Ei niin kauhean hyvin suju..

Lainaan erästä toista pk-harrastajaa, joka suorasukaisesti totesi blogissaan, että "paska treeni mutta tulipahan tehtyä".. ja aikas samat fiilikset itsellä.
Keskiviikkona menimme porukalla treenaamaan jälleen jälkeä Nousiaisiin.
Kun olimme juuri hiekkatietä menossa eteenpäin alueelle tallataksemme jäljet, syöksyi metsän siimeksestä kolme peuraa(plus yksi jänis) autojemme ohi, ja samaan suuntaan metsään minne meilläkin oli suunta.
Pyysin suosiolla Evaa tekemään Kuuran jäljen hiekkatien toiselle puolelle.Juu jäljet vanhenemaan ja koirien kanssa sillä välin yhteislenkille.
No jo lenkillä mulla meinasi mennä hermo, kun Q oli aivan päätä pahkaa rakastunut Cheriin vaikka se on leikattu eikä edes kovin suopea narttu.Ja muutenkin tämä kevät on tuntunut olevan yhtä hormonien myllerrystä, tuloksena vähintäänkin esinahan tulehdus, ellei jo eturauhanenkin pauku..
Mutta asiaan..Kun olin viemässä Kuuraa jäljelle, se koko ajan hinkusi tien toiselle puolelle, sinne minne peurat oli painaneet.
Kiskoin sen sitten perässäni meidän jäljelle, vaan siitäpä ei tullut mitään! :-(
Kuu jäljesti ekan pätkän, törmäsi keppiin, joka oli sen mielestä ihan merkityksetön.Koska se oli kuitenkin "merkannut" sen, niin yritin sitä siitä palkata jauhelihakipolla.Se nappasi lihaklöntin suuhunsa, ja pudotti sen maahan.Ja tuijotti vaan lasittunein katsein eteenpäin.Se oli ihan eri koira kuin yleensä.
Kun siitä jäljestä ei kerta kaikkiaan tullut mitään ,tein korjaavan jäljenpätkän itse vähän aluetta eteenpäin, ja se meni miten kuten, purkit nousi kyllä, mutta kepit oli edelleen ilmaa.
Ja jälleen kun loikimme metsästä pois, ei edes narupallo innostanut, vaan se olisi vaan rynninyt sinne peura-alueelle.
Kun kaikki muut koirat olivat ajaneet omat jälkensä, otin Kuuralla vielä esinekaistaleen.Siinä oli jo tekemisen meininkiä, eli lähti vauhdilla, meinasi kurvata kaistaleelta mutta nopeasti korjasi linjansa takaisin alueelle, etsi esineen hyvin, ja oli tulossa mun luo.. vaan kun se oli Evan villasormikas, niin se oli vähän liian suuri kiusaus, ja se jäi hetkeksi leikkimään sen kanssa itsekseen.Hatken odottelun jälkeen, kun se oli tullut taas lähemmäs, kysyin että "mihis sun esine jäi" ja silloin se toi sen revitettäväksi.Olinkin kuhtuutyytyväinen, sillä ei siinä nyt kuitenkaan niin kauan kestänyt, ja vaihdoin esineen keppileikkiin.Onneksi kuitenkin olin siinä leikin tiimellyksessä myös sen kytkenyt jo liinaan ,sillä taas ihan tuntui naks vaan, ja sen katse lasittui, ja se lähti rynnimään sinne alueelle minne ne peurat oli menneet.
Tuli sitten perusteellisesti todistettua, että Kuuralla on SAIRAAN suuri riistavietti, siinä ei mitkään narupallot tai keppileikit auta:-(
Kuitenkin aika suivaantuneena totesin, etten millään voi jättää treenin jälkeen sitä tohon mielentilaan, ja treenasin sitten vielä erikseen keppien tuontia.Eli aluksi viskoin sen nnähden jälkikepin tallatulle alueelle, ja kun se toi sen mulla , niin palkkasin narupallolla.Varsin pian se siihen syttyikin, ja toi niitä ihan innokkaasti.Lopuksi se vielä ryntäsi yhden puun juureen , ja olin vähän hämilläni kun tiesin etten sinne ollut keppiä laittanut, mutta sieltä se tuli jälkikeppi suussaan! Ja Marjahan sinne oli kuulemma viskannut omansa , joten siihen oli hyvä lopettaa.