Kyllä leireily on hauskaa!
Kasvattajat Talvihallan,Eloisan ja Off-lines järjestivät kasvateilleen yhteisleirin Pinkalaitumella ( ´ja juu , kirjoitin paikannimen tahallaan väärin, syykin selvinnee myöhemmin).
Treenata sai tottista, esineitä, jälkeä ja hakua, mutta lauantaina sai treenata myös ipo-molareiden kanssa, saalisleikkejä, mutta kyllä siellä hihakin heilahti.
Me tultiin Edenin kanssa jo perjantai-iltana paikalle, ja meillä olikin deluxe-deluxehuone, sillä se oli valtavan suuri muihin huoneisiin verrattuna.Jaoimme sen Jennin ja Urmon kanssa.
Ekan illan hupinumero oli nurmelle teipattu "esineruutu", josta piti minuutin sisällä tuoda mahdollisimman monta tavaraa, joukossa oli myös kaljatölkkejä ja viinitötsiä.
Mekin Kuun kanssa osallistuimme, tosin laitoin Qn suosiolla liinaan.Pari esinettä se toi tosi reippaasti, ja koska liinan kanssa oli aikamoista sähläämistä niin helppasin sen päästä vähän turhan optimistisena taasen.Ja naks vaan kävi Qn aivoissa, ja se kekkas lähteä kolmannen esineen kanssa pinkomaan ympäri kenttää.Mua ei jaksa enää ees niin nolottaa, se oli kyllä varmaan muiden mielestä perin kiusallista:-)
Lauantaina meillä oli ipoleikit aamupäivällä.Tosi mahtavaa , että siellä oli Peter Hollannista asti , sekä Vesku ja kokelas Tomi.Kuulemma Qssa olisi ainesta, siihen käsitykseen ainakin jäin.Innoissaan se taisteli siitä isosta patukasta ja rinta rottingilla sitä kiikutti rundilla.Ote oli vissiin siinä kohtaa hiukan vajaa, mutta korjasi sen , ja taisteli mielellään.Itse olin kumminkin ihan kipsissa, ei meinannut millään upota kaaliin mitä mun pitikään tehdä.No seuraavalle kierrokselle olin valaistunut sen verran, että hiffasin ,että mun jobi oli pitää liinaa koko ajan kireällä..
Tokalla kierroksella Kuura sai sitten jo purra hihaankin.Ja niinhän se meni sinne ihan täpinöissään, ja nyt otekin oli täysi puruote, eikä tarvinnut korjata.Pampulla kun Peter huitoi, päästi Kuura kyllä otteensa, ehkä myös kokemattomuuttaan, silti se saman tien jatkoi hihaan uudelleen kiinni.
Lopuksi vielä pako.Peter sanoi että päästä vaan liinasta se irti, ja kun hän huutaa tai antaa merkin, niin voin päästää Qn perään.Sinne läks, hihan voitti hienosti itselleen, ja sitten pinkoi, ja pinkoi onnellisena ympäri kenttää sen hihan kanssa!
Peterkin sitten hokasi, että ai niin, kyseessä olikin juuri tämä runawaydog:-)
Joten jälleen saimme annettua itsestämme ikimuistoisen vaikutelman! Mutta se on sanottava, että ainakin Kuura loisti rohkeudellaan ja taistelutahdollaan.Eli siinä mielessä ei tarvinnut kyllä Kuuran puolesta hävetä, ainoastaan omat hallinnan puutteen ongelmat pilaa meidän vaikutelman.Parempi kuitenkin niin päin! Koska jos joskus saan sen hallintaan, niin kaikkin on mahdollista.
Lauantai-iltapaivän ja sunnuntain kaksi treenisessiota olimmekin hakuilemassa Hanna Oravan opissa. Oli muuten ihan loistava kouluttaja, ja ottaen huomioon ne huikeat saavutukset mihin Hanna on Veetin kanssa yltänyt, niin täytyy ihailla miten vaatimattomasti Hanna kuitenkin oli ja koulutti.Mun täytyy vielä oikein funtsata että mitäs kaikkea me oikein tehtiinkään ja miksi, ja laitan hakuosuuden myöhemmin kokonaan uuden otsikon alle.
Mutta siis aivan mahtavaa kun Anne ja Erja (sekä Niina) olivat jaksaneet järkätä näin hauskan tapahtuman, ja paljon siellä opimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti