Nyt me ei sitten osata enää jäljestääkään:-(

Torstain jälki meni niin kaikin tavoin penkin alle, että oikein mietin ollaanko me koskaan voitukaan osata jäljestää??
Jana:lähtö vasempaan.Q oli lähdössä ensin vauhdilla, sitten janalta löytyi joku ikivanha metallitölkki mitä se jäi ihmettelemään.Uudella lähetyksellä löysi jäljen ja lähti ensin vähän matkaa väärään suuntaan, mutta itsenäisesti kääntyi oikeaan hetken päästä.
Vaan jo ihan siinä alussa se hukkasi jäljen ja minä myös tsompailin jotain hölmöyksiä jälkipiuhan kanssa.
Kolme ensimmäistä keppiä se sai talteen, mutta jäljestys oli ihan diipadaapaa! Hukkasi välillä, ja vähän säkällä taas löysi.Kolmannen kepin jälkeen vielä kallion yli tsemppasi , mutta sitten poikkesi pois jäljeltä laiduntamaan juolaheinää.Great, tästähän alkaa tulla jo tapa, kerran ennenkin teki saman tempun.
Siinä kohtaa motivaatio siis oli kadonnut, ja hetken päästä se bongasi maassa pesivän linnun, joka pyrähti ylös.Hypnoottisena olisi vaan halunnut linnun perään.
Kun kerran jäljestämisestä ei tullut sillä erää mitään, niin kävelimme tielle päin, ja Marja ehdotti ,että katsotaan saisiko se sillä suunnalla jäljen uudelleen nostettua.
Ihme kumma, se jossain kohtaa sitten taas jäljestikin viimeisen suoran, vaan meinas kävellä kepin ohi.
Joo, pitsinnypläys tai tilastotiede voisi olla mulle sopiva harrastus, nyt taas tuntuu ettei tästä mitään tule!!
Se mikä eniten harmittaa, on se , että sillä ei nyt ollut motivaatiota itse jälkeen.Kepeistä on tullut jonkin veran tärkeämpiä , eli jos ollaan sellaisella hollilla niin Q pitää huolen , että keppi saadaan ylös, mutta itse jälki tuntuu olevan sille aika samantekevä.
Huomenna meillä olis hakutreenit, paraneeko sinnekään mennä, vai saadaanko sekin sössittyä??
On se niin tuskaa joskus.. :-) vaikkei niin vakavaa..