Ei miesmuistiin...

...ole Q päässyt jäljestämään:-(. Miten olenkin ollut niin saamaton vätys?? Eilen Jäkärlässä. Jälki n 800 mtriä, vanheni 1 1/2 tuntia, jana oikeaan n paristakympistä. Tällä kertaa hyvää oli jana, hyvä että oli nyt unohtanut tuon viimeaikojen kääntymisvammaisuutensa:-D Ei se toki montaa kertaa takajälkeö ottanut, mutta ne kerrat kun otti, oli kyseessä aina oikealle kulkenut jälki.. Mutta jee, nyt siis jana hyvin, toki hiukan turhan vauhdikkaasti. Qlla tuntui olevan jälkeen hyvä motivaatio ja ns haastellisemmissa kohdissa itsenäisesti ratkoi asioita kunhan oli pitänyt pienen funtsaustauon. Esim eräällä pikkukielekkeellä, jossa piti hypähtää alas, Q pysähtyi ja patsasteli siinä aikansa. Selvästi kun jälki jollain tapaa "katkeaa" sen täytyy vähän pohtia. Moni koira nopeammin ryhtyisi hakemaan jälkeä, toisaalta jollain tapaa hyvä, ettei toi kuitenkaan sählää kovin paljoa. Se on mulle helpompaa, mä kun ryhtyisin myös herkästi säntäilemään sinne sun tänne :-D Rinneosuuksia oli paljon, ja nyt Q oli niillä selkeästi huolellisempi kuin joskus. Mutta harmi kyllä, jäljen alkupuolella vauhti oli turhan kaahaava, kepeistä ykkönen ja kakkonen jäi. Ykkösellä meni jonkin verran jäljen vierestä, kakkosen Marja nosti, eli oltiin kuitenkin hollilla , muttei vaan saanut hajua tai malttanut nostaa. Luulinkin jo, että jassoo onko tämä sellainen jälki, että kaikki kepit jää metsään, mutta kolmosesta kuutoseen piti niistä vaarin ja plokkasi ylös. Ei se mikään huippu jälkikoira ole, kun on luontaisesti vahvemmin ilmavainuinen, mutta kyllä treenaaminen aina hauskaa on, ja pikkuhiljaa Qkin kuitenkin parantaa otettaan. Jospa se peruutuspaikka vaikka napsahtaisi, olis kiva kokeilla taas.