Siistii :-)

Mielikuvitus on ehtynyt, eikä yhtään järkevää otsikkoa noussut mieleen, pahoittelen :-D Joka tapauksessa, vähänkö siistii! Q eilen saatuaan mut ensin lähes hermoromahduksen partaalle, myös sai nostettua fiilikset takaisin kattoon! Mutta jospa aloittaisin alusta... Eilen iltapäivällä Eden halusi tulla mukaan mun ja Qn lenkille ja samalla testailla uutta potkulautaansa. Pieni pahaa enteilevä aavistus yritti pulpahtaa alitajuntaani, mutta en ehtinyt ilmeisesti saada ajatuksesta kiinni tai noteerata sitä. Mars matkaan siis! Paitsi ei sitten porukalla lähdetty. Jo heti ovelta lähtiessä ensi metreillä kävi ilmi, että Q sai aivan raivopäisen suonenpullistuman k.o vekottimesta. Yritettiin muutama metri vielä niin, että Eden tulisi hiukan meidän perässä, mutta ei! Eden sai myöhemmin mennä omia menojaan, mä lähdin pää sauhuten sinne lenkille, ja samalla kehittelin päässäni tulevaa siedättämissuunnitelmaa. Toisaalta henkiriepuni tarvitsi kipeästi myös ymmärrystä ja lohdutuksen sanoja, ja kilautinkin myös pari terapiapuhelua:-) Joten kiitos Marja ja Jenni. Ja kas, yllättäin ( not!) Jenni totesi, että mutta oisit kysynyt häneltä, tietty B-pojat kilahtaa kun joku yrittää jollain vempaimella heitä nopeammin kulkea:-) Mutta sen sanon, että juu saalisvietti siinä toki päätään nosti, mutta se rajuus ja suorastaan raivo oli melkein pelottavaa. Tähän väliin lyhyt välisepustus; tänään otimme potkulaudasta uudelleen mittaa ja Q kesyyntyi hetkessä. Kyllä tätä varmaan hiukan saa vielä pitää tarkkailussa, mutta tosiaankin Eden sai jo rauhassa kiihdytellä ohi kumpaankin suuntaan:-) Illalla käväisin treenailemassa tottista kun lämpötila vähän laski. Odotin kyllä ,että joku muukin innokas olis saattanut olla siellä, mutta pöh kaikki kolme kenttää ihan tyhjänä! Eikä kello ollut edes kymmentä:-) ..weird! Olin vienyt etukäteen kenttien päätyihin ( oman ja Tph.n) purutyynyt eteenmenoja varten. Sitten ensin omalla kentällä hiukan lyhennellen kutakuinkin kaikki liikkeet. Ja hieno eteenmeno :-) Seuraavaksi talsin toisen ouolen kentälle, ennakoiva virittely ja oon lähettämässä koiraa. Samassa hoksaan että äh! siellä on jänis noin 10 m päässä purutyynystä. Qkin skarppaa asentoaan ja huomaa sen ja samalla tajuan että niitä onkin kaksi! Jaahas, mitäs tekis.. Mua ei huvita mennä häätämään niitä kun nimenomaan treenin jippona oli, ettei Q yhtään tiedä onko kentän päädyssä palkkaa vai ei. Koitin haukuttaa Qn ottamalla vietinnoston, mutta itsetuhoiset puput vaan jatkoivat laiduntamistaan. No aivan sama, päätin sitten lähettää koiran, jos lähtee pupujahtiin niin onpa edes metsä siinä takana eli ei heti auton alle joudu. Ja Qn kunniaksi ( very surprising) pitää hehkuttaa, että vaikka se näki ne puput kaikenaikaa ja puput vielä lähti kuin tykin suusta Q.n edettyä noin puoleenväliin, ei Q antanut "vietellä" itseään vaan juoksi ihan suoraa linjaa purutyynylleen. On se joskus aikas <3 ! Välillä sitten ei..