Ontuako vai eikö ontua?

Sunnuntain hakuharkoissa en ainakaan huomannut, että Q olisi loukannut, eikä illemmallakaan mielestäni tapahtunut mitään kummempia. Kuitenkin maananataiaamulla lenkille lähtiessä hoksasin, että Q kulkee jotenkin oudosti; selkä kyyryssä ja hiukan nilkuttaa. Tarkempi tutkailu osoitti, että se ontui ja kevensi oikeaa etujalkaa. Se antoi kyllä mun painella ja käännellä tassua ilman selkeitä kipureaktioita, mutta yritti kyllä nuolla ja järsiä tassunpohjaa ja rannetta. Annoin varuiksi särkylääkettä ennen töihin lähtöä. Päivälenkillä se ei enää kovin selkeästi ontunut, mutta pidemmälle iltaa mennessä se tuli mun mielestä selkeästi levottomammaksi ja läähätti ( mikä ei oo sille kovin tyypillistä), joten annoin yötä vasten vielä kipulääkettä. Tänään olin sopinut Elinan kanssa esine- ja tottistreenit. No tottista en ottanut, mutta kun Q liikkui aamun metsälenkillä jo paljon paremmin ja "vapautuneesti" arvelin, ettei esineharkka sitä liikaa rasittaisi. Esineet oli tällä kertaa mun ja hyvin pieniä ( sekä aika tylsiä:-D) ja olin myös huolella etsinyt aika haastavia pikku maakuoppia, kivenkoloja jne, jottei ole liian läpihuutojuttu. Kun Q oli löytänyt ja tuonut mutinoitta molemmat takaesineet, palkkasin ja lopetin. Seuraavaksi kerraksi tarvii hankkia jostain sitä villalankaa, jolla saan sidottua esineitä kiinni maahan. Kiitos vinkistä Anne! Mäkin uskon kyllä, että haasteista Q syttyy paremmin ja silloin ei kenties kerkee pohdiskellä rälläiskö esineillä vai ei :-D Mutta siis hyvä mieli esineruudun vuoksi, huono mieli ja pieni huolestuminen siitä mikä se Qn vaiva on/ oli? Toivotaan, että joku vaaraton pikku venähdys tai vastaava! Mutta jee, äskeisellä lenkillä en ainakaan huomannut liikkeissä mitään kummallista vaikka kuinka koitin tihrustaa...