Jälki, jälki..

Kahtena perättäisenä iltana Haunisten tunnelin suulla ottamassa jälkeä.
Laiska kun olin, niin en pitemmälle jaksanut ajella, tosin kello oli jo yli kymmenen jo siinä vaiheesa kun pääsin metsään, ettei oikein kauemmas ois kannattunutkaan huristaa..
Täytyis kyllä kirjata heti ylös, niin muistais paremmin..
Tiistain jälki:
Annoin vanheta vähän yli tunnin.Lämpötila oli vieläkin 27 astetta, mutta ei tuntunut yhtä painostavalta kuin päivällä. Jäljen pituus oli nyt varmaan yli 500 metriä, ja kaksi kulmaa, kuusi keppiä.
Mutta Great! Kun olimme keskellä jälkeä, niin mikäs sieltä kirmasikaan meitä vastaan ellei joku pahuksen valkohäntäpeura! Lähes keskellä kaupunkia, ihan kiva..
Siinä Q ylitti itsensä, että hetken patsasteltuaan , se kuitenkin jatkoi jäljestämistä!! Ja nosti vielä kaksi keppiä, eli vitosen ja kutosen.
Keskivaiheen keppi hukattiin(4. siis) , ja kakkosen yli oli jo porhallettu aiemmin, kun sähläilin liinan kanssa.
Yhteenvetona siis: nyt luulen osaavani liinatuntumasta lukea , koska se on oikealla jäljellä, ja hienoa että se myös on motivoitunut etsimään jäljen uudelleen kun tulee hukka.Mutta yhtään liian vauhdilla en saa sitä päästää, enkä ilman pientä vastusta liinasta, silloin se helpommin posottaa kepeistä yli.
Keskiviikon jälki:
Edelleen aika lämmintä,nyt sain Marjan peesariksi.Kiva ettei Q siit juuri hämmentynyt, itse kyllä söhelsin jopa tavallistakin enemmän..jopa vedin päättäväisesti Q n taas kerran pois jäljeltä:-( Ihan tosi, mikä mua oikein vaivaa! Just olin Annelle selittänyt, etten voi merkata jälkiä, kun joko Q nostaa nokkaansa krepillä, tai että mun olis kiusaus ohjailla koiraa! Niin enkö mä muka slti tiedä koiraa paremmin, ettei se jälki nyt tonne mee..
Marja antoikin vähän palutetta, jopa turhan lempeästi! Joka tapauksessa, onneksi Q kuitenkin vähintään yhtä päättäväisesti jatkoi jälkeä sinne minne se tietty oli koko ajan tiennyt sen menevän! Saldona viisi keppiä, mutta viitonen jäi johonkin.Ja olihan siellä alussa taas sähläystä, eli ihan kokonaan taas hukattiin se jälki ekalla suoralla.Luulen, että oltiin aika tarkkaan ekan kepin paikkeilla, kun Q taas sähköjäniksenä nosti nokkansa ja ihan soikeen jännittyneenä tarkkaili metsän reunaa.Olisko ollut lintu, vai mikä metsän eläin siellä oli, jotain kumminkin, sen verran tota jo osaa lukea. No pienen seilailun jälkeen, Q paikallisti sen ekan kepin ja piakkoin sa taas varmemmin jatkoi jälkeä.
Eli ei saa hermostua, jos tulee hukka, vaan seistä hetki paikallaan, ja antaa tilanteen rauhoittua, sekä antaa koiran ratkaista itse.
Vielä on paljon paljon opittavaa ja treenattavaa, mutta onneksi Qn keppimotivaatio taitaa nyt olla aika kohdallaan , nyt se kyllä pysähtyy ja tuo ne mulle.
ja jälki tai olla melkein 500 metriä.Tästä ei kannata enää lyhentää, vaan mieluummin vähän pidentää.