Tämä blogi hiljenee

Taisi oikeammin sanottuna hiljetä jo :-) Ei vaan enää jaksa... Vastedes yritän jaksaa kirjata treenit harkkavihkoon, ja lukeakin niitä muistiinpanoja joskus:-) Kiitos jos joku näitä on jaksellut lukea, se on "Over and Out"!

Normisettiä

Tämän kevään valopilkku on kyllä ehdottomasti se, että Qn tassu (tai pikemminkin varvas) on parantunut hyvin. Olemme jo liikkuneet entiseen malliin ja kaikenlaista on uskallettu treenatakin ilman takapakkeja. Hyppyyttämisen olen vielä säästänyt myöhemmälle,kun ei ole mikään kiire mihinkään. Blogin päivittäminen on vähän jäänyt, ja oon muutenkin pähkäillyt olisiko hyödyllisempää ennemmin pitää taas treenipäiväkirjaa. Sitä kun saattaisin joskus itse lukeakin ja saada tehokasta jatkumoa treenaamiseen...No täytyypi katsoa mitä saan aikaiseksi. Tällä välin kuitenkin ainakin yksi esineruutu, jossa kaikki kolme esinettä nousi hyvällä asenteella ja vauhdilla. Hakutreenissä viimeksi neljä löytöä, muistaakseni Qn työskentely oli ihan hyvää, ja pistoillekin lähti aina suht suoraan. Tuuli kuitenkin pyöritteli hajuja, ja ainakin joillain Q joutui lopussa palaamaan vähän löydölle käännyttyään ensin takarajalla eteenpäin. Mutta ei haittaa, seuraavissa treeneissä voi yrittää muistaa tsekata vähän tuultakin ja huomioida se jos keskittyy suoriin pistoihin. Tottiskentälläkin muutamaan otteeseen, viimeksi Anun kanssa tiistaina. Otin ilmottautumisen ja liikkeelle lähdön. Kahdeksannen askeleen jälkeen palkka. Jäävät, jotka aika hyvin, ja eteenmeno. Tästä se kevätkausi lähtee!

2 x esineruutu

Molemmilla kerroilla laiskuuttani ajelin vain tunnelin suulle. Torstaina haetutin vain kaksi, kun draivi ja työskentely oli niin hyvä häiriöistä huolimatta ( joku riiseniporukan kokoontumishetki just kun oli Q tuonut ekan esineen. Sitten ne siinä steppaili ja pulisi aikansa ennen kuin saivat koottua rivinsä metsäpolun puolelle). Tänään kätkin kolme esinettä huolella mm kivenkoloihin. Esineinä pehmopupu, pehmo-Ihaa ja omituinen "karvamyhverö". Kaksi ekaa tuli nopeasti, viimeistä sai etsiä sieltä kivenkolosta tovin. Palkkasin kaikilla esineillä pienellä revittelyllä ja viimeisestä vaihdoin super"köysi"palloon. Jeps, hyvä oli :-D

"Tositoimissa"

Nyt ei enää hipsuteltu, vaan Qn sai hakuilla eilen ihan normaaliin tapaan:-). Otin neljä löytöä, haukkuja 10 - 20 - 30 ja 40. Kolmella ekalla palkaksi pelkkää lihapulla, mutta viimeisellä ukolla oli purutyyny ja lisäksi koko loppupoppoo kerääntyi myös viimeiselle löydölle tuoden kukin lelun mukanaan. Hyvä meininki, Q oli niin innoissaan että alueelle tullessa veti mut turpeeseen kumoon, mutta eihän toisen innostukselle oikein voinut olla nurjakaan :-) Muutoin oli yllättävän hyvin hallinnassa pitkästö tauosta huolimatta.

Baby steps...

Pikkuhiljaa uskaltaudutaan treenaamaan, hallissa tottista on hipsutettu jo tovi ( sanon hipsutettu, kun on se vähän sellaista päätöntä puuhastelua) ja eilen ekaa kertaa neljään kuukauteen olimme hakumetsässä :-D Q sai tehdä mahdollisimman tasaisella ja pehmeällä pläntillä yhden piston. Huhheijaa kun se lähti,vähänkö mua hirvitti:-). Ja syystä, vähältä piti, ettei Q paukauttanut leegojaan halki yhteen kivenlohkareeseen! En tiedä mitä sen mielessä liikkui, näyttikö se valkea kivenmurikka esim jalkapallolta, mutta sinne se oli hyökkimässä kita auki! Viime hetkellä joku herne kohtasi toisen yksinäisen, ja Q päätti olla iskemättä hampaitaan siihen. Ja pisto ukolle ei muutenkaan ollut tosiaankaan suora 50 m, vaan taisi poju juosta varmuuden vuoksi hiukan ylimääräistä. Mutta jee, tassu ei ainakaan tästä kirmailusta ottanut nokkiinsa, ja Q liikkui keventämättä sekä illalla että aamulla! So happy! Ensi kerralla ehkä peräti kaksi pistoa:-)

Talvihallat Nivalalla

Sunnuntaina oli mukava päivä Kana-Areenalla.Talvihallojen lisäksi mukaan mahtui muitakin kivoja tyyppejä koirineen. Kyllähän tuollaiset päivät on aina antoisia.Ja vaikka me Qn varvasvamman takia ei tällä kertaa voitukaan treenata kuin seuruuta, niin muiden treeneistä sai vinkkejä yhtä lailla, ja omaan tekemiseen tarvittua muistuttelua mustavalkoisuudesta ja vaatimisesta. Qn kanssa ei voi itse olla yhtään "puoliunessa tai puolivaloilla", se heti ottaa itselleen kaiken sen "tilan" ja vapauden. Mutta jos se näkee mun olevan kartalla ja huomaa, että siltä vaaditaan , silloin se kyllä tekee ja ja jopa mielellään. Ja haasteisiin se vastaa erittäinki hyvin, siinä se nousee nopeasti. Eka kierros oli aika malliesimerkki miten sen kanssa _ei_ kannata vetää:-) Ei siinä mitään suuria katastrofeja käynyt, mutta oli se koko meininki hyvin diipa-daapaa. Pelkäsin tallovani Qn leikatulle varpaalle ja hipsuttelin, enkä ollut millään muotoa skarppi.Qn saikku on ollut kutakuinkin 10-11 viikkoa, joten tiesinkin sen pienen edellisen illan hallikokeilun jälkeen, että se tällä hetkellä edistää ja poikittaa. Seuraamisasento oli siis päässyt rämettymään( vitsi, tää oli niin hienosti keksitty sana, että pakko oli pummata,kiitos vaan Väyrysen Tarjalle).Sitä siinä ekalla kiekalla muistuteltiin pysäyksillä, ja jos oli siinä kohtaa liian eessä, niin hihnalla napakka korjaus taakse. No mun korjaukset oli alkuun kaikkea muuta kuin napakat, mutta hetken päästä Q kyllä tajusi homman. Johannan sanoin mun pitää olla saikkarinkin jälkeen sillä tavalla reilu, että jos en tiiä pystyykö Q vielä tekemään joitain juttuja puhtaasti, kuten tiukkoja vasurikäännöksiä, niin sitten niitä ei tehdä ollenkaan. Mutta se mitä tehdään, tehdään aina kunnolla ja vaaditaan oikea suoritus täysin mustavalkoisesti. Ja tää on perusjuttuja, tiedostan tämän, mutta kas kun tarvitsin taas sen muistutuksen:-D No tokalla kierroksella mä olin jo sisuuntunut. Vitsi, kyllähän Q nyt oikeasti seuraa paljon paremmin ja sehän me myös näytetään :-D. Ja se olikin heti sellaista tekemistä mikä myös tuntui hyvältä! Häiriöseuruuta, jossa Q oli pääsääntöisesti hyvin skarppina, mutta jossa kuitenkin pääsin pari kertaa huomauttamaan. Ja nyt ne tuli oikeaan aikaan,ja Q vastasi niihin hyvin. Tämän kieroksen palaute oli: Q on erittäin työskentelyhaluinen koira, jolla on korkea viettitaso.Ja vaikka siltä puuttuukin miellyttämishalua eikä se ole kovin nöyrä, niin mun kautta tulee kuitenkin kaikki se mitä se haluaa, eli se pallo/motskari mutta myös mahis päästä hommiin, joten mun pitää vaan aina vahvistaa se että olen its tosissani ja tahtipuikko on minulla,sillon Q tekee mielellään. ---Muita hauskoja huomioita oli, että D-pentueen Raf oli ihan mini-Kuukkis. Kaksi marjaa, etten sanoisi .. Ja Talvihalloista oli siis treenaamassa Päike( oi se oli ihana nähdä), Hula,Zoi ja Raf, sekä tietty Q. Jutta ei ollut ottanut Pinkkiä, mutta oli Raisan kanssa.Muita vahvistuksia oli Kirsi ja Rutja, Maria ja Karma, Henkka ja Naku, Tarja & Bertta,Eila& airis, ja labukkaa Hinni& Lea. Olikohan siinä kaikki koirakot, mutta vielä muutama kuunteluoppilaskin. Kiva päivä!

Hengissä ollaan ...:-)

Q on ollut varvasoperaatiossa.Se oli onnistunut telomaan oikean etujalan 3.varpaan niin lahjakkaasti, että siellä oli murtuma, luun irtopala varpaan alla ja jännevamma:-/ Onneksi siis veis sen lekuriin, vaikka varsin nopeasti se lakkasi ontumasta eikä edes paljastanut kipureaktiota varvasta väännellessä. Se ol kyllä aika sitkeä sissi, mutta on siinä huonojakin puolia, että koira on tuollainen viilipytty. Helposti voisi jäädä huomaamatta mahdolliset vaivat. Ja potilaana Q on ollut liikuttvan helppo, enpä olisi uskonut. Mutta tämä pakkolepo treenaamisesta käy kyllä meidän kummankin hermorakenteelle. Kateellisena lueskelen ihmisten treenipäivityksiä, oi oi koska mekin taas päästään??!