Jälki 22.9

Tänään tuuli melko reippaasti, joten ajattelin varmaan olevan syytä joskus kokeilla jäljestystä myös tuulisella kelillä.
Tein jäljestä kuitenkin melko helpon, eli pituutta vain n 300 metriä, ja loivaa käännöstä pariin otteeseen.Aluksi kolme purkkia jäljellä, ja sitten kolme keppiä, ja vasta ilmaisuista purkki tulisi minulta.Annoin jäljen vanhentua n 40 minuuttia.
Ja olin vielä unohtanut jälkivermeetkin kotiin( otin vahingossa hakurepun)..
vaan eipä se näytä mitään välineurheilua olevan..hienosti Q jäljen selvitti.Heti alkuun se mielestäni ajutui pikkuisen sivuun, mutta kun se tarkensi ekalle kipolle, niin sen jälkeen selvästi skarppasi ainakin jonkin aikaa, ja pysyi ihan jäljen päällä.Kolme ekaa kippoa siis oikein mallikkaasti, mutta sitten se hukkasi jäljen alaspäin viettävässä rinteessä( ja siinä mutkakohdassa).Annoin sen mennä vähän matkaa väärin, kun olin kerran päättänyt etten auta sitä.Hetken päästä se itse palasi takaisin ja bongasi takaisin sinne , minne jälkikin kulki.Kepit se merkkasi ihan selvästi, mutta ei edelleenkään malttaisi mennä maahan, vaan olisi halunnut vaan pospottaa eteenpäin. Täytyy tuumailla, miten se olisi sen mielestä motivoivampaa.Toisaalta yksi mahis voisi olla, että se saisi tuoda kepin mulle, ja että sillä leikittäisiin.no yritän räknätä piakkoin miten haluan sen kanssa toimia.
Ja kun kerran taas treenailin jo valmiiksi lähellä tottiskenttiä, niin kurvasimme lopuksi taas Spl.n kentälle.Otimme seuraamista ja luoksetuloja. Olin oikein tyytyväinen, se oli jälleen halukas ja vietikäs. Luoksetulossa kokeilin jälleen myös 50 askeleen matkaa, ja tulihan se aivan hirvittävää vauhtia, ja sen vuoksi pikkuinen törmäys. Mutta silti suoraan ! Eli voisi kokeillä antaa sille jonkun himmauskäskyn, esim" istu" just metriä ennen. ja sitä paitsi , välillä vosi kyllä ottaa läpijuoksujakin, vaikkei se olekaan vielä yhtään vähentänyt vauhtiaan.
Viereisellä kentällä treenaili Laura ja Glenda, ja vaikka se odottaessaan luoksetulokäskyä, selvästi katseli sinne suuntaan, niin tuli kuitenkin mukisematta mun luo.Ei ollut aavistustakaan , että se olisi karannut sinne Glendan luo, vaikka ne treenasi noutoja ja heittelivät narupalloa.
Siis Kuura pikku hiljaa kasvaa isoksi pojaksi!! JEE! ja kyllä ietä lämmitti sekin , kun Laura sanoi katsoneensa, että olipa hyvän näköistä menoa :-)
kyllä tällä fiiliksellä taas vähen aikaa leijuu..