Ja peffalleenhan se meni...

Pöh!! No niin siinä sitten kävi, että ne Paimion riistametsät kävi meille turmioksi:-) Tarina lyhykäisyydessään: Jana sujui hyvin, eikä olisi oikeasti voinut olla parempi, tästä täydet 40. Ja Q ne ansaitsikin. Muistin itse hetken makuuttaa sitä samalla kun tuomari näytti janaa ja antoi ohjeita.Qn kaulapannan olin lahjakkaasti unohtanut autoon, eli kun saavuimme ykköskepille ja olisin siirtänyt piuhan kaulalle, totesin no can do.. Eipä sillä luultavasti mitään merkitystä ollut.Ensi kerralla täytyy kumminkin yrittää muistaa tuokin. Q nosti kepeistä hyvin ykkösen ja kakkosen( tarkistin myöhemmin Miran jälkikaaviosta) . Kolmoskeppi oli suopursusuoralla. Q jotain siellä merkkasi ,muttei saanut kuitenkaan keppiä ylös. Ja hetken päästä oltiinkin vaikeuksissa. Q hukkasi jäljen ja pyöri hetken. Kohta kumminkin se lähti määrätietoisesti jatkamaan matkaa. Vähän mietin vaihtoiko riistalle kun läjiäkin näkyi.Toisaalta häntä oli tötteröllä, joka usein merkkaa riistaa. Toisaalta se olisi saattanut myös innostua jos olisi löytänyt hukan jälkeen jäljen uudestaan. No riistan perässä se sitten oli. Jossain kohtaa kaivoin puhelimen esiin ja Sports Tracker näyttää 1.8 km, juu ei olla oikealla jäljellä ei:-( No siinä aikamme suhattiin, yritin jopa palailla takasin päin, mutta hukassahan me oltiin. Kun matkaa oli taitettu jo urakalla, päädyin pyrkimään autolle päin. Ääreist kiitollisena nykyajan vempaimista siellä metsän siimeksessä olin, ikimaailmassa pelkästään mun suunnistustaidoilla en olisi autolle löytänyt! Oltiin jo melko lähellä autoa, jossain kohtaa Q sai jäljestä uudelleen kiinni ja suorastaan syöksyi viimeiselle kepille! Sinänsä siis jälleen iso onni, että sain sen palkattua ,ja se oli itsekin niin liikuttavan onnellinen löydöstään. Gepsin mukaan tarvoimme n 3.5 km ja saldona siis kolme yliaikaista keppiä:-D Kävipä mun kunnon päälle toi porhallus. Olin punainen kuin rapu.Läähätin ja puuskutin, lisäksi otsaani koristi koko otsan mittainen naarmu. Niin sitä pitää! Mira kertoi myöhemmin, että kun hän oli tallomassa sitä jälkeä, siellä tuli vastaan hirviemä ja vasa.En oikein voi olla Qlle edes tuohtunut, se vaan oli sille liian kova houkutus, etenkin kun jäljet oli ihan samanikäisetkin. No kökkö säkä, sellaista on koiraurheilu. Sen verran olin vielä reipas, että halusin tsekata Qn esineruutumotivaation. Se oli sopivasti myös suht "läkähtynyt" maratonjälkensä jäljiltä ja vieläpä kuitenkin eräänlainen konflikti oli alla. Mutta halusin päästä kunnolla kehumaan ja palkkaamaan sen, ja olin yllättävän luottavainen että Q hoitaa homman kotiin. Ja hoitihan se:-) Esineistä 29 pojoa.Qn pistot oli suorat ja järkevät sekä nokka auki. Tuomari sanoi että vauhti oli riittävän hyvä, vaikka koira kenties pystyisi vauhdikkaampaankin menoon. No se oli se läkähdys, ymmärrettävää. Rinnuksille hyppäämällä luovuttamisesta Jorma ei edelleenkään niin pidä :-) Mutta se yksi piste vähennettiin siitä kun huusin hyvä käskyn liian myöhään kakkosesineen löydyttyä. Itse en kunnolla puskien läpi nähnyt koiraa mutta kun sen hännänpää näytti siltä että olisi tuomassa jotain kailotin sen hyvän, lähinnä että Q tietäisi missä oon. No sen piti silti navigoida mun luokseni vähän mutkan kautta. Eli täysin turhaahan sille on hoilottaa mitään. Mutta pääasia, että Q teki töitä keskittyneesti ja hyvin. Nyt nokka kohti uusia kokeita ja uusia pettymyksiä:-)