Jälki tiistai-illalla 10.8

Illalla innostuin tallaamaan jäljen.Ja pituutta varmasti lähemmäs kilometri.
Nyt tarkoituksella kiinnitin maastoon huomiota, eli sain kahmittua jäljelle suopursua,risukkoa, kallion ylityksiä, kuivempaa pätkää , sammaleista pätkää jne.
Jälki vanheni 50 minuuttia, sillä välin tein tottista.
Kun lähdimme jäljelle, oli Q vielä aika läähättävä,ilmeisesti ilma edelleen oli aika painostava , eikä se ollut ehtinyt niin hyvin palautua tottiksesta ja lenkistä.Mutta ajattelin että hyvä niinkin, joskus pitää treenata sitäkin että koira ei ole parhaassa terässä, vaan jo selvästi vähän väsyneempi jne.
Mutta kyllä meillä pikkaisen tulikin mutkia matkaan.Eli jana meni hyvin, ja ekalle kepille asti hyvin.Sitten jostain syystä Q hakeutui oikealle päin, alemmas rinnettä, en yhtään tiiä miksi, mutta annoin sen mennä.Eipä siinä mun kannata sen puolesta jäljestää.Ja jonkun matkan päästä se itsekin hoksasi, että jaa nyt ei tainnut mennä ihan putkeen..
Aktiivisesti se itse etsi sitä jälkeä, mutta olimme siinä vaiheessa jo sen verran kaukana ettei heti löytänyt.
Siitä tykkäsin ettei se suostunut luovuttamaan, vaan sisulla se kumminkin kaivoi sen jäljen taas jostain, ja vitsi kun se veti ihan simona ollessaan taas oikealla jäljellä.Siinä kohtaa oli kyllä helppoa lukea Kuuraa.
Kakkoskeppi harmittavasti jäi sinne "hukkaputkeen", mutta loput viisi se ilmaisi hyvin ja toi mulle.Ja huom, ne olin oikein painanut sammalen sisään, ja varvikon joukkoon.
Lisäjännitystä toi se, että silloin olikin jo ihan hämärää, en ollut huomannut, että illat on jo niin paljon lyhentyneet.
Niinpä olin kyllä aidosti helpottunut, että Q hoiti homman kotiin, ja löysi kaikki loput kepit ja samalla löysi tien ulos metsästä, itse olisin satavarmaan eksynyt.Hui kun olikin jotenkin pelottavaa..
Kyllä se on aika hyvä jälkikoira, vaikka itse kehunkin:-)
Ensi kerralla voisi taas tehdä lyhyemmän ja helpomman.
By the way, katsoin kellosta aikaa, niin melkein se 20 minuuttia meillä meni, varmaan sen eksymisen vuoksi..