Ruuhkaa

Jälleen jouduimme vaihtamaan lennossa treenimaastoa. Vitsi kun turhauttaa tämä maastojen vähyys. Hakuporukoita puolestaan on niin paljon nykyisin, että aina pitää olla valmiina plan B, C tai vielä D. Siirryimme sitten Siipitielle. Radalla kuusi piiloa, Qlle löytö kaikkiin paitsi oikeaan takakulmaan. Vasemmalla puolella takakulman kallionkoloa ( n 50ssä) lukuunottamatta, olivat piilot n 80 metrin syvyydessä. Oikea puoli ei ollut varmaan kovin ylisyvä, ehkä n 60. Etukulmat Q teki hienosti, ilmaisut pitkät. Ja nekin hyvin, oikealla n 35 ja vasemmmalla 38 jos oikein laskin. Sinänsä ei kovin pitkältä lukuna kuulosta, mutta siinä ajassa ehdin jo perille tai lähes viereen. Oikean puolen keskipiilolta Q ei nostanut ukkoa kuin vasta kolmannella lähetyksellä.Se lähti suoraan ja syvälle, mutta taittoi hiukan liian aikaisin. Takarajan lähistöllä kaarsi houkuttelevasti crossiura tmv ja ilmeisesti se taas viekoitteli :-D . Qlle plussaa että alistui lähtemään uudelleen kolmesti. Toki lähetin viimeisellä metriä paria ennen, eli ei ihan samoilta tassunsijoilta. Ilmaisu jälleen pitkä(hkö). Vasemman puolen keskipiiloa Q paikallisti olan takaa. Hienoa, ettei antanut periksi, mutta kauan siellä metsässä puskat kahisi ja tanner tömisi kun Q kaivoi ukon esiin. Läkähtynyt koira tässä vaiheessa, Marja hienosti luki tilannetta ja lyhensi haukun pariinkymmeneen. Tyhjä oikealle hyvin, ja yliheitto vasempaan. Tässä Q teki hyvän L-piston ja löysi Marjan sieltä kivien välistä. Iso plussa Qlle sekä sitkeydestä, motivaatiosta ja ohjaukseen alistumisesta. Selkeä kehityksen paikka kuitenkin odottelemisajan maltin kehittämisessä. Nyt edellisen koiran treeni venyi, ja siihen liittyen radiopuhelimista kuului vähän väliä jotain actionia. Q kehitteli näistä aikamoiset kierrosluvut. Kuluttaa ihan turhaa energiaa, haukkuu ja keuhkoaa. Yritämme siis opetella huilimista:-)