Metskua ja metkua

Kotioloissa aktivointimielessä kaivoin metallikapulan naftaliinista.
Q ei sitä mitenkään ällönnyt, eli nouto kuin nouto...paitsi että sen mielestä vauhtipalkka olisi vähintään ansaittu:-)
Kun sitten kovapäinen rakas tolloni hiffasi, että hitsiläinen toi eukko ei aio heittää narupalloa jos kapulan räkäisee lattialle puolta metriä ennen, alkoi luovutuskin jo sujua.
Ok rehellisyyden nimissä; se istuu edessä nätisti ,eikä pyöritä metskukapulaa, mutta luovutuksessa sillä on hiukan kiireempi tunnelma. Pitämistä voi siis vieläkin vahvistaa.
Tänään kekkasin, että jos ei palkkaiskaan narupallolla ,vaan naudan mahapullilla. Ja Q oli ihan säväreissä, niitä se näköjään himoitsee! Metskunouto on siis kivalla mallilla.
Olkkarissa edelleen on jumpattu myös seuraamisen peruuttamista, mutta tässä(kin) haittaa Q n suunnaton koko. Joko se tai sitten kämppä on liian pieni:-)
No ehkä ei vielä muuteta, mutta oon aidosti kade niille , ketkä voi treenata kotona ilman ,että koko ajan törmäillään johonkin tai ympärillä alkaa särkyä tai helistä..
Jääviä oon treenannut vanhan ajan idaririnkiä mukaillen, eli kiertänyt olkkarista eteisen ja keittiön kautta takaisin. En tiedä onko tässä mitään järjen hiventäkään, mutta ainakin se pysyy steppaamatta ja suuremmin kuikuilematta asennossaan, eli kai siitä jotain hyötyä voi olla.
Ja siihen metkuosuuteen:
Eilen illalla olin taas viittä vaille myymässä /lahjoittamassa sen ( melkein oikeasti)
Takaapäin juoksevat pulkkaa perässään heittelehtien kiskovat lapset+ puhelimessa puhuva omistaja= Huono yhdistelmä!!
Säikähdyksellä selvittiin, mutta kyllä Qlla niin saalis syttyi.. :-(