Johanna Nivalan luona

No vihdoista viimein sitten sain mentyä Johannalle, ja vietävä kun harmittaa, etten oo mennyt jo aiemmin! Tykkäsin kovasti , siinä on hyvä kouluttaja.Suora, selkeä ja sellainen ,keneltä on helppo ottaa vastaan oppia:-) Ihan hirmuisen suuria yllätyksiä ei tietysti tullut, silllä kyllähän se aika selvää on jo munkin kaltaiselle urpolle mikä meillä mättää, eli se hallinta.Ja sen vuoksi sinne mentiin, eli miten ihan konkreettisesti mun pitäisi tehdä tästä eteenpäin. Mutta sydäntä lämmitti Johannan arvio, että ei sen hallinnan rakentamisen mitenkään mahdottoman haasteellista siltikään pitäisi olla.Q kuulemma osaa hyvin, on halukas, ja hyvähermoinen.Mutta koska se on saanut mennä puolitehoilla, se ei aina viitsi tehdä töitä mulle kunnolla.Nyt kun kaikki harmaa alue karsitaan pois, ja itse opettelen selkeämmin mustavalkoiseksi, pitäisi myös hallinnan ja motivaation kohota. Ja sain ihan rautalankaversiona kädestä pitäen vinkkejä/ohjeita miten puutun Qn häröilyyn. Ette usko, tai no varmaan uskotte sittenkin, että mä tosiaan tarvitsen suurin piirtein kaavion että "kun koira tekee näin, otat siitä kiinni näin ja näin, jne.." :-) Ja perään kuitenkin heti sain muistutuksen että pitää silti myös olla aina reilu, etten nyt korjaamishuumassa muutu liian natsiksi, vaan annan reilusti kehuja kun koira tekee oikein. Tällä kertaa otettiin seuraamista ja siihen häiriötä.Ja kun Q pudotti kontaktin ja kerrankin mä todella osasin pölläyttää sen (ilmeisesti yllättävän uskottavasti) , niin johan sille rupesi seuraaminenkin maittamaan.Se todella teki hyvää pätkää sen jälkeen! Ainakin kuvittelen :-) Seuraavalla sessiolla näytettiin Johannalle noudot. Epäilin Johannalle , että koska alla oli konfliktia, saattaisi Q todennäköisesti paukata kapulan kanssa karkuun. Mutta ei, se teki hyvät noudotkin.A-estenoudossa mun kapula lensi vinoon ,joten annoin Qn suorittaa mutta varmistin paluukiipeämisen ylimääräisellä käskyllä: Ja perään uusi kokonaan. Noudoissa ei tainnut ilmetä suurempaa häikkää, ei Johanna ainakaan kommentoinut. Ja lopuksi vielä otettiin eteenmeno. Ekan valmisteleva aika ok, lähti mutta meni vinoon , kylläkin erkani tarpeeksi.Meni maahan ekalla käskyllä, mutta lähestyessäni sitä, nousi ylös. Siitä pöllytys, ja liike uusiksi, nyt hyvin. Tosin edelleen vinoon:-( täytyy hioa suuntaa. Loppuleikissä jälleen lähti narupallonsa kanssa irrottelemaan , ja sain siihenkin hyviä neuvoja. Paljon opin myös seuratessani Urmon ja Jennin samaa koulutusta, mm eteenmenon maahanmeno oli heillä jotain ihan valtavan upeaa. Mekin halutaa oppia! Kotimatkalla , kun pysähdyttiin syömään, löysin myymälästä sellaisen kaulakorun, jonka ostin muistoksi ja muistutukseksi. Siinä oli sellainen armyhenkinen tunnistuslaatta, mihin oli kaiverrettu "Winners never quit, and quitters never win". Nyt aina jos alkaa ahdistaa, että ei tästä mitää tuu, muistutan itselleni että ihan varmasti onnistutaan. Se vaan vaatii vähän enemmän töitä , kuin ehkä jollain toisella parilla.