Nyt on kyllä aikas synkät fiilikset..
Olimme sopineet Anun kanssa,ottavamme tänään esinetreeniä Haunisissa tutulla paikalla.
Suunnitelmissa oli, että kolme kaistaletta ja esineet valmiina,mutta nyt noin 30 metrissä, sillä ei ollut tuuliapua, vaan tuuli tuli suoraan selkämme takaa.Kuvittelin kuitenkin Kuuran onnistuvan melko todennäköisesti, sillä olen juuri tällä viikolla kolmeen eri otteeseen treenannut esineitä tuolla,eli muistikuvan pitäisi olla vahva.Tosin kaistaleet oli nyt eri suuntaan.
No meni sitten aivan surkeasti!!
Jo kun olin tekemässä esinevihjettä (hanskan nouto), Q pääsikin multa karkuun, ja oli paukkaamassa jo ruutuun.
No Anu pyydysti sen kiinni.
Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt älytä, että Q vetää mua ihan 6-0 höplästä, mutta jälkikäteen tietty on aina niin hyvä viisastella.
Ekalla kaistaleella , meni ihan minne sattui..ja selvästi nenä oli kiinni!
Jossain kohtaa paukkasi kakkoskaistaleelle ja plokkasi sieltä esineen, vaan eipä aikonut palauttaa sitä mulle, vaan oli sinkoamassa jonnekin jälleen.Jollen väärin muista, niin toi sitten kuitenkin mulle pienen muistutuksen jälkeen.
Ekalle esineelle yritin taas ohjata sitä, mutta se viis veisasi mun ohjaamisistani, ja juoksenteli missä lystäsi.Silloin juoksin itse esineelle, löysin sen itse ja pidin omat bileet.Siinä kohdassa oli havaittavissa pientä harmistumista Kuurassa kun se ei saanut sitä esinettä itselleen.
Pölkkypää kun olen, niin vielä kolmannella kaistaleella elättelin toivoa, että Kuu nyt viitsisi keskittyä siihen homman mitä ollaan tekemässä.
Se pisto oli kieltämättä jo parempi toisaalta, se jopa etsi ja meni takarajalle, vaan kun ei löytynyt niin taas irtosi jonnekin horisonttiin.
Helpotin siten, että otin Kuuran kiinni, ja Anu oli vievinään kaistaleelle esineen.Nyt irtosi hyvin, etsi, löysi ja jopa oikeasti toi sen nätisti.
Välillä treenasi Anu ja Jipsu, ja pohdin pitäisikö kuuralle reiluuden nimissä antaa vielä uusi mahdollisuus onnistua.
Ja taas virhe! Kuu näki kun esine vietiin, tavoite kun oli , että irtoaa ohjauksen mukaan suoraan esineelle ja tuo sen suorinta tietä mulle.
Ja irtosi. löysi vaan eipä tuonut. Kävi esine suussa pissalla, ja lähti sitten lällättämään.
Karjuin kitarisat punaisena, äänikin melkein lähti, vaan eipä ollut paljon apua.
Loppuviimein Anu nappasi sen kiinni, ja se sai luvan kytkettynä ollessaan tuode kolme kertaa heitetyn esineen mulle.Ja sitten autoon , melko kylmäkiskoisesti, ei ollut aihetta kovin iloiseen meininkiin.
Saa nähdä, koska vai enkö koskaan, saa otetta tuohon otukseen.Aina kun tuntuut, että JEE nyt me ollan edistytty, ja kyllä tästä hyvä tulee, niin sitten tulee kuraa niskaan ämpärikaupalla, just nyt tuntuu, että ei varmaan koskaan päästä kisaamaan missään lajissa, kun enhän mä saa tota hallintaan:-(
Jos nyt jotain hyvää pitäisi mainita, niin eipä tuota tunnu yhtään haittaavan onko esineet omia vai muiden. Ja ainakin se osaa irrota..Menee kyllä tovi, ennen kuin viitsin sen kanssa treenata mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti