Jälki 7.10

Oltiin Kottarmäessa Terhin ja dobberi-Nomin kanssa.Kyllä on loistava juttu, että Tkk otti käyttöön qoogleryhmän, jossa voi kysellä treenikaveria jäljelle! Eli sieltä löytyi ihan uusi tuttavuus, ja meillä oli tosi kivat treenit!
Terhi teki Qlle n 700-800 metriä pitkän jäljen.
Jana oli noin 30 metriä pitkä, ja lähtö vasempaan.Kulmat (kolme kappaletta) oli merkattu , mutta keppejä ei.Jäljelle mahtui kivasti maastomuutoksia, eli alku oli helppoa metsää, sieltä nousu kallioille,suopursua, ja kaatuneita puunrunkoja, paikoitellen ryteikköä, ja loppuun pudotus kalliolta "rotkoon".Jälki vanheni n tunnin ja vartin.Ja oli tosi tuulinen keli.
Miten sujui:
Jana: Q lähti hyvin ja suoraan, mutta meni vähän ohi jäljen ja pyöri siellä.Palasi itsenäisesti ja bongasi jäljen ja valitsi myös suunnan oikein.Eli pientä sähellystä kyllä, mutta kaipa tuollakin suorituksella kohtuu pisteet olisi saanut.Ainakin olin tyytyväinen siihen, että se eteni määrätietoisesti janalla.
Kapeistä se itsenäisesti nosti kaikki paitsi kakkosen.Siinäkin se kyllä pysähtyi ja yritti tarkentaa, mutta ei sitten nostanut sitä, ja kun en itsekään voinut satavarma olla, että oliko siellä keppi vai ei, niin en sitten jäänyt siihen leipomaan pidempään.Jälkikäteen juteltiin ,että siinä paikkeilla kyllä oli keppi, mutta Terhi oli sen verran meidän takana, ettei kanssa huomannut sanoa, ja toisaalta olisko se ollut sen arvokkaampaa, jos olisin joutunut koiralle huomauttamaan?
Kulmat meni mun mielestä ihan kivasti, ainakin kaksi kolmesta.Yhdessä se veti ensin ohi rinnettä kaliolle ylös, mutta sitten pyörähti takaisin ja etsi jäljen uudelleen.
Kallion reunassa, missä oli se jyrkkä pudotus katajapuskien läpi alas rotkoon, Q pysähtyi ja oli selvästi vähän ymmällään.Sanoin "missä jälki" , ja niin se lähti rinnettä alas.
Onneksi Q ta on nykyään aika helppo lukea, onko se jäljellä vai ei.Sillä on meinaan kunnon veto päällä aina kun se ihan jäljen päällä, mutta jos liina ei ole ihan pinkeänä, voipi olla melko varma, että nyt se on joko sivussa tai hukannut jäljen kulmassa.Onneksi se kyllä itsekin nopsaan pysähtyy kun hoksaa ettei nyt mene ihan putkeen.
Ja hieno homma, että nyt vaikka eka kulma meni taas ihan lähelle tietä, sillä oli ihan selvät sävelet pysyä jäljellä.
Treenata kannattaa edelleen vaikeampia maastoja, selvästi haasteet tuntuu sytyttävän Kuuraa parhaiten.Eli jyrkkiä nousuja ja laskuja, kallioita, haakkuuaukeita jne.
Pian uudelleen, olipa kiva reissu!