Talvihallat Nivalalla

Sunnuntaina oli mukava päivä Kana-Areenalla.Talvihallojen lisäksi mukaan mahtui muitakin kivoja tyyppejä koirineen. Kyllähän tuollaiset päivät on aina antoisia.Ja vaikka me Qn varvasvamman takia ei tällä kertaa voitukaan treenata kuin seuruuta, niin muiden treeneistä sai vinkkejä yhtä lailla, ja omaan tekemiseen tarvittua muistuttelua mustavalkoisuudesta ja vaatimisesta. Qn kanssa ei voi itse olla yhtään "puoliunessa tai puolivaloilla", se heti ottaa itselleen kaiken sen "tilan" ja vapauden. Mutta jos se näkee mun olevan kartalla ja huomaa, että siltä vaaditaan , silloin se kyllä tekee ja ja jopa mielellään. Ja haasteisiin se vastaa erittäinki hyvin, siinä se nousee nopeasti. Eka kierros oli aika malliesimerkki miten sen kanssa _ei_ kannata vetää:-) Ei siinä mitään suuria katastrofeja käynyt, mutta oli se koko meininki hyvin diipa-daapaa. Pelkäsin tallovani Qn leikatulle varpaalle ja hipsuttelin, enkä ollut millään muotoa skarppi.Qn saikku on ollut kutakuinkin 10-11 viikkoa, joten tiesinkin sen pienen edellisen illan hallikokeilun jälkeen, että se tällä hetkellä edistää ja poikittaa. Seuraamisasento oli siis päässyt rämettymään( vitsi, tää oli niin hienosti keksitty sana, että pakko oli pummata,kiitos vaan Väyrysen Tarjalle).Sitä siinä ekalla kiekalla muistuteltiin pysäyksillä, ja jos oli siinä kohtaa liian eessä, niin hihnalla napakka korjaus taakse. No mun korjaukset oli alkuun kaikkea muuta kuin napakat, mutta hetken päästä Q kyllä tajusi homman. Johannan sanoin mun pitää olla saikkarinkin jälkeen sillä tavalla reilu, että jos en tiiä pystyykö Q vielä tekemään joitain juttuja puhtaasti, kuten tiukkoja vasurikäännöksiä, niin sitten niitä ei tehdä ollenkaan. Mutta se mitä tehdään, tehdään aina kunnolla ja vaaditaan oikea suoritus täysin mustavalkoisesti. Ja tää on perusjuttuja, tiedostan tämän, mutta kas kun tarvitsin taas sen muistutuksen:-D No tokalla kierroksella mä olin jo sisuuntunut. Vitsi, kyllähän Q nyt oikeasti seuraa paljon paremmin ja sehän me myös näytetään :-D. Ja se olikin heti sellaista tekemistä mikä myös tuntui hyvältä! Häiriöseuruuta, jossa Q oli pääsääntöisesti hyvin skarppina, mutta jossa kuitenkin pääsin pari kertaa huomauttamaan. Ja nyt ne tuli oikeaan aikaan,ja Q vastasi niihin hyvin. Tämän kieroksen palaute oli: Q on erittäin työskentelyhaluinen koira, jolla on korkea viettitaso.Ja vaikka siltä puuttuukin miellyttämishalua eikä se ole kovin nöyrä, niin mun kautta tulee kuitenkin kaikki se mitä se haluaa, eli se pallo/motskari mutta myös mahis päästä hommiin, joten mun pitää vaan aina vahvistaa se että olen its tosissani ja tahtipuikko on minulla,sillon Q tekee mielellään. ---Muita hauskoja huomioita oli, että D-pentueen Raf oli ihan mini-Kuukkis. Kaksi marjaa, etten sanoisi .. Ja Talvihalloista oli siis treenaamassa Päike( oi se oli ihana nähdä), Hula,Zoi ja Raf, sekä tietty Q. Jutta ei ollut ottanut Pinkkiä, mutta oli Raisan kanssa.Muita vahvistuksia oli Kirsi ja Rutja, Maria ja Karma, Henkka ja Naku, Tarja & Bertta,Eila& airis, ja labukkaa Hinni& Lea. Olikohan siinä kaikki koirakot, mutta vielä muutama kuunteluoppilaskin. Kiva päivä!