Sokkorata , Käärmekalliolla su 9.12

Suunnitelmat vaihtui lennossa. Olin ajatellut ottaa norjalaista sekametsää, mutta totesin yhtäkkiä, että siitähän on ikuisuus kun olen treenannut kokeenomaisesti. Tai no en nytkään ottanut muuta kisanomaisesti kuin sen, että en etukäteen tiennyt missä maalimiehet oli. Rata oli luultavasti hiukan alle 200 metriä tai siinä paikkeilla. Mikä meni hyvin/ mikä huonosti?-- Q aloitti jälleen hyvin. Aloitin vasemmalta( sillä kulmat olivat limittäin ja siitä rata alkoi). Q eteni rinnettä suoraan ylös ja tuli hetken päästä pistolta ulos siellä missä olin laskeskellut :-) Hieno laatikko siis. Siitä vauhdissa yliheitto ja Q lähti taas suoraan. Siitäkin tuli kelpo pisto ja taas pääsin heittämään Qn vauhdissa yli. Nyt itse munasin siten, että en itse liikkunut keskilinjalla tarpeeksi, joku aivopieru.. Lähinnä kai hain sitä 'täydellistä lähetyslinjaa'. No lopputulema oli, että itse olen silmät, ja korvatkin kai ,kiinni ihan jälkijunassa ja Q näppäränä tullessaan ulos pistoltaan sinkoaa omatoimisesti ( olettaa voi että kauniin suoralla pistollakin vielä:-D) itsenäisesti oikealle puolelle ja aloittaa piilolla haukkuilmaisun. No just! Mitä opinkaan tästä? No ainakin muistan taas hetken sen, että varmasti muistan edetä itse , koira kun ainakin sen tekee.. No eka ukko siis ylhäällä neljännellä pistolla.Kuljetuksessa Q pysyi taas tällä kertaa hiukan auliimmin. Seuraavaksi pisto vasemmalle puolelle, missä Q ryhtyi kaartamaan mun mielestä hiukan turhan aikaisin ja huusin sille ' hei!' vähän topakammin, aikoen sen kutsua uuteen lähetykseen. Q kuitenkin ymmärsi yskän ja suoristi itse linjansa ja upposi tarpeeksi syvälle. Hetken kuluttua kuului sielläkin haukku laatikkopiilolta kuusen suojista. Elina haukutti kunnes saavuin , mutta taas se 26. haukku oli kimittävämpi. Olisko niitä kimittävämpiä ollut kaksi vai kolme kunnes taas pääsi rytmiin kiinni. Sitten vuorossa tyhjä oikealle, vasemmalle, oikealle ja vasemmalle. Rata oli jo loppumetreillä, eli kysyin Stinalta oliko matkan varrelle jäänyt ukko. No siinä kallion kupeessa oikealla oli Laura, mutta jostain syystä Q ei ollut häntä haistanut. Kun kerran kyseessä oli treeni eikä oikea koe, päätin etten jään hinkkaamaan sitä ja tee koiraa epävarmaksi. Eli uusi tyhjä vasempaan ja sillä välin Stina kipittää täyttä vauhtia toiselle puolelle niin pitkälle kuin kerkeää. Ja siitä tulikin Qlle aikamoinen nostatus loppuun. Koira ainakin motivoitui kivasti , eli varmaan ihan hyvä ratkaisu. Laura sanoi, että hänestä tuntuu että Qlla oli kerran joku vainu hänestä kun just kutsuin sen takaisin. Se oli juuri sellainen kohta kun mun mielestä se oli menossa liian vinoon ja korjasin. Itse uskon että sillä ei ole ollut selvää hajuhavaintoa sillä siinä tapauksessa se tuskin olisi noudattanut mun kutsua. Mutta toki kun ollaan jo loppuradalla ja koira on väsynyt , on sekin mahdollista . Päivän oppina kuitenkin siis 1) muista aina edetä riittävästi ( niin et hukkaa koiraasi joka suorittaa risteilyä ). ja 2) loppuradalla ainakaan kokeessa en taida niin hanakasti korjata pistoa jos se on vähän vino. Saahan sen sitten seuraavalla pistolla korjattua jos on epävarma tuliko kyseinen alue tatkistettua tarpeeksi hyvin. Ja opin senkin ( höh) että Qltakin voi jäädä ukko metsään !? Onneksi ei kyllä tapahdu usein :-)