Räpellystä,kirjaimellisesti!

Fiksu idea treenata pikkukivaa parkkiksella..
No alku ihan ok: sidoin Qn tolppaan ja otin maahanmenoja niin että itse olin kauempana.Tässä paljon paljon treenattavaa.Ei pyrkinyt eteenpäin, kun tiesi ettei pääse, mutta maahanmanot oli hitaita, ja lähes poikkeuksetta yritti olla muina miehinä vajaalla asennolla.En antanut uutta käskyä, vaan vasta kun rintarankakin oli maassa tiiviisti, naks ja palkka.Näistä toistoja matkaa varioiden.Selvästi jos olen yli kahdenkymmnen askeleen päässä,sillä käy mielessä jos ei meniskään maate, ja vois näytellä ettei ehkä kuule.Paranivat loppua kohden, ja viimeiset pari oli jo suht hyviä, vaikka meillä oli katselijoita(äiti lastenvaunuineen ja joku teini-ikäinen poika).En tiedä miksi ne siihen jäivät, olivatko positiivisesti kiinnostuneita, vai olisko halunneet ajaa meidät pois??
Siinä kohtaa koin parhaaksi hakea jo Qn pois sieltä tolpasta, ja siirtyä parkkikselta takavasemmalle..
Sitten pätkä seuraamista, ja se oli oikein hyvä.Mukaan mahtui pysähdys(skarppi), täyskäännös(tiivis) ja käännös vasempaan(loistava) siitä narupallo palkaksi.
Mutta hölmö minä(niin edelleen, tunnustan), olin jättänyt Qlle sen Hurtan taluttimen kaulaan kun me vaan muka ihan pikkiriikkisen treenattiin ennen lenkkiä).Joten kun se tuli mun luokse takaisin tarjotakseen sitä palloa,onnistui se saamaan jotenkin mystisesti vasemman takajalan pari varvasta sen keskirinkulan läpi.Siinä se sitten räpelsi omituista tiputanssia ennen kuin hoksasin, että varpit on jumissa.
Ei ollut mikään helppo nakki saada niitä varpaita vapautettua siitä renkaasta! Hirveä syyllisyyden tunne, joko mä sain sen varpaatkin telottua?!
Lenkillä se kuitenkin kävellä köpötti niillä ihan ok, mutta anns kattoo päästiinkö pelkällä säikähdyksellä..