Jaksaa jaksaa

Yksi elämän kiistattomista faktoista on, että jos ei koira jotain osaa ,niin sitä ei ole sitten tarpeeksi vielä harjoiteltu :-). Pitää muistaa tämä aina niinä hetkinä kun tuntuu , että junnaa paikoillaan. Eli onko tunne vaan fiilispohjainen vai olisko kuitenkin niin, ettei niitä toistoja sitten kuitenkaan ole tehty niiiiin paljoa?? Liirumlaarum aasin siltaa pitkin asiaan, Q edistyy niissä meidän heikoissa lenkeissä. Harjoittelu siis kannattaa, aina! Ja koskapa liikkeet eivät vieläkään ole täydelliset, niin jatkanpa harjoittelua :-D Ynnään tässä kaksi viimeisintä tottiskertaa yhteen: --- Ensimmäinen valopilkku on vinoheittojen palautus. Nyt Q kyllä on hyvin ostanut ajatuksen siitä , että se hyppy pitää suorittaa vaikka kapula olisi kuinka vinossa , ja vaikka sinne on suora näköyhteys. Tämä treeni varsinkin on mennyt eteenpäin hurjasti. Aiemmin Q hyppäsi kyllä yleensä jompaan kumpaan suuntaan , mutta helposti toinen hypyistä jäi tekemättä , kun sille iski niin hillitön himo nopeaan palautukseen ettei se vaan pystynyt kyennyt:-) ---Toinen ilonaihe on juoksusta tehtävien jäävien liikkeiden muotoutuminen napakampaam suuntaan. Tässä nyt ei voi henkseleitä paukutella, ne saisivat olla selvästi nopeampia. Mutta nyt iloitsen halukkaammasta asenteesta ja kuitenkin jo _selvästä_ nopeutumisesta. Realistina käsitän kyllä, että meidän akilleen kantapäänä tulee aina olemaan jäävät ja eteenmeno. Ihan kahdesta syystä: 1. mulla ei ole ollut alusta asti selkärangassa sitä rautalankamallia miten step by step se tehdään ja 2.Q ei ole myöskään mikään sähköjänis temperamentiltaan.. Mutta kyllä niitä varmaan sisulla ja rehellisellä tahkoamisella paremmiksi saadaan! Näitä mun ei kyllä kannata treenata lainkaan yksin, etten tule sössineeksi nyt saavutettua edistystä. Ja pitää kirjata ylös muistiin sekin havainto minkä Anu hiffasi. Eli jäävissä voi käyttää Qlla takapalkkaa seisomiseen mutta ei maahanmenoon. Se menee jostain syystä hitaammin maahan tai jää kyynärät ylös takapalkalla.Mutta seisossa pelittää ihan hyvin, tutkimattomia ovat tämän herrasen aivoitukset. Paikkamakuissa olen poistunut sinne kaupan puolelle näkösuojaan. Q on nykyään ihan hiljaa ja levollinen, hyvä juttu. Ja niin yksi suru-uutinen tähän postauksen loppuun : R.I.P meidän uusi kasikulmainen noutokapula. Se ei sitten kestänyt heittämistä kovinkaan hyvin :-(