Talvihallan Blizzard, BH 4.9.2010

Kaarinassa, Päivi Nietosvaaran tuomaroitavana.
Viikolla jännitti aivan sairaasti joka kerran, kun muistui mieleen, että pitäisi mennä käyttätymiskokeeseen.Oikein tuskastuin itseeni, sillä kyllä mulla oikeasti elämässä on tällä hetkellä vähän suurempia jännityksen aiheita! Mutta jotenkin vaan maha meni lieruksi ja sydämessä kuristi painavasti :-)
Jo eilen illalla kuitenkin sain suurimmaksi osaksi mielenrauhani takaisin, ja päätin, että näytetään ,mitä Q tällä hetkellä osaa, ja sittenhän sen näkee mihin se riittää..
Sirun lukemisessa Q hyppäsi tuomaria päin häntä heiluen, ja sama juttu sihteerille, eli virtaa tuntui löytyvän.Ei ehkä kuitenkaan täysin korrektia..
Sain arvonnasta numeron 1, ja sitä olin kyllä toivonutkin!
Eli ensin suorittamaan! Ilmoittautuminen tuomarille, oli ihan huikean hyvä,Q otti kontaktia ja oli tiiviisti siinä vieressä, ihan sillä mentaliteetillä , että nyt mennään eikä meinata. Vaan kyllä sillä hiukan ilme tippui, kun siinä kesti aika pitkään ennen kuin sitten päästiin seuruuttamaan. Eli ekat kymmenen metriä se oli aika matalana, ja vähän tais nuuhkiakin maata? Siitä se sitten reipastui ainakin siinä vaiheessa kun oltiin menty sen paikkamakuussa olevan koiran ohi. Täyskäännös suoran päässä oli hyvä (suhisin , ja se muisti uuden tavan kiertää mun takaatani).Juoksuosuus hyvä, ja hidaskin hyvä.Käännökset tosi hyvät, niissä sillä kierrokset aina nousee.Ln sakara oli peilikuvana, eli siellä en sitten voinutkaan suhista täyskäännöksessä, joten se me sählättiin jollain tapaa, jatko taas kuitenkin ok. Henkilöryhmä ihan ok. Vapaana seuraaminen oli alusta asti paljon parempi, siihen olin aidosti tyytyväinen.Hienoa, että sen vire pysyi, eikä se ruvennut jätättämään tai valumaan, vaan se oli oikeasti sitä tasoa, missä se on nyt ollut.Mutta tuomari nappasi pisteitä siitä (aivan ansaitusti!), että joissain kohdin Q nyppi mua hiukan kyljestä:-)
Liikkeestä istuminen oli kuulemma nopea, oikeassa kokeessa olisi saanut suorittaa aavistuksen nopeammin, mutta nyt vielä erinomainen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo; jäi väärään asentoon, eli istumaan, kaikki loppu hyvin (ai niin paitsi törmäsi vähän, kuitenkin tiivis , suora ja vauhdikas, myös sivulle siirtyminen hyvä).
Paikkamakuu: se meinas sitten kaataa koko jutun. Laskin aikaa ja kolme minuuttia se siellä pysyi.Parina ollut hoffinarttu keksi ruveta vallattomaksi vapaanaseuraamisessa henkilöryhmän yhteydessä.Ohjaaja joutui aika tiukkana kiljumaan koiralleen että " ***** tänne!" ja siinä yhteydessä Qlla oli kuulemma kyynärät noussut hiukan, mutta asettui sitten taas rauhassa makoilemaan. Kuitenkin siinä kolmen minuutin kohdalla, kun parilla olis ollut jäjellä enää luoksetulo, päätti Q lähteä laukkaamaan mun luo. Vähän sydäntä kylmäs, että ottaako se oikein ritolat, mutta ihme kyllä se tuli kutsusta mun luo.
Päivin kommenteista laitan tähän vielä sen osan mikä kutkutti omaa korvaa eniten. " Sulla on energinen, työintoinen koira, jolla on hyvä osaamisen taso.Kun saatte vielä nuo muutamat häiritsevät pikkuvirheet kuosiin, niin teillä on erittäin näyttävä tottis." Ja ihanaa ihanaa , pääsimme hyväksytysti läpi, kun kerran kokonaisuus oli niin hieno muutoin.
Kaupunkiosuudessa me oltiin ihan maalaisia, Q sai nostettu minikorttelin kierrossa Piikkiön keskustassa koipea kolme kertaa, ja vielä nosti koipea siihen pylvääseen,mihin olin sitonut sen paikoilleen, kun poistuin näkösuojaan :-) Macho mikä macho! Mistään muusta se ei piitannut tuon taivaallista, mutta ei meinannut ymmärtää ettei sen sovi
vetää..Läpi meni onneksi sekin, ja maailma oli niiiiin aurinkoinen paikka!