Uskalsin! Ja...-en uskaltanut

Uskalsin vihdoin ilmoittaa meidät kisoihin:-) ja ajattelin startata ensin jälkikisoissa, siellä on sentään edes yhdessä osiossa koira kiinni piuhassa :-) Jostain syystä, vaikka edes valmistelutreenit eivät olleet menneet ihan suunnitelman mukaan, osasin kuitenkin olla kisapäivän koittaessa aika luottavaisella mielellä. Maastosta arvelin sen suoriutuvan ihan ok, alokasluokan jälki kuitenkin on sen verran lyhyt ja helppo, että vaikka joku keppi jäisi , niin ainakin me loppuun osataan kahlata. Ja esineistä olin satavarma että kyllä se löytää. Tottis oli ainoa oikea huolenaihe. Q kun osaa , kohtuullisen mukavasti, mutta kun se on kiinni sen mielentilasta. Sen useimmiten näkee jo siinä vaiheessa kun sen ottaa autosta. Jos silmämunat muljahtelee , ei se ole lapasessa. Suurella todennäköisyydellä ! Ja tätä mä en oo oikein osannut ratkoa. Pitäiskö se ikään kuin jo valmiiksi, ennen kuin se on ehtinyt edes häröillä, varmuuden vuoksi jotenkin äkseerata tai kurmottaa. Mutta kun se sotii mun 'oikeudentajuani' vastaan.. Täytyy toden teolla pohdiskella miten sen saa palautettua oikeaan mielentilaan kun sen ego pullistelee. No joo , asiaan .. Mennessä lähdin hyvissä ajoin , että ehdin tsekata tottiskentän. Mä olin kyllä jotenkin järkyttynyt kun sen näin. Luottamus valahti nilkkoihin saman tien:-) Sinänsä kentässä ei ole mitään vikaa. Se vaan on jotenkin pyöräteiden ympäröimä, että ainakin silloin päivällä siellä oli kova trafiikki. Pyöriä ja koiranulkoiluttajia vilisi vaan . No ehkä vähän liioittelen, mutta ei ainakaan kenttä ollut missään metsän siimeksessä mitä olin jotenkin kuvitellut. Otin pätkän seuraamista , ja se oli suht hirveää. Parit lokit tai pulut tai mitkä lie, pomppi siinä meidän edessä ja Q olisi kovin mielellään ne siitä saalistanut . Sen sain vielä estettyä. Tasamaanouto , ihan jees, paitsi että silmät pälyili edelleen lintusia. Hyppynouto ja sit läks ! Hyppäsi ilmavasti , otti kapulan ja jo kääntyi minuun päin.Mutta sitten lähti kapula suussa häätämään linnut pöpelikköön ja muutaman rundin juoksi vielä ihan juoksemisen riemusta. Juu, tosi kiva!! Siinä puoliksi päätin , että vaikka maastosta tulisi kunnon pisteetkin, saattaisin silti skipata tottiksen. Toki hain autosta pitkän liinan ja otin ne noudot vielä liinavarmistuksella. Näissä se olis kai päässyt silti hipsimään jos ois tosissaan halunnut. Tuntui kuitenkin astetta nöyremmältä ja lopuksi myös palkkasin sen vauhdissa A- esteen palautuksesta . Matkasin maastoon siis aikaste ärsyyntyneenä. Ainoa toivo oli, että Q kenties pitkän päivän jälkeen ei jaksais enää heittäytyä hankalaksi. Me saimme jäljen numero 3. Janalla katsoin mielestäni sopivan väylän.Q lähti vauhdikkaasti , kuinkas muuten, suoraan ja löysi jäljen . Mutta tietysti, niin tietysti tuolla mielen tilalla mikä siinä taas eilen oli , sen oli pakko käydä nostamassa koipea siitä jäljestä n metrin päässä olevaan katajaan. Mur! En sanonut mitään, kokeessa kun oltiin, mutta sen verran silläkin ajatus katkesi, että se palasi luokseni. Kihisin siinä itsekseni,ja lähetin uudelleen. Nyt vauhhdilla nappasi kiinni jälkeen mutta oikoi vähän . Jälki lähti n 20 metristä ja suunta vasempaan . Janalta pisteitä 32. Ratamestari kertoi että sen näki, kun Q kaahasi ekan kepin yli, joka oli lähellä janaa. Aavistelinkin kun tultiin ekaan kulmaan, että nyt taidettiin missata joku. Hetken päästä Q oli taas kai mennyt jo inasen ohi seuraavasta , mutta pysähtyi ja palasi itsenäisesti paikantamaan sen. Ja sitten se skarppasi muutenkin, keppejä nousi ja päästiin kuutoselle. Olen kohtuullisen tyytyväinen , viisi keppiä, ihan ok. Palkkaan Qn narupallolla ja leikitään ja zumbaillaan siellä metsässä . Kunnes mä yhtäkkiä tabuam , että mitä siinä lukikaan ; 1/6 . Hetkinen tää oli kolmosjälki. Miten ja missä vaiheessa me ollaan eksytty. Ja ihan kamalaa, enhän mä voi asettaa sitä en takaisin jäljen päälle, kun en oo enää siellä mistä sen löysin ja muutenkin me ollaan palloiltu tässä vaikka miten ! Rupean kaivelemaan puhelinta taskusta , nyt pitää varmaan soittaa sille toimihenkilölle, että jonkun tarttee mennä tallomaan varajälki sille kenen jäljelle me nyt ollaan poukottu. Siinä kohdassa tulee mieleen, että täytyykin tsekata että missä kohtaa me ollaan vaihdettu väärälle jäljelle. Ja kappas , kaikissa kepeissä, kaikissa viidessä , on ratatunnus 1. Päättelen että okei, tässä on nyt vaan tapahtunut joku moka, koska ei me millään voitk heti eksyä, ja Q kyllä johdatti mua ihan varman tuntuisesti eteenpäin. Painellaan metsästä ulos ja lähestytään paikkaa minne kepit luovutetaan . Ja mä olen hukannut yhden !!!! Ei oo todellista! Mä tsekkaan miljoona kertaa taskut, mutta kun ei oo kuin neljä, vaikka miten lasket :-( Mä menin Qn kanssa vielä hetkeksi metsäänkin etsimään sitä kadonnutta mutta ei sitä löydy. Q on myös hiukan hämmentynyt, joten totean ettei oo ihan reilua koirallekaan .Ei auta,näillä neljällä mennään. Luovuttaessani niitä vielä ihmettelin, että miksi niissä oli ratatunnus 1. Kuulemma mulla oli alokasluokan jäljistä ykkönen .Tätä kyllä vähän protestoin, en toki siellä enkä virallisestikaan , mutta ainakin itsekseni. Jos mä saan jäljen numero 3 ja janallakin on merkintä numero 3 , niin miten sen voisi tietää että se onkin ykkönen. Ja koeohjeessa käsketään jättämään löytämänsä väärällä ratatunnuksella merkattu keppi siihen mistä se löytyi. Mäkään en ollut aluksi edes huomannut tarkistaa sitä ratatunnusta , kun ei tullut mieleenikään että mä oltais eksytty. Muttta sääntöjen mukaan mun olisi pitänyt jättää sinne jo se eka. Eikö ?!! No tässä tapauksessa sillä ei oo mitään merkitystä. Ja saan jotain kieroutunutta huojennusta siitä ajatuksesta, että en mä niin tohlo ole, että mä olisin sen kepin normaalioloissa hukannut. Kun silloin mä suljen ne huolella reisitaskuun.Nyt se katosi vaan sen takia kun niitä siellä metsässä jouduin levittelemään. Tästä sitten esineille. Q oli ilmossa kohtuu nätisti. Tässä mulla puolestaan oli ollut tulkintavirhe. Olin kuvitellut, että saan lähetyslinjalla siirtyä haluamaani kohtaan ja siinä irrottaa koira hihnadta ja lähettää . Mutta ei kuulemma, pitää irrottaa hihna jo heti siinä kohdassa missä ilmoittautuminen tapahtuu. Mullahan on treeneissä aina tapana aloittaa ruutu oikealta ja edetä siitä pikkuhiljaa vasemmalle. Nyt kuitenki muka pelasin varman päälle, ja ajattelin etten kuljeta Qta sen kummemmin ettei se keksi mitään pöllöyksiä. Lähetin sen siis siitä vasemman kulman paikkeilta. Sinne meni , suoraan ja syvälle . Sai hajun ,tarkensi ja nosti. Tietty se hakeutui sinne missä mä normaalisti olen ja kun siellä olikin se isohko ihmisjoukko se oli vähän hölmistynyt z. Pystin kuitenki hiljaa ja annoin sen paikantaa mut. Tässä kuitenkin tapahtui taas se pienen pieni särö, että se napanuora jo katkeaa. Se oli suuntaamassa mua kohti kun sen nenään tulvahti haju lähiesineestä jonka se ylitti. Mä en oo muuten muistanut tämmöistä harjoitella , heti ohjelmaan ( eli paluureitille kaistaleella esine jonka yli pitää juosta ilman et vaihtaa tai pudottaa ).Q oli taas ihan Hessu Hopona siellä pöllämystyneen oloinen. Pudotti esineen. Ei kuitenkaan vaihtanut sitä vaan nosti ilman eri kehoitusta sen alkuperäisen. Mutta ei enää ollut tuomassa suoraa päätä sitä mulle, vaan taas piti käydä ensin nostamassa vähän koipea .Syvä huokaus !! Mutta kun sillä on tuo äijä- moodi niin tätähän se juuri tekee! Esineruudusta pisteitä 27. mä sain kuitenkin kehuja hyvästä hermojen hallinnasta:-) Tuomari on tosi mukava kaikinpuolin , mutta tämä oli hänen ensimmäinen virallinen tuomarointinsa. Hän laski maastopisteet yhteen ja sai 149, onnitteli ' hienoa tämä on 75 % ja riittä koulariin että täältä sitten jatketaan tottiksiin. Totesin ystävällisesti ettei se muuten riitä kun 150 on raja, ja me ei varmaankaan oteta tottista. Hän oli kyllä vilpittömän pahoillaan , ja voihan se olla että olisi pyöristänyt sen yhden pinnan jos olisi jo alunperin muistanut sen rajan. No ei haittaa! Olin enemmänkin helpottunut, eipä ollut painetta mennä ottamaan se tottis . Ja filosofisesti pohdiskellen , me saatiin ne maksimipisteet mitä saattoi saada jotta malttaa jättää tottiksen väliin :-) Eli mä mokasin meiltä 20 pinnaa , Q 31 koivennostelullaan ja jäljen alun kaahauksella. :-D Menimme seuraamaan tietty tottikset, ja otin Qn hengailemaan kentän reunaan . KyLlä se olis tuntunut sinne haluavan ja tuntui että olisi ollut lapasessakin. Kokeen päätyttyä otimme kentästä kuitenkin revanssin :-) Otin koko seuruukaavion . Vire ei ollut paras mahdollinen, mutta petrasi loppua kohden. Jäävät ok, luoksetulon sivullesiirtymä täysi. Hallinnassa noutokapulatelineelle. Ei yrittänyt varastaa kapulaa. Ja mukisematta palautti kaikki noudot. Hyppyesteen palautuksesta palkkasin . Siitä eteenmenoon. Valmisteleva osuus ok, suunta vino vasempaan , matka suht hyvä ja meni maahan ekalla käskyllä.siitä loppupalkka. No tästäkin reissusta opin kuitenkin joitain asioita. Vahvistui ajatus siitä, että mitä väsyneempi , sitä ' kesympi'. Yhtään ei ole haitaksi vetää vaikka koko tottiskaavio kertaalleen läpi, mutta pitää huolta ettei se saa sii yhteydessä porsasteltua. Ja vaikka meille on periaatteessa etu se että kenttä on vieras, on mun järkevää vähän vielä suorittaa harkinta millainen kenttä meille sopii. Telineistä ei tarvitse stressata. Sitä ei millään lailla huimenna tai epäilytä vieraat esteet. Jos se kiertää jonkun esteen joskus toiseen suuntaan, kyse on mun heitostani meneekö se liikaa vinoon. Jospa sitä vielä uskaltautuisi..