Leirielämää

Viikonloppu kului rattoisasti Belgileirillä , Hartolassa. Haussa kouluttajana meillä oli Elina Niemi. Meriittejähän Elinalla on pienen ydinvoimalan verran, mutta tykkäsin kyllä muutenkin! Elina ei paljoa turhia pälpätä, mutta pohtii ja erittelee rauhalliseen tyyliin koirakolle ratkaisuja ongelmiin, ja jatkotreenisuunnitelmaa. Ja oli varustettu ihanan hurtilla huumorilla:-) Kun vielä koko ryhmäkin oli varsin toimiva ja kaikki osaavia maalimiehiä , oli viikonloppu onnistunut. Etukäteistietoihin olin laittanut , ettei meillä ole suurempia ongelmia, lähinnä haukkumisessa on viilattavaa, ja oikean puolen tyhjillä saattaa esiintyä taaksepäin työskentelyä. Nooh.. opinpa senkin, että luultavasti kannattaa esittää kaikki kauhuskenaariot, mieluummin sitten voi positiivisesti yllättää :-) Meni meinaan sen verran poskelleen se eka treeni, oikein huvitti !! Aloitus oli oikealta, siinä teki suoran ja tarpeeksi syvän piston.Umpparia ilmaisikin ihan hyvin, pitkä haukku mutta maalimies ohjeistettin palkkaamaan mun könytessäni piilolle päin. Vasemmalle puolelle etukulma oli kieltämättä aika hankalassa paikassa, mutta silti kismittää ,ettei muka sitä osannut tehdä kunnolla. Ylisyvä ja ison ojan ylitys ihan loppupäässä, jonka jälkeen vielä rinnettä ylös piilolle . Kaiken kukkuraksi mä olin tallomassa juuri siinä ojan reunalla toka vikana takarajasta. Mä niin tasan tiesinkin jo etukäteen , että tullessaan sinne asti Q nappaa mun jälkeni ja etenee sitä ..Aivan kuten tekikin.Yritin karjua sitä takaisin, mutta sai hajun kakkospiilosta, jonne laukkasi.Ilmaisu ok. Etukulma otettiin uudelleen, nyt ääniavulla, johan onnistui. Seuraavaksi tyhjä oikealle. En muista jouduttiinko sekin uusimaan, kyllä varmaan. Lähti vissiin vinoon tai ainakin mä taisin huiskaista sen sinne ihan epämääisesti:-( Eipä kun nyt muistankin. Se oli ok, mutta sitten otin tyhjän sinne mistä se oli nostanut sen kakkosen ja sitä sai säätää..Q oli kehitellyt sieraimiinsa palkokasveja jo osin niistä kun kuljetin sen löydöiltä semihallinassa, toisin sanoen olin vähän väliä kiekumassa sitä odottamaan mua. Kun vielä sen pistoja joutui korjaamaan , siitä näki hyvin, että homma ei ollut sen mielestä enää kivaa. Ja hiostava keli sai aikaan sitte loput:-( jos olisin ollut fiksu(mutta enhän mä koskaan ole) , olisin lopettanut vasemman takakulman ukon löytämiseen. Sinne se vielä lähti, ei vauhdilla mutta kuitenkin oli tekemisen meininkiä edes vähän. Sillä oli kestänyt hetki läähättää ennen kuin aloitti haukun . Mä näin, että se oli ihan poikki, ja siksi annoinkin radiopuhelimitse ohjeet seuraavalle pistolle. Eli että kunhan se on lähtenyt pistolle, annetaan keskilinjalta puhelimella äänimerkki ja maalimies hihkuu nostattaakseen koiraa vähän . Mutta Q ei ekalla lähtenyt mihinkään :-( just joo , vähänkö nolotti !! Seuraavalla lähetyksellä mä kirjaimellisesti tuuppasin sitä peffasta ' että sun on mentävä, ei auta!'. Varmasti oltiin kyllä koiran mukavuusalueen ulkopuolella.No onneksi se lähti ja sai sitten jo lähdettyään vasta sen avun. Treenin jälkeen oli yllättäin tuttu fiilis, miten me aina leirillä saadaan mokailtua näin lahjakkaasti :-) mutta onneksi tähän tottuu! Enää ei tuu mitään parkukohtauksia, nykyään mulle riittää että itse tiedän missä mennään.Joskus jotain osataan, joskus ei :-) Sen verran se vasen etukulma kuitenkin harmitti , että onneksi Anna ja Serena suostui jäämään vielä metsään . Anna kipitti takakautta tien kautta kiertäen piilolle . Qlla oli onneksi muistikuva aamupäivältä, ja pisto onnistui hienosti ! Osa porukkaa otti esineruutuakin. Mä kuitenkin varjelin meitä uusilta mahdollisilta mielipahoilta ja passasin:-) Day number two : Sama alue kuin edellisenä päivänä. Nyt otin molemmat etukulmat ja oikean puolen kakkospiilon. Tällä kertaa Q oli jo oma itsensä , onneksi:-) Pistot oli suorat ja syvät, ukot löytyi ja lyhyet ilmaisut riitti. Lopuksi rymistimme kaikki viimeiselle löydölle. Uusi juttu Qlle. Tuntui kuitenkin , että se ihan tykkäsi huomiosta:-) Nyt kun hakuharrastushistoriaa on takana jo kymmenkunta vuotta ja aika monella leirilläkin on tullut käytyä , ei ehkä enää nouse mitään suuria ahaa-elämyksiä tai valtavaa valaistumista. Mutta aina kuitenkin joku juttu on sellainen, mikä menee taas tarkempaan syyniin .Hyviä muistutuksia jälleen : no ensinnäkin kestosuosikki !! Noi mun lähetykset. Jospa nyt ihan oikeasti (!) voisin keskittyä niihin kunnolla, tää ei oo nopeuskisa. Toiseksi : meidän ryhmässä ollaan kyllä valveutuneita ja kierretään matkalla löydölle . Ongelma on siinä, että emme kierrä tarpeeksi kaukaa ja kaiken kukkuraksi ainakin loppupäässä käännyn tiittikulmassa sinne ukolle:-) Ja etukulmat kanssa puhtaalla linjalla! Eli kulmat voi merkata mutta ykköspiiloja ei tuu siihen mistä lauma marssi rivissä metsään. Jos nyt nämäkin jaksaisi korjata niin taas mennään eteenpäin. Leiri oli kyllä onnistunut, kivaa seuraa ja tosi siistit huoneet. Q ja Cisu tuli kämppiksinä hyvin toimeen. Ainoat haaverit viikonloppuna sattui mulle. Astuin maa-ampiaispesään ja sain kolme osumaa. Hyvänen akka miten paljon se kirveli! Rn kuitenkaan oo allerginen niin no big deal. Sitä Aapo -koiraa kävi kyllä sääliksi, se ressu koki saman kohtalon .. Hirvikärpäset tukassa on mun mielestä kyllä myös ehdoton no-no!! Silti ne työläiset joka välissä uskalsi tunkea mun kuontaloon. Jaiks! Jaiks!!! Kaikki muu olikin mukavaa!