Ti 11.5

Hyvä tuuri, kun kävin kentällä tiistai-päivällä, siellä sattumoisin oli treenaamassa myös Jari&Saku ja Katja&dobberinsa.Siinä siivellä sain otettua laukaukset pitkästä aikaa.Seuraamissuoralla ekasta laukauksesta käänsi päätään ja tsekkasi, että mitäs nyt..mutta toisesta laukauksesta ei välittänyt tuon taivaallista.Hyvä kyllä välillä muistuttaa noista laukauksistakin.En yhtään sitä pelkää, että se niihin tavallaan kielteisesti reagoisi, mutta just tollaista voisi sattua, että sen katse käääntyisi tms. Mutta laukaukset sujuivat siis oikein jees.
Sitten otin henkilöryhmää(no kahden henkilön kiertämistä).Siinä seurasi hyvin, mutta istuessa yritti päällään kuikuilla.Sanoin ei, ja sitten skarppasi! Loppu sujui tosi hyvin.Eli oikeasti täytyy muistaa koko "temppurepertuaaria" pitää yllä, kyllä se niin vaan on.Mikä oli tosi hyvää, niin henkilöryhmässä nyt henkilön kiertäminen sekä vasempaan ,että oikeaan(!) sujui superhyvin!
Ja seuraaminen oli edelleen oikein hyvää.
Sitten kävimme vielä yhteistuumin esineruudussakin, kaistale oli vain n 20 m leveä, mutta tietysti täyssyvä.
Katja otti ensin, ja senkin dobberi ajautui ulos ruudusta siellä vasemmalla sivustalla, sieltä oli ehkä mennyt joku juuri hetkeä aiemmin(oli meinaan auto parkissa just siinä ruudun kohdalla vähän ennen kun tulimme metsään).
Anyway..Kuura lähti hyvin ilman mitään apuja, eli sen ei näköjään tartte enää nähdä esineen viennistä häivähdystäkään(jee,edistystä).Mutta kaartoi siis ulos ruudusta samasta kohtaa kuin edellinenkin koira.Tuli takasin lähetyslinjalle, ja oli itse asiassa hiukan hämillään, on tainnut tottua itsekin että aina esineen nostaa ekalla pistolla.Lähetin uudelleen, mutta oli vähän ulalla, tsekkasi ruudun etureunaa enemmän.Uusi lähetys uudesta kohtaa, ja nyt meni ruudun takaosaan ,ja paikallisti esineen hyvin, vahvasta sivutuulesta huolimatta.Siinä tein virheen ,että kehaisin "hyvä" kun se otti esineen, sillä seurauksella ,että se pudotti sen ,eli se ei ole tottunut mun kehuihin kesken kaiken.Ja muutenkin multa ihan tyhmästi tehty, ei se mun kiljumisiani kaipaa.Sanoin sitten "tuo" ja sitten esine tulikin vauhdilla.
Nyt esineet oli mun omia, mutta niissä oli sekä vieraan ihmisen hajua, että vieraan koiran kuolaa.Eipä tuntunut haittaavan.
Ja selvästi kun olen ottanut aina esineen täydessä syvyydessä, niin sille ei edes pälkähtänyt mieleen ,että lähiesineenkin olisi voinut bongata.Ruututreenaus siis monipuolisemmaksi!
Kiva kuitenkin, että vaikka alussa tulin ns pikkutakku, niin se edelleen irtosi alueelle hyvin , ja sinnikkäästi jatkoi tekemistä ilman, että sitä olisi tarvinnut ruveta auttelemaan.
Kiitos Jarille ja Katjalle treeniseurasta!