden sitten olevan jäekevinä jääneet kotiin viilentymään ja aloittelin itsekseni jotain epämääräistä :-D Tai no ei kai se epämääräistä ollut, mutta tykkään kyllä että on hyödyllisempää treenata jonkun valvovan silmän alla. Jossain kohtaa kuitenkin ratsuväkijoukot saapuivat ja saatiinkin pystyyn kunnon treenit. Otin viimeisessä parissa Riston ja Redin kanssa ja valkkasin paikkamakuun ensin. Olimme raahanneet ipopiilon ja myös paikkamakuun tolppa oli. Q nousi taas ylös melkein samantien haistelemaan kun olin erkaantunut joitain metrejä:-( Siellä oli kyllä joltain jäänyt iso hk-blön pala, mutta ei silti hyvä heilu jos tuolla lailla pystyyn pompitaan. Kävin palauttamassa sen maaten ja laitoin myös kissanruokapurkin noin metrin päähän Qn etutassuista. Nyt pysyi hyvin ja oli myös hiljaa. Palkkasim parilla lihapullalla mutta säästin kissanruokapurkin myöhempään, sillö päätin vielä uusia paikkamakuun ihan lopuksi. Tässä on kiinnostava ongelma, Q ei häiriintynyt tippaakaan Redin vauhdikkaasta kahden pallon leikeistä tai noudoista, eikä myöskään viereisen kentän lähellä olevista sutsutreeneisä hetsauksineen ja älämölöimeen. Ongelma on se hetki kun kävelen poispäin. Ilmeisesti pitää muistaa palkata välillä jo heti parin askeleen jälkeen? No paikkamakuu nro 2 sujui kaikin puolin moitteettomasti ja siinä palkkasinkin siten, että lähes samantien kun olin päässyt piiloon palasin ja annoin sen kissanruoan. Suoritusvuorolla seuruukaavio, joka hyvin, henkilöryhmä hyvin ja jäävät jotka myös hyvin( paitsi että luoksetulossa makuusta törmäsi) . Q oli hyvin vakuuttunut jostain syystä että kentän takaosassa on palkka ja seison jälkeen( jossa pyssäs ok ja pysyi suorassa ja missä liikkeessä kävin palkkaamassa sen edessä) se palkan jälkeen kumminkn pyrähti tsekkaamaan kentän reunaan. Viime viikon hakutreenien jälkeen kävin ottamassa sekä TPHn että omalla kentällä pelkät eteenmenot peräkkäin siten että purutyyynyt oli siellä niin ettei Q ollut nähnyt niiden vientiä. Olisko se nyt sen vuoksi ollut niin varma että tänäänkin on? Sitä paitsi oln jo ottanut sillä ekalla kiekalla eteenmenon jossa se löysi pallon niin kai se vaan nyt luotti.. Jaa , yllättävää että tasapainoa tässäkin tarvitaan. Haluan että koiea uskoo että siellä on aina kun lähetän eteen, mutta en halua sen uskovan että sieltä voi omatoimisesti ennakoimalla löytyä mitään :-D

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Nöyryys antaa vielä odottaa itseään ...

Q on siis ollut jääkaudella. Vasta kuudentena päivänä se antoi hiukan periksi, ja yritti itse tehdä itseään tykö. On se sitkeä :-D Mutta siis joo; asenne saisi vielä korjaantua, mutta nyt se on päässyt jo jotain treenaamaan. Muuten kyllä edelleen vältän lääryttämästä sitä ja yritän olla mustavalkoisempi. Projektia riittää :-D ------ Tänään aamusta olimme Elinan ja Caran kanssa Paattisilla jäljestämässä. Jälkien painuessa esineruutu, kolme esinettä takarajalla ja yksi lähiesine. Pehmoleluja ei ollut:-D ! Takarajan keskiesineen paikallistaminen näköjään tuotti molemmille koirille vaikeuksia. Niinpä Qkin toi kaksi sieltä takakulmien läheltä ja kun paluureitillä oli nenä auki ja toi sen lähiesineen, niin lopetin siihen. Q teki töitä ihan hyvällä moodilla eikä yrittänyt omia esineitä. Silti ekan irrotuksessa oli "vääntöä".. Nyt välipalkkasin geelipallolla jokaisesta, ja lopuilla eaineillä Q myös luopui suosiollisemmin, tässäkin tarvitaan sitä tasapainoilua! Jälki: jana peffalleen! Säätämistä ja takajälji:-(. Tämä nyt seurantaan, ongelma tuli kisan jälkeen ja osin sen ihan itse aiheutin! No treenataan. Hyvä, että Elina oli peesissä, sain myös ekalla kepillä sohlailtua niin että Q oli jo lähdössä ihan vika suuntaan. Kyllä, paras olisi kun en itse niin vimmatusti säätäisi kaikenlaista. Loppujen lopuksi Q suoriutui jäljestä aika ok. Kolmoskeppi oli terävän kulman jälkeen ja se jäi pöpelikköön . Myös vimpan ohi meinas huidella sillä oja houkutteli. Siinäkin kyllä meni jäljen päältä mutta keppiä sen oli hankala saada ylös. Mutta siis olin kuitenkin tyytyväinen, se tsemppasi kivasti loppuun asti vaikka oli niin kuumissaan ! Tahtoo lisää, nyt kun lomakin alkoi, on oikeastikin vähän paremmin mahiksia sopia treenejä!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Jääkausi NYT!

Kurinpalautus alkaa nyt, jäähyn merkeissä. Herra Sikaa sai taas silmät päästään hävetä aamulla esineruutuharkoissa, että asialle lienee paras koittaa tehdä vaihteeksi jotain. Kaikki edut on pois, mitään perusoikeuksiakaan ei saa ilman asianmukaista asennetta. Näillä keinoin se on ennenkin hetkeksi nöyrtynyt, katsellaan. Ja ! Pehmoleluja _ei_ kokeiöla ruudussa piiittkäään aikaan.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Palautukset

Sunnuntai-iltana hakuharkoissa ajattelin ensin ottaa ns helpon palautustreenin. Muutin kuitenkin jostain syystä mieleni, ja päätin että Q saa luvan hinkata alkuun tyhjiä ja vasta loppupäässä rataa löytyy yksi molari.Lisäksi treenin päätteeksi vielä hetsi, eli Marjalle purutyyny ja sen kanssa metsään kirmaus. Q hallinnassa poispäin kuljetukseen, josta vapautus Marjan perään. Rata oli Huvilinnussa, ja maalimies ( Laura) oli valmiina vasemman puolen nelospiilolla, noin 200 metrissä. Eli tyhjiä tulisi kenties jopa 6 ennen löytöä, mutta tyhjien määrä riippuisi tietysti siitä miten Q etenee niillä. Ja oli kyllä tosi hyvä treeni. Qlla ei yhtään näkynyt mitenkään alla oleva kisa, vai olisko peräti siellä ollut palkkaamattomuus vaan nostanut sen motivaatiota. Lähti joka kerralla , jopa sillä yhdellä millä muistin pysäyttää sen ja ottaa vierelle ennen uutta lähetystä, hyvällä vauhdilla ja innolla. Pistot oli hyvin eteneviä molemmin puolin ja ukon se bongasi jo neljän tyhjän jälkeen. Sai hyvin ilmeisesti hajun. Oli liikuttavan iloinen kun piilossa olikin tAs tuttu, ja oli antanut Lauralle pari pusua ennen kuin aloitti haukun. Haukkuja 35, ei mitään häikkää. Hetsissä se oli aluksi hihnassa, mutta otin sen irti kun lähdin poiskuljetukseen ja se kulki kanssani hämmentävän suosiolla:-) Zip, ja vapautus sinne Marjan perään ja lähti aikas hippulat vinkuen. Olipa kiva fiilis treenin jälkeen!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kosahti karille:-(

Pöh! Eipä huvittaisi mitään kirjoittaakaan, mutta jospa tämän lukeminen joskus myöhemmässä vaiheessa olisi inspiroivaa, sillä ainoa tie on kait ylöspäin:-D Tänään SRYn hakukokeessa. Kelin piti viiletä, mutta olikin kuitenkin tosi helteinen. Ei meille ihan paras mahdollinen keli, mutta minkäs teet... Voittajaluokassa oli peräti 11 koiraa, harvinaisen runsas osanotto ylimmässä luokassa, mutta mukavahan se vaan on ettei ihan muutama onneton osallistu. Arvoimme itsellemme vuoron kakkosryhmään, joten meillä päivä alkoi esineruudulla. Tuomarina ruudussa Impilä, jälleen :-) Q nosti nopeasti kaksi esinettä, mutta kolmatta ei löytänyt. Neljän minuutin kohdalla ilmeni myös haluttomuutta irrota ja mua rupes hirvittämään että kiva juttu -jos koira on näin flaatti jo esineillä, niin miten ikinä se jaksaa paahtaa tällä kelillä sen henkilöhaun :-O Esineistä pisteitä vain 19, vasen takakulma jäi koiralta tarkistamatta ja siellähän se vimppa olisi ollut. Miinusta lopun hyytymisestä ja koiven nostelusta, ihan ansaitut menetykset. Kolmosen koirista vain yksi nosti kaikki esineet, useimmat yhden tai ei lainkaan. Loppuviimein rupesi Qn suorituminen ruudusta jo tuntumaan arvokkaammalta.. Henkilöhaussa tuomarina Ilona Erhiö. Aika tiukka tapaus :-) Mutta hänkin piti linjansa, ja huomautti ja vähensi pojoja ihan niistä mistä pitikin. Aloitin oikealta ja Q teki hyvän piston ( tai ainakin oletan). Sillä puolen aina jyrkkä nousu, eikä nähnyt mitä koira tekee täydessä syvyydessä. Lähti kumminkin suoraan ja tuli ulos aluetta eteenpäin. Vasemmalle puolelle, joka oli avaraa, mun oli vaikea saada Q irtoamaan tarpeeksi syvälle. Löhes joka pistolla sillä puolen se pyrki etenemään etuviistoon. Jonkun piston yritin korjata, mutta Q oli raivostuttavan haluton alistumaan ohjaukseen:-( Tällä välin taas pisto oikealle. Siinä ihmettelin että mitä ihmettä siellä tapahtuu, kun kallionkielekkeellä Q oudosti steppaa paikoillaan. Mä olin ihan ymmyrkäisenä, että onko siinä niin jyrkkä pudotus tms ettei se muka uskalla tipauttaa itseään eteenpäin. No höh, koira olikin jäänyt pk-liiveistään jumiin yhteen puskaan ja joutunut raastamaan itsensä siitä irti!! Niin että ihan oikeasti kannattaa roudata mukanaan varaliivejä!! Mullakaan ei tietenkään ollut, mutta ratamestari pelasti meidät ja kaivoi taskustaan uudet tilalle:-) No pistolta tultua koira haaviin ja liivien vaihto. Ja kas, taas oli vaikeaa mun saada Q vierelleni kunnon lähetykseen. Mä sanon vierelle ja koira käy nostamassa koipea puskaan. Arvatkaapa mitä mielessä pyöri?!? Kun herra suvaitsi kotvasen kuluttua tulla kutakuinkin lähietäisyydelle, että sain sen "heitettyä" sinne vasuriin, alkoi homma vihdoin sujua. Eli yliheitoilla se risteili kauniisti, löysi kaikki ukot ( eka satasessa oikealla rinteellä kotapiilo, toka vasemmalla 200 metrissä kaatuneen puunrungon vieressä puoliksi kuopassa, ja kolmas rinteellä oikealla 300 metrissä). Vasuriinkin irtosi heti kunnolla kun sen sai vauhdissa yli. Nyt pitää treenata sivulletuloja ja lähetyksiä pysäytyksistä. Henkilöhausta pisteitä vain 149. Miinusta ja moitteita koiran tottelemattomuudesta.Yhteistyömme antaa ikävän vaikutelman kun koira ei halua tulla lähetyksiin vaan mieluummin käy kuseksimassa puskiin. Aamen. Olen kyllä niin samaa mieltä, mutta aika helposti tää ongelma putkahtaa kun joku konflikti meille tulee. Toisaalta kun Q joskus tekee halukasta yhteistyötä, tuntuu se sitäkin makoisammalta! Loppusanoina lisäksi : osaava koira, joka käy alueen läpi ja löytää maalimiehet. On motivoitunut hommaan, mutta saisi olla halukkaampi tekemään töitä ohjaajalle. Ja paremmalla hallinnalla koira suorituisi huomattavasti paremmin. Aamen tähänkin, ihan samaa mieltä:-D No helteisen ja hikisen maastourakan jälkeen takaisin kentälle, ja siellä lähes suoraa päätä tottikseen. Meille pariksi Tarja ja bokserinarttu Bertta. Meillä isompi numero joten paikkamakuu ensin. Tottis menikin sitten niin käteen kuin vaan mennä voi :-( Voi kökkö., sanon minä! Mä olisin vilpittömästi ollut niiiin onnellknen jo koularista, olisihan se ollut meidän eka voi-koulari. Ja vaikka en ole itsetyytyväinen enkä liiallisen itsevarma, olin kutakuinkin satavarma että Q saa edes sen 70 eikä näin kuumana päivänä häröile. No olin sitten väärässä! En tiedä mikä kaikki meni niin pieleen, että sen mielentila oli aivan väärä ja tottispisteiksi 63. Häpeällistä ja sangen noloa, mutta ehkä täältä pohjamudista jaksan vielä joskus nousta. Mutta skenaario oli tämä: Otan koiran autosta, kuljemme semihallinnassa kenttää kohden. Kävelemme lähes päältä edellisten koirakkojen parkkiksen reunaan jättämien purutyynyn ja patukan. Tää mua jaksaa ärsyttää!! Vois jättää ne motskarinsa oikeasti autonsa luo ettei esim mun koira kehitä niihin kauheaa viettiä. No pienen painin jälkeen Q ymmärsi, ettei ne olleet häntä varten eikä niitä saa ottaa. Pääsemme kentän puolelle. Laitan Qn makuulle, ja se tuntuu suht harmoniselta. Edellisen parin arvostelu loppuu, meitä kutsutaan. Niin eikö se iso rottisuros, jonka kanssa Q pääsi parkkiksella molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen että yök-inhoamme toisiamme, tulee pois kentältä juuri sitä kautta meistä parin metrin päästä:-( Q nosti villat ja ne synkistelivät lyhyesti toisilleen, joten päätin ottaa Qlle vireennoston kontaktin varmistamiseksi, vaikka paikkamakuu olikin ensin. Tässä oli ehkä yksi syy, että Q oli jotenkin sekatilassa. Se oli mun tulkinnan mukaan osin aggrella, jos mä nyt mitään mistään käsitän.. Anyway, ilmoittautumiseen mennessä oli tosi täpäkässä kontaktissa. Paikkamakuuseen siirtyessä seurasi myös ihan tikkana. Kun jätin sen, oli kuulemma noussut istumaan lähes saman tien. Laukauksissa se oli noussut seisomaan. Seuruun jälkeen mulle huidottiin, että hae koira. Joo-o. No sitten oma osuus: seuruussa se laukauksista nosti kierroksia ja haukkui. Kas-uusi ongelma! Seuruusya virlä hyvä. Liikkeestä istu-erinomainen. Istui erittäin nopeasti, saisi pitää hiukan paremmin kontaktia ohjaajan palatessa. Liikkeestä maahan- siinäkin valmisteleva osuus kunnossa, maahan olisi voinut mennä vieläkin nopeammin, tuli suoraan mutta törmäsi kunnolla- tyydyttävä. Liikkeestä seiso- taas valmisteleva kunnossa, saisi pysähtyä napakammin ja tässäkin törmäsi kunnolla- tyydyttävä. Tasamaanoutoon mennessä nosti taas kieppejä vimmatusti ja raivohaukkui.Yritti myös klopsia mua muistaakseni reiteen. Erittäin hyvä. Mun heittoni oli turhan lyhyt, mutta Mika antoi koiran noutaa. Vauhti ok, ote hyvä ja luovutus korrekti. Hyppynouto taisi olla ainoa liike, missä oikeasti näkyi koiran väsymys. Hypätessä meinaan kolhi varpaansa kumpaankin suuntaan, tyydyttävä muistaakseni. A-estenouto muistaakseni ok. Eteenmenoa koira ei suorittanut, sillä irrottuaan vain n 7 metriä pysähtyi. Käskin sen sitten maahan, vaikka ehkä olis voinut yrittää toistaa eteen käskyn? Mutta siis koira ei ollut lapasessa, alkuun vire tuntui siltä mitä toivon, mutta koko ajan se tavallaan kiihdytti lisää. En todella kuvitellut, että ylivireeseen kaatuisi tottis. Tai siis eihän virettä voi olla liikaa, mutta hallinta hajosi:-( Tuomarin sanoista en paljon muuta muista., kun ketutti niin vietävästi, mutta jotain siitäkin oli, että koira on energinen mutta ohjaaja ei pysty tarpeeksi kontrolloimaan viettiä. Ostetaan hallintaa, oliko sitä myynnissä. No jos nyt mitään positiivista tästä kokeesta keksin, niin munavaa että koira jaksoi haastavista olosuhteista huolimatta. Mukavaa että vire hikisen kuuman päivän päätteeksi nousee niin korkealle, etten saa sitä ihan kunnialla pysymään näpeissä. Mukavaa, että vaikka se oli aivan sikamainen taas tänään ( niin sitä en vissiin muistanut vielä edes mainita, että kun hain sen siitä eteenmenosta se yritti vielä mua astuakin..) ei se kuitenkaan karannut kapulan kanssa tai keksinyt muuta vielä raivostuttavsmpaa. Mutta juu- valtavan paljon treeniä tarvitaam, musta saa helpolla kesäkaudella treeniseuraa vink vink.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

SBPKYn Belgien jalostustarkki ja itsevarmuus/viettitesti

Tarkki järjestettiin Lohjalla, upeissa puitteissa. Oliskohan paikannimi ollut Koivulan kartano. Ja keli helli meitä ihmisiä, ei niinkään koiria( +30). Qlle osui käytännössä päällekkäin vuorot ulkomuototarkkiin ja viettitestiin, mutta testiin ehdittiin mennä ensin. Video ja arvostelu löytyy YouTubesta, ja myös internetversion videopalkista. Edelleenkään en tällä puhelimella osaa upottaa niitä tähän. Mitään kovin yllättävää testissä ei ilmennyt. Q oli riittävän rodunomainen. Ei mikään arkajalka, mutta puolustus olisi saanut olla rotumääritelmään nähden peräänantamattomampaa ja se saisi purra syvemmällä otteella. Pyrkii kuulemma syvään otteeseen, mutta pudottaa otettaan kuormituksessa. Viettitaso merkittiin kuitenkin suht korkealle, ja se on itselleni ja meidän yhteisessä harrastamisessa kuitenkin hyvä työkalu. Hyvin Q siis selviytyi ja veljet myös läpäisivät kunnialla:-) Se mikä veti mielen apeaksi oli se, että suurin osa mustista ei syttynyt saalisleikkiin käytännössä lainkaan :-O. Ihmettelen suuresti, miksei isompaa osaa mustien omistajista tämä seikka huolestuta enempää!? Ja mun yllätyksekseni Q läpäisi myös ulkomuoto-osion, olin ihan varma sen saavan hylätyn korkeuden takia.Ihana Jesper kyllä mittasi sen, sitten he vähän kokoustivat ja korkeudeksi merkittiin 68 cm :-D Arvostelulomakkeesta löytyy maininta, että alustan ( siis nurmikentän) epätasaisuuden vuoksi mittaustulosta ei voi pitää täysin luotettavana. Mutta selvästikään tuomari ei halunnut hylätä Quukkista. Ja yllätävän monta ruksia osui "moitteeton" sarakkeeseen. Loppuarvosana Hyväksytty varauksin. Hienoa. Kiva päivä, mahtavaa kun saatiin Anusta ja Cisusta reissuseuraa, ja kiva oli nähdä taas Talvisporukoita:-)