Raunioradalla

Q on kyllä maailman jääräpäisin koira, täytyy sanoa!! Terhin kanssa poikkeuksellisesti mentiin raunioille, sillä hän oli saanut sinne treeniluvan ja kaipasi kaveria. Alussa Q oli aika ulapalla mitä tässä mahdetaan treenailla, sillä vaikka se yli vartin risteili alueella, ei ukkoa kuitenkaan noussut.Tässäkin suurempana ongelmana oli tietysti myös se pahuksen ohajattavuus, eli alkuun Q sinkosi sinne radan takaosaan ja pyöri siellä ristiin rastiin, mutta kun ei mitään löytynyt rupesi se selvästi tarjoamaan jäljestämistä ja esine-etsintää ( löysi kaljatölkin). Peli vihellettiin hetkeksi poikki, eli Terhi nostettiin ylös tunnelista ja otti kontaktin koiraan, näytti hakupalkkaa ja katosi uudelleen. Lamppu vihdoin syttyi Qnkin päässä (miten niin pitkät piuhat..), ja se ryhtyi etsimään ihan järkevällä otteella. Hiukan teetti vaikeuksia keksiä tarkentaa, sillä sai hajun yhden tunnelin päällä olevasta suuaukosta ja haukkui siellä. Pyysin tarkentamaan ja ei kun sinnikkäästi vaan hakkua säksätti siellä "rojukasan" päällä. Vihdoin mulla jo hitusen hermo meni, ja valjaista kiskoinjsen tunnelin kulkuaukolle, tyyliin "haloo, se ukko ois täällä" mutta ei!! Pakko päästä takaisin sinne mistä HÄN on hajun bonganut.Tahtojen taistoa käytiin hetki jos toinenkin ,lopulta Q ymmärsi tulla haukkumaan sinne kulkuaukolle. Seuraavana Terhi meni alueen kauimmaiseen osaan ja siellä maahan upotettuun roskalaatikkoon. Siinä Q oli kyllä vallan pätevä, nyt paikallisti helposti ja alkoi ilmaisun. Turhautui kuitenkin tosi kovasti kun ei päässyt tarpeeksi lähelle ja yritti samalla vimmatusti kaivautua piiloon. No joo; ehkä sekin on fiksuna belginä lukenut sen samaisen artikkelin kuin minäkin , jossa ulkomaiset IRO-kouluttajat olivat jossain leirillä tähdentäneet että pelastuskoiran toivotaan kaivautuvan ja pyrkivän piiloon. PK-haussa ei kyllä taatusti arvosteta tällaisia pyrkimyksia, joten sorry veikkonen, en taida vahvistaa tuota:-) Viimeinen oli betonilohkareiden muodostamassa (ynnä muuta rojua) kasassa keskellä. Siinä Q löysi myös hienosti , mutta ilmaisu oli kenties hiukan turhan etäältä? Ja kun treenin lopussa lelu viskattiin sinne , että herran sopii oikein kiivetä kasan päälle, niin ei! Ei hyvänen aika se Qlle sopinut. Outo juttu, todettiin yhdessä Terhin kanssa, sillä ei tuntunut kuitenkaan rohkeuden puutteelta..No meni se kun sen "käskin" kiiepeämään. Ennen kotiin lähtöä vielä kunnon lenkki, ja sitten sain päähäni että kyllä vielä harjoitellaan sitä hankalaa paikkaa. Ja kyllä siinä taas kaksi sarvipäätä otti mittaa toisistaan ,ei hyvää päivää! Q kyllä kiipeili vaikka minne betonilankulle mutta ei juuri sinne, mistä ainoastaan pääsi pallon luo. Se taspainoili toisella lohkareella ja yritti haukkumalla komentaa pallon vissiin lnetämään luokseen.Minä huudan toisen lohkareen luona koiraa pässinpääksi, ja että sieltä EI PÄÄSE, vaan ainoastaan TÄÄLTÄ HOP. Kun taas suurinpiirtein niskapersotteella nostin sen sinne, hän hyvin viihtyi pallonsa kanssa siellä leikkimässä. Kolme kertaa vielä pallon sinne viskasin, kyllä se Qkin vihdoin tajusi kiivetä oikeasta kohdasta. Mutta helppoa ei ole, ei! Jästipää!!