Kosahti karille:-(

Pöh! Eipä huvittaisi mitään kirjoittaakaan, mutta jospa tämän lukeminen joskus myöhemmässä vaiheessa olisi inspiroivaa, sillä ainoa tie on kait ylöspäin:-D Tänään SRYn hakukokeessa. Kelin piti viiletä, mutta olikin kuitenkin tosi helteinen. Ei meille ihan paras mahdollinen keli, mutta minkäs teet... Voittajaluokassa oli peräti 11 koiraa, harvinaisen runsas osanotto ylimmässä luokassa, mutta mukavahan se vaan on ettei ihan muutama onneton osallistu. Arvoimme itsellemme vuoron kakkosryhmään, joten meillä päivä alkoi esineruudulla. Tuomarina ruudussa Impilä, jälleen :-) Q nosti nopeasti kaksi esinettä, mutta kolmatta ei löytänyt. Neljän minuutin kohdalla ilmeni myös haluttomuutta irrota ja mua rupes hirvittämään että kiva juttu -jos koira on näin flaatti jo esineillä, niin miten ikinä se jaksaa paahtaa tällä kelillä sen henkilöhaun :-O Esineistä pisteitä vain 19, vasen takakulma jäi koiralta tarkistamatta ja siellähän se vimppa olisi ollut. Miinusta lopun hyytymisestä ja koiven nostelusta, ihan ansaitut menetykset. Kolmosen koirista vain yksi nosti kaikki esineet, useimmat yhden tai ei lainkaan. Loppuviimein rupesi Qn suorituminen ruudusta jo tuntumaan arvokkaammalta.. Henkilöhaussa tuomarina Ilona Erhiö. Aika tiukka tapaus :-) Mutta hänkin piti linjansa, ja huomautti ja vähensi pojoja ihan niistä mistä pitikin. Aloitin oikealta ja Q teki hyvän piston ( tai ainakin oletan). Sillä puolen aina jyrkkä nousu, eikä nähnyt mitä koira tekee täydessä syvyydessä. Lähti kumminkin suoraan ja tuli ulos aluetta eteenpäin. Vasemmalle puolelle, joka oli avaraa, mun oli vaikea saada Q irtoamaan tarpeeksi syvälle. Löhes joka pistolla sillä puolen se pyrki etenemään etuviistoon. Jonkun piston yritin korjata, mutta Q oli raivostuttavan haluton alistumaan ohjaukseen:-( Tällä välin taas pisto oikealle. Siinä ihmettelin että mitä ihmettä siellä tapahtuu, kun kallionkielekkeellä Q oudosti steppaa paikoillaan. Mä olin ihan ymmyrkäisenä, että onko siinä niin jyrkkä pudotus tms ettei se muka uskalla tipauttaa itseään eteenpäin. No höh, koira olikin jäänyt pk-liiveistään jumiin yhteen puskaan ja joutunut raastamaan itsensä siitä irti!! Niin että ihan oikeasti kannattaa roudata mukanaan varaliivejä!! Mullakaan ei tietenkään ollut, mutta ratamestari pelasti meidät ja kaivoi taskustaan uudet tilalle:-) No pistolta tultua koira haaviin ja liivien vaihto. Ja kas, taas oli vaikeaa mun saada Q vierelleni kunnon lähetykseen. Mä sanon vierelle ja koira käy nostamassa koipea puskaan. Arvatkaapa mitä mielessä pyöri?!? Kun herra suvaitsi kotvasen kuluttua tulla kutakuinkin lähietäisyydelle, että sain sen "heitettyä" sinne vasuriin, alkoi homma vihdoin sujua. Eli yliheitoilla se risteili kauniisti, löysi kaikki ukot ( eka satasessa oikealla rinteellä kotapiilo, toka vasemmalla 200 metrissä kaatuneen puunrungon vieressä puoliksi kuopassa, ja kolmas rinteellä oikealla 300 metrissä). Vasuriinkin irtosi heti kunnolla kun sen sai vauhdissa yli. Nyt pitää treenata sivulletuloja ja lähetyksiä pysäytyksistä. Henkilöhausta pisteitä vain 149. Miinusta ja moitteita koiran tottelemattomuudesta.Yhteistyömme antaa ikävän vaikutelman kun koira ei halua tulla lähetyksiin vaan mieluummin käy kuseksimassa puskiin. Aamen. Olen kyllä niin samaa mieltä, mutta aika helposti tää ongelma putkahtaa kun joku konflikti meille tulee. Toisaalta kun Q joskus tekee halukasta yhteistyötä, tuntuu se sitäkin makoisammalta! Loppusanoina lisäksi : osaava koira, joka käy alueen läpi ja löytää maalimiehet. On motivoitunut hommaan, mutta saisi olla halukkaampi tekemään töitä ohjaajalle. Ja paremmalla hallinnalla koira suorituisi huomattavasti paremmin. Aamen tähänkin, ihan samaa mieltä:-D No helteisen ja hikisen maastourakan jälkeen takaisin kentälle, ja siellä lähes suoraa päätä tottikseen. Meille pariksi Tarja ja bokserinarttu Bertta. Meillä isompi numero joten paikkamakuu ensin. Tottis menikin sitten niin käteen kuin vaan mennä voi :-( Voi kökkö., sanon minä! Mä olisin vilpittömästi ollut niiiin onnellknen jo koularista, olisihan se ollut meidän eka voi-koulari. Ja vaikka en ole itsetyytyväinen enkä liiallisen itsevarma, olin kutakuinkin satavarma että Q saa edes sen 70 eikä näin kuumana päivänä häröile. No olin sitten väärässä! En tiedä mikä kaikki meni niin pieleen, että sen mielentila oli aivan väärä ja tottispisteiksi 63. Häpeällistä ja sangen noloa, mutta ehkä täältä pohjamudista jaksan vielä joskus nousta. Mutta skenaario oli tämä: Otan koiran autosta, kuljemme semihallinnassa kenttää kohden. Kävelemme lähes päältä edellisten koirakkojen parkkiksen reunaan jättämien purutyynyn ja patukan. Tää mua jaksaa ärsyttää!! Vois jättää ne motskarinsa oikeasti autonsa luo ettei esim mun koira kehitä niihin kauheaa viettiä. No pienen painin jälkeen Q ymmärsi, ettei ne olleet häntä varten eikä niitä saa ottaa. Pääsemme kentän puolelle. Laitan Qn makuulle, ja se tuntuu suht harmoniselta. Edellisen parin arvostelu loppuu, meitä kutsutaan. Niin eikö se iso rottisuros, jonka kanssa Q pääsi parkkiksella molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen että yök-inhoamme toisiamme, tulee pois kentältä juuri sitä kautta meistä parin metrin päästä:-( Q nosti villat ja ne synkistelivät lyhyesti toisilleen, joten päätin ottaa Qlle vireennoston kontaktin varmistamiseksi, vaikka paikkamakuu olikin ensin. Tässä oli ehkä yksi syy, että Q oli jotenkin sekatilassa. Se oli mun tulkinnan mukaan osin aggrella, jos mä nyt mitään mistään käsitän.. Anyway, ilmoittautumiseen mennessä oli tosi täpäkässä kontaktissa. Paikkamakuuseen siirtyessä seurasi myös ihan tikkana. Kun jätin sen, oli kuulemma noussut istumaan lähes saman tien. Laukauksissa se oli noussut seisomaan. Seuruun jälkeen mulle huidottiin, että hae koira. Joo-o. No sitten oma osuus: seuruussa se laukauksista nosti kierroksia ja haukkui. Kas-uusi ongelma! Seuruusya virlä hyvä. Liikkeestä istu-erinomainen. Istui erittäin nopeasti, saisi pitää hiukan paremmin kontaktia ohjaajan palatessa. Liikkeestä maahan- siinäkin valmisteleva osuus kunnossa, maahan olisi voinut mennä vieläkin nopeammin, tuli suoraan mutta törmäsi kunnolla- tyydyttävä. Liikkeestä seiso- taas valmisteleva kunnossa, saisi pysähtyä napakammin ja tässäkin törmäsi kunnolla- tyydyttävä. Tasamaanoutoon mennessä nosti taas kieppejä vimmatusti ja raivohaukkui.Yritti myös klopsia mua muistaakseni reiteen. Erittäin hyvä. Mun heittoni oli turhan lyhyt, mutta Mika antoi koiran noutaa. Vauhti ok, ote hyvä ja luovutus korrekti. Hyppynouto taisi olla ainoa liike, missä oikeasti näkyi koiran väsymys. Hypätessä meinaan kolhi varpaansa kumpaankin suuntaan, tyydyttävä muistaakseni. A-estenouto muistaakseni ok. Eteenmenoa koira ei suorittanut, sillä irrottuaan vain n 7 metriä pysähtyi. Käskin sen sitten maahan, vaikka ehkä olis voinut yrittää toistaa eteen käskyn? Mutta siis koira ei ollut lapasessa, alkuun vire tuntui siltä mitä toivon, mutta koko ajan se tavallaan kiihdytti lisää. En todella kuvitellut, että ylivireeseen kaatuisi tottis. Tai siis eihän virettä voi olla liikaa, mutta hallinta hajosi:-( Tuomarin sanoista en paljon muuta muista., kun ketutti niin vietävästi, mutta jotain siitäkin oli, että koira on energinen mutta ohjaaja ei pysty tarpeeksi kontrolloimaan viettiä. Ostetaan hallintaa, oliko sitä myynnissä. No jos nyt mitään positiivista tästä kokeesta keksin, niin munavaa että koira jaksoi haastavista olosuhteista huolimatta. Mukavaa että vire hikisen kuuman päivän päätteeksi nousee niin korkealle, etten saa sitä ihan kunnialla pysymään näpeissä. Mukavaa, että vaikka se oli aivan sikamainen taas tänään ( niin sitä en vissiin muistanut vielä edes mainita, että kun hain sen siitä eteenmenosta se yritti vielä mua astuakin..) ei se kuitenkaan karannut kapulan kanssa tai keksinyt muuta vielä raivostuttavsmpaa. Mutta juu- valtavan paljon treeniä tarvitaam, musta saa helpolla kesäkaudella treeniseuraa vink vink.

SBPKYn Belgien jalostustarkki ja itsevarmuus/viettitesti

Tarkki järjestettiin Lohjalla, upeissa puitteissa. Oliskohan paikannimi ollut Koivulan kartano. Ja keli helli meitä ihmisiä, ei niinkään koiria( +30). Qlle osui käytännössä päällekkäin vuorot ulkomuototarkkiin ja viettitestiin, mutta testiin ehdittiin mennä ensin. Video ja arvostelu löytyy YouTubesta, ja myös internetversion videopalkista. Edelleenkään en tällä puhelimella osaa upottaa niitä tähän. Mitään kovin yllättävää testissä ei ilmennyt. Q oli riittävän rodunomainen. Ei mikään arkajalka, mutta puolustus olisi saanut olla rotumääritelmään nähden peräänantamattomampaa ja se saisi purra syvemmällä otteella. Pyrkii kuulemma syvään otteeseen, mutta pudottaa otettaan kuormituksessa. Viettitaso merkittiin kuitenkin suht korkealle, ja se on itselleni ja meidän yhteisessä harrastamisessa kuitenkin hyvä työkalu. Hyvin Q siis selviytyi ja veljet myös läpäisivät kunnialla:-) Se mikä veti mielen apeaksi oli se, että suurin osa mustista ei syttynyt saalisleikkiin käytännössä lainkaan :-O. Ihmettelen suuresti, miksei isompaa osaa mustien omistajista tämä seikka huolestuta enempää!? Ja mun yllätyksekseni Q läpäisi myös ulkomuoto-osion, olin ihan varma sen saavan hylätyn korkeuden takia.Ihana Jesper kyllä mittasi sen, sitten he vähän kokoustivat ja korkeudeksi merkittiin 68 cm :-D Arvostelulomakkeesta löytyy maininta, että alustan ( siis nurmikentän) epätasaisuuden vuoksi mittaustulosta ei voi pitää täysin luotettavana. Mutta selvästikään tuomari ei halunnut hylätä Quukkista. Ja yllätävän monta ruksia osui "moitteeton" sarakkeeseen. Loppuarvosana Hyväksytty varauksin. Hienoa. Kiva päivä, mahtavaa kun saatiin Anusta ja Cisusta reissuseuraa, ja kiva oli nähdä taas Talvisporukoita:-)

Fyssarilla

Hyvään ajankohtaan osui tämä jo aikapäiviä sitten varaamani fyssariaika. Arvelinkin Qn kehittäneen jotain jumitusta, se kun on lahjakkaasti vetänyt parikin kertaa lipat meidän eteisen laminaatilla. On toki muuallakin voinut koheltaa, mutta nuo nyt ainakin oon omilla silmilläni todistanut. Qlla ei ollut SI nivel lukossa, mutta aika jumissa ja kuona-aine"möyhössä". Lisäksi vakijumi kaularangassa, eli kireyttä 3-4välissä ja 5-6välissä. Hoidon lopussa kuitenkin löytyi taas joustoa selässä ja ranka suoristui. Tanja on virtuoosi, täytyykin melkein saman tien mennä varaamaan ajat syksylle valmiiksi. ----- Torstai-illalla oli hakutreenit, kirjataan nyt sekin ylös. Tutkalla. Aloitus oikealla vähän eteenpäin etukulmasta. Tämä hyvin, haukkuja 33, myös ok. Pistolla vasempaan etukulmaan otti hiukan liian viiston linjan :-( joten ukko jäi ja jouduin laittamaan uusiksi. Nyt Q oli varsin skarppina ja piti huolen suorasta linjasta maaston houkutuksista huolimatta. Lyhyt ilmaisu. Tyhjä oikealle. Silmukka väärinpäin, tietysti kun tuossa metsässä oltiin... Tyhjä vasempaan hyvä, tyhjä oikeaan ok, tyhjä vasempaan hyvä ja taas tyhjä oikeaan. Siinä oli ideana, että saa palkaksi jäniksen vastakkaiselle puolelle. Q kuitenkin havaitsi jänöjussin loikinnan hitusen ennenaikaisesti ja kurvasi keskenkaiken ( menemättä siis täyteen syvyyteen) sille ukolle. :-O. On tullut vissiin otettua tällaisia liikaa kun tuollalailla rupeaa ennakoimaan :-( No sai sitten luvan tehdä vielä kunnollisen tyhjän oikealle ja nyt irtosi jopa vähän ylisyvälle. Tällä kertaa jänishomma sujui hallitusti siten, että Q sai oikeaoppisesti vahvisteen vasta ylitettyään keskilinjan ja irrottuaan jo jonkun matkaa sai saalistaa jäniksen kiinni:-D Loppuun vielä nostatushetsi, jolle annoin luvan "karata". Tuntui kyllä innostavan Qta kovin. Ja hyvä juttu, muutoinhan koira olinkin varsin läkähtynyt kun lämpöä oli sen + 27.

Aamun pikaiset

Terhin kanssa treffit aamutuimaan ennen töihin menoa. Otin ilmoittautumisen ( hyvin) , seuruussa aloituksia, jäävät ilman luoksetuloja ja noudot, plus paikkamakuun. Seuruussa aloitus oli tosi hyvä, tikkana piti kontaktia ja oli varsin hyvän tuntuisessa vireessä. Liikkeestä istumisessa istui tosi nopeasti, tässä Q on kyllä petrannut. Liikkeestä maahan- siinä juoksuosuudessa painoi kyllä melko lahjakkaasti, mutta meni kuitenkin suoraan maahan ja Qksi jopa nopeasti :-) Liikkeestä seisossa oli valmistelevakin juoksuseuruu siistimpi ja pysähtyi myös ilman valumisia, hyvä Q! Tasamaanouto: no Terhiä vielä odotellessani viskoin sitä 2- kiloista kapulaa, ja vaikka millä tekniikalla yritin, en saanut sitä lentämään kuin max 10-11 askeleen ( ~8-9 m) päähän :-( Iso höh!! Mutta päätin siis kokeilla Qn kanssa millä ilmeellä se tulee noin lyhyeltä matkalta. Ja tää on kyllä niiiin ahterista, se tuli paluun ravilla. Kun perään otettiin sellainen, jossa Terhi jatkoheitti sen kapulan pidemmälle, tuli Q tietysti voimakkaalla laukalla. Joko mun pitää suurin piirtein bongata itselleni heittokoutsi tai keksittävä muu ratkaisu. Ärsyttää sikana olla tässä liikkeessä itse se heikoin lenkki ja aika tavalla pilata koiran suoritus:-( Sitä mietin, että joku piiskan paukuttelu vois toki nostaa Qn sen verran kierroksille, että laukkaisi vaikka olisi tosi lyhyt paluumatkakin? Mutta joo, paras olisi tietysti jos vaan opppisin heittämään! Hyppynouto: mennessä meni vähän varpaat hipoen, paluuhypyssä keräsi jalat paremmin alleen ja hyppy oli ilmava. Palkka luovutuksesta. A-estenouto hyvin myös, palkka vauhdissa. Ja paikkamakuu muuten ekaa kertaa Haunisissa niin, että olin piilossa. Ihan levollinen, eipä se siihen reagoinut. Mutta vähän hotsittaisi kokeilla myös niin että olisin piilossa suojelupiilon takana ( veikkaan että rotikoiden kokeessa on sellainen), sillä se voi olla Qn mielestä aika kiinnostava. Ettei vaan kävisi liian uteliaaksi.. Mutta hyvät treenit siis. Harmi kun niin harvoin tulee treenattua enää nykyisin, tottis kun on kuitenkin niiiin kivaa!

TKKn hakupäivä -Koskensaloa ja mielentilaa

Päivä oli aurinkoinen ja kiinnostava. Marko toki haustakin tietää paljon, vaikka hänen hakuharrastuksestaan onkin jo vuosia. Tänään kuitenkin oli teemana vietti ja viretason säätely hakutyöskentelyssä.Ja selvästi vähän meillä kaikilla oli tilaus juurikin tällaiseen,ajatella asioita vähän eri vinkkelistä kuin vaikkapa täydellisen laatikkopiston teettämisestä:-D Miian ja Napin treenistä poimin talteen vinkin siitä että kun koira otetaan piilolla hallintaan haukulta, se vapautetaankin hyvästä hallinnasta uuteen ilmaisuun. Jos se kerran sinne hinkuu, niin hallintaan alistumalla pääsee uudelleen ilmaisuun ja vasta sitten puruun. Vois Qllekin kokeilla toisinaan. Meidän omassa "esipuheessa" runoilin tietty laajasti, mutta luulen että sain kyllä ongelmakohdat kerrottua. Ja ainakin viimeistään demonstroitua:-D. Mutta mitäpä pointtia siinä olisikaan jos treeni sujuisi perfect ja palaute olisi " ihan hyvä, jatka vaan samaa rataa"... Ongelmiksi listasin siis ensinnäkin heikon ohjaaja-koirasuhteen ja huonon hallinnan, mikä heijastuu toki vähän kaikkeen. Haukkuilmaisuissa mainitsin pitkissä ilmaisuissa jossain kohtaa esiinpuskevan kimityksen. Ja lopuksi pyysin Markoa antamaan treenin päätteeksi vinkkejä,kun on selvillä paremmin koiran mielenlaadusta, että miten sen viettiä kannattaa nostattaa hakutyöskentelyssä loppua kohden, jotta motivaatio kantaa voittajaluokassakin. ----- No haukkuilmaisuun Markolla ei ollut paljon sanottavaa, hän ei nähnyt siinä oikeaa ongelmaa, ja uskoi kuulemma että olemme tehneet oikeita asioita oikealla tavalla. No kai voin "ostaa" ajatuksen, sillä rehellisyyden nimissä se ei tietenkään ole suuren suuri ongelma, eikä varsinkaan omista ongelmistammekaan se suurin:-D Mutta ihan asiaankin päästiin! Kun Q oli ottanut etukulmat ja ilmaisuissa ei suurempia ongelmia ollut, saatiin ohjeeksi tehdä pari tyhjää. Ekalle lähti hyvin, ei edennyt kyllä ideaalisti, hiukan turhan terävä. Epätyypillistä Qlle:-O Seuraava tyhjä oikealle ihan ok muistaakseni. Vuorossa tyhjä vasempaan ja samalla suunniteltiin/ soviteltiin että samalla lähtee oikealle puolelle maalimies palkkioksi tyhjästä. Q tais vähän reagoida tähän selän takana tapahtuvaan suihkinaan ja se edettyään n 10-15 metriä pysähtyi ja katsoi taakseen. Annoin uuden " haku" -käskyn, jolla jatkoi ja teki kelvollisen piston. Lähetin vauhdissa yli ja Q näytti lähtevän ok. Ei kuitenkaan löytänyt pistolla, maalimies oli sen verran edempänä. Päädyin etenemään keskilinjalle siihen kohtaan millä linjalla piilo oli. Sinne käppäillessämme Q yritti nostaa koipea puskaan. Tuntien koirani mä niin tiesin, että jos sille ärähdän se myös ärsyyntyy eikä halua ohjautua enää yhtä hyvin. Mutta toisaalta päätin ottaa treenissä härkää sarvista vaikka se provosoisi ongelmia. And of course Q delivered! Kun siis lähetin sitä se ei halunnut lähteä. Otin sen sivulle ja uusi yritys. Nyt pyssäsi sinne 10 metriin ja jäi tuijottamaan sieltä. Marko neuvoi, ettei pidä antaa uutta käskyä vaan antaa koiran itse ratkoa. Mutta jos se ratkaisee väärin eli kääntyy takaisin ,tulee mun torua ja pöläyttää se ja uusi lähetys. Nyt Q onneksi irtosi ja löysi ja sai hyvin vahvistuksen oikeasta toiminnasta! Mikä yllätys, ongelmiemme syy piilee hallinnan puutteessa:-D Kuinkakohan monta kertaa tän koiran kanssa voi kuulla saman lauseen :-D Suurin juju minkä kuitenkin evääksi saimme oli ideat miten Q nostetaan viettiin treenin lopussa. Mä oon tossakin aina inhimillistänyt koiraa ja halunnut sen saavan lopuksi seesteisen hyvän olon. Ei! Nyt jatkossa viimeisen maalimiehen jälkeen kytken koiran ja se näkee kun maalimies tai kaksi löhtee hetsaten metsään eikä Q pääse perään. Ja joskus taas sen voi päästää kesken poiskuljetuksen " karkuun" sinne äskeiselle hetsille. Kiva päivä, paljon asiaa ja joitain uusia kultajyviä! Onnistunut semma siis, vaikka itse treeni menikin aika ns käteen ..

Voittaja - paitsi ei sitten kuitenkaan:-)

Sunnuntain hakutreeneissä tallattiin voittajamittainen rata, ja varmaan ylikin.Mun oli määrä testata Qn kunto ja motivaatio. Keli oli ihan ääreist hiostava ja nihkeä, mittari näytti 24 ja oli ukkosen tuntu. Hiki vaan virtasi ja miljoona hyttystä oli herännyt jostain lätäköistään:-( Ukot oli oikealla puolella viidessäkympissä, vasemmalla 150 metrissä ja kolmonen oli valmiina kirmaamaan metsään mun pyynnöstä sopivalla hetkellä. Ekan lähetyksen teki vakivirheensä tuossa metsässä, osasin sitä odottaa ja olin päättänyt etten reagoi siihen. Lähti siis suoraan, mutta kääntyi taaksepäin. Jaksaa ärsyttää, mutta elämä on.. Q ei vaan pysty kykene. Saattaa johtua ilmavirroista tai taivaankappaleiden asennosta, mutta siihen voi luottaa pomminvarmasti että tuomla kyseisellä pläntillä Q tekee ekalla pistolla silmukan väärinpäin:-D No jatkettiin siis normaalisti, ja yliheitto vasempaan. Se oli kelpo pisto kaikin puolin.Yliheitto oikeaan. Siinä Q tuli vinossa linjassa ja mun olisi kannattanut varmaan suoristaa se. Lähti siis hiukan takaviistoon, mutta ainakin kääntyi oikein ja palkaksi sopivasti löytö. Sitten tyhjä vasemmalle, oikein hyvä. Yliheitto oikeaan ja jee! sielläkin kunnon pisto. Taas vauhdissa yli,lähti hienosti, mutta joutui hiukan hakemaan reittiään ( isoja kaatuneita puunrunkoja) ja lopulta löytö tuli vähän taaksepäin. Tyhjä oikeaan, hyvin. Tyhjä vasempaan kalliorinnettö ylös, edelleen hyvin. Vauhdilla tyhjä oikeaan ja koska tämäkin sujui loistavasti sai Q tähän kohtaan palkaksi pakenevan jäniksen vasempaan. Siellä haukkuja 27, mutta oli vähän puuskuttavainen jo( lue: täysin läkähtänyt) joten Q haukkui kahden sarjoissa:-) Asenne oli kuitenkin kohdallaan. Olin tosi tyytyväinen Qn jaksamiseenja risteilyyn (paitsi se eka). Tosin jälkikäteen huomasin ettei mun sittenkään tullut käytettyä koko rataa, vaan luultavimmin n 250 metriä. Mutta ei se mitään! --------- Maanantaina vuorossa oli jälki jo heti aamusta, ja nyt mentiin riistametsään! Jälki oli lyhyt, jotain 600 metrin luokkaa, mutta löytyi risukkoa, ojia ja hakkuuaukea. Janalla Qlla oli selkeästi vainu riistasta sillä ei reagoinut ekaan lähetykseen vaan koomasi pää ylhäällä. Toka käskyllä lähti onneksi hyvin. Löysi jäljen hyvin, lähti oikeaan suuntaan ( oikealle) mutta jostain syystä kääntyi takajäljelle. Annoin sen mennä jonkun matkaa kunnes kutsuin takas. Jäljestys oli melko ok, suht rauhallista ja selvitti kaikki kulmat hienosti. Yksi keppi jäi. Ja toinenkin melkein .. Hakkuuaukea sujui paljon paljon paremmin kuin joskus ennen. Hyvä jälki, parempi mieli!

Ja peffalleenhan se meni...

Pöh!! No niin siinä sitten kävi, että ne Paimion riistametsät kävi meille turmioksi:-) Tarina lyhykäisyydessään: Jana sujui hyvin, eikä olisi oikeasti voinut olla parempi, tästä täydet 40. Ja Q ne ansaitsikin. Muistin itse hetken makuuttaa sitä samalla kun tuomari näytti janaa ja antoi ohjeita.Qn kaulapannan olin lahjakkaasti unohtanut autoon, eli kun saavuimme ykköskepille ja olisin siirtänyt piuhan kaulalle, totesin no can do.. Eipä sillä luultavasti mitään merkitystä ollut.Ensi kerralla täytyy kumminkin yrittää muistaa tuokin. Q nosti kepeistä hyvin ykkösen ja kakkosen( tarkistin myöhemmin Miran jälkikaaviosta) . Kolmoskeppi oli suopursusuoralla. Q jotain siellä merkkasi ,muttei saanut kuitenkaan keppiä ylös. Ja hetken päästä oltiinkin vaikeuksissa. Q hukkasi jäljen ja pyöri hetken. Kohta kumminkin se lähti määrätietoisesti jatkamaan matkaa. Vähän mietin vaihtoiko riistalle kun läjiäkin näkyi.Toisaalta häntä oli tötteröllä, joka usein merkkaa riistaa. Toisaalta se olisi saattanut myös innostua jos olisi löytänyt hukan jälkeen jäljen uudestaan. No riistan perässä se sitten oli. Jossain kohtaa kaivoin puhelimen esiin ja Sports Tracker näyttää 1.8 km, juu ei olla oikealla jäljellä ei:-( No siinä aikamme suhattiin, yritin jopa palailla takasin päin, mutta hukassahan me oltiin. Kun matkaa oli taitettu jo urakalla, päädyin pyrkimään autolle päin. Ääreist kiitollisena nykyajan vempaimista siellä metsän siimeksessä olin, ikimaailmassa pelkästään mun suunnistustaidoilla en olisi autolle löytänyt! Oltiin jo melko lähellä autoa, jossain kohtaa Q sai jäljestä uudelleen kiinni ja suorastaan syöksyi viimeiselle kepille! Sinänsä siis jälleen iso onni, että sain sen palkattua ,ja se oli itsekin niin liikuttavan onnellinen löydöstään. Gepsin mukaan tarvoimme n 3.5 km ja saldona siis kolme yliaikaista keppiä:-D Kävipä mun kunnon päälle toi porhallus. Olin punainen kuin rapu.Läähätin ja puuskutin, lisäksi otsaani koristi koko otsan mittainen naarmu. Niin sitä pitää! Mira kertoi myöhemmin, että kun hän oli tallomassa sitä jälkeä, siellä tuli vastaan hirviemä ja vasa.En oikein voi olla Qlle edes tuohtunut, se vaan oli sille liian kova houkutus, etenkin kun jäljet oli ihan samanikäisetkin. No kökkö säkä, sellaista on koiraurheilu. Sen verran olin vielä reipas, että halusin tsekata Qn esineruutumotivaation. Se oli sopivasti myös suht "läkähtynyt" maratonjälkensä jäljiltä ja vieläpä kuitenkin eräänlainen konflikti oli alla. Mutta halusin päästä kunnolla kehumaan ja palkkaamaan sen, ja olin yllättävän luottavainen että Q hoitaa homman kotiin. Ja hoitihan se:-) Esineistä 29 pojoa.Qn pistot oli suorat ja järkevät sekä nokka auki. Tuomari sanoi että vauhti oli riittävän hyvä, vaikka koira kenties pystyisi vauhdikkaampaankin menoon. No se oli se läkähdys, ymmärrettävää. Rinnuksille hyppäämällä luovuttamisesta Jorma ei edelleenkään niin pidä :-) Mutta se yksi piste vähennettiin siitä kun huusin hyvä käskyn liian myöhään kakkosesineen löydyttyä. Itse en kunnolla puskien läpi nähnyt koiraa mutta kun sen hännänpää näytti siltä että olisi tuomassa jotain kailotin sen hyvän, lähinnä että Q tietäisi missä oon. No sen piti silti navigoida mun luokseni vähän mutkan kautta. Eli täysin turhaahan sille on hoilottaa mitään. Mutta pääasia, että Q teki töitä keskittyneesti ja hyvin. Nyt nokka kohti uusia kokeita ja uusia pettymyksiä:-)