Vuosi 2012 paketissa

Uuden kynnyksellä lyhyt kertaus mitä tehtiin/saatiin aikaiseksi ja mitä tavoitteita olisi ensi kisakaudella. Kun kerran kaikki muutkin ...:-D -- Tämä oli meille aika onnistunut vuosi. Joku iso ratas nytkähti eteenpäin mun ja Qn välisessä suhteessa ja jopa jonkin sortin hallintaa onnistuin otukseen rakentamaan. Paljon silti vielä on tehtävää, en hetkeäkään edes uneksi, että Q aikoisi minua jatkossakaan helpolla päästää. Etukäteen olin päättänyt että tänä vuonna se kisaura korkataan, enkä anna minkään viedä tällä kertaa sisua kaulaan. Kauden ekassa kisassa toukokuussa olin kyllä vielä niin kipsissä, etten uskaltanut ottaa tottista. Ja sainhan mä sentään lähes täydellisen 'alibin' kun maastopisteet jäi just alle tulosrajan, 149 pistettä :-) Pientä kirvelevää pettymystä lievitti toisaalta se tieto ,että koossa olisi ollut maastostakin 169 jos en olisi (pölö!) kadottanut yhtä keppiä ennen keppien luovutusta. No oppirahat maksettua ja itseäni henkisesti tsempattuani siinä tottisähkyssä, seuraava koitos toi jo koularin. Tottis ok,92 p ja maastosta 165 eli kakkostulos 257 ja JK1. Oli ihana fiilis, eikä iloa himmentänyt edes tuo kakkostulos. Syksyllä uskaltauduin jo hakukokeisiinkin.Syyskuussa HK1 ykköstuloksella ( 86 + 190) ja lokakuussa HK2 myös ykköstuloksella( 86+ 186). Näihinkin koesuorituksiin olin aika tyytyväinen vaikka jotain pientä jäikin hampaankoloon. Neljä koetta, joista yhdestä pummi ja kolmesta tulos, se riittää mulle kyllä. Vuoden kohokohtiin ( ja myös koko mun koiraharrastushistorianikin ) lasken myös muutaman ihanan tuomarin sanat arvostelun yhteydessä. Rytkösen Anni kehui hakuradalla hyvää ja sujuvaa yhteistyötä ja arvosti miten koira oli hienosti hallinnassa :-) Oh yes, otan ilon irti kun tämäkin ilo voipi olla haihtuvaista .. Laaksosen Mika sanoi tottiksessa että koira on teknisesti korkealle koulutettu ja ilmentää korkeaa viettiä ja sitä viedään hyvin koeohjeen mukaisesti eteenpäin. Joten jotain minäkin vuosien varrella olen onneksi oppinut, mutta aina sitä saa vielä hioa suoritusta. Korjata uusia ja vanhoja virheitä.. Ja vielä Häkkisen Vesan mielestä ' on sulla siinä hieno koira'. No niin munkin mielest Joten nokka kohti uusia haasteita ja uusia pettymyksiä, vai miten se meni.--- Tavoitteet ensi vuodelle olisi kutakuinkin seuraavat : - pitää Q ehjänä ja terveenä! -korkata voittajaluokka haussa ja saada toivottavasti myös se koulari. Aina parempi jos olisi ykköstulos, mutta kunhan nyt edes joku tulos:-D -jäljeltä myös toiveissa koulari ainakin avoimesta, jos ehdin niin syksyllä myös kenties voittajaan Mutta monia ahkeria treenihetkiä vielä tarvitaan! Pitää saada yleistettyä myös vieraammille kentille se hallinta, eli kun nyt on leivottu koiran takaraivoon ettei sen kapulan kanssa höröillä omiaan ainakaan meidän kentällä, niin nyt pitää tsekata uskooko se taivaan putoavan niskaan jos sitä muuallakaan yrittää. Haussa panostetaan ilmaisun viettikestävyyteen ja myös pitkää rataa pitää vetää usein. Jäljellä yritetään keväällä jatkaa siitä mihin nyt edistyttiin. Siinäkin se mielentila on aika a ja o. Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Yritän saada jatkossakin treenata näiden kivojen ihmisten kanssa. Se vaan on niin mukavaa<3

Ilmaisutreeniä

Haunisten kentällä. Alkuun Qlle otettiin kunnon hetsaus purutyynyllä, ja siitä suoraan pitkä ilmaisu.Ei huono, muutama kimakampi haukku n kolmessakympissä, mutta pääsi takaisin oikeaan rytmiin. Heti perään toinen, tämäkin n 40, edelleen aika ok. Välillä koira autoon ja toinen koira suorittamaan. Pienen tauon jälkeen siis ilman suurempaa hetsausta,mutta palkkana edelleen purutyyny. Eka pitkähkö ( olisko ollut n 45 ?) , toka lyhyt ja kolmas taas n 40. Rytmi oli hyvä, ja Q haukkui koko kropallaan, tyyliin ipopiilolla etujaloilla rytmiä polkien. Nyt teemana oli pidemmät haukut ja päätettiin ettei välitetä siitä onko joku kohta kimittävämpi. Ja kyllä tuntui, että se asenne on sieltä kaivettavissa.Täytyy yrittää panostaa siihen, että saisi sovittua nyt näitä ilmaisutreenejä useammin niin saisi jotain oikeasti järjellistä tehtyäkin asialle:-) Muuten mä tuttuun tapaan treenaan vaan sillä mukavuusalueella.Eikä sillä tavalla kyllä juttu edisty.

Still alive!

Huh huh taasen.. Joulukuu on työrintamalla aina ihan killeri, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Q raukka lähes riutui tekemisen puutteessa, siitä niin huomaa jos ei se saa tarpeeksi virikkeitä:-( No nyt paluu arkeen koitti ja pitkästä aikaa myös treenattiin. Elina oli varannut ajan Tuijan Koirahallista ja se olikin meille ihan uusi paikka. Ei hassumpi ollenkaan, siellä oli pituussunnassa ihan kivasti tilaa. Meillä on myös maanantaina tuolla treenit, nyt on helpompi tehdä suunnitelma. Tällä kertaa treenasimme : Jääviä, kas mikä yllätys :-) Q edelleen saattaa hämääntyä siitä , että voittajan maahanmenossa ensin kävellään ja sitten juostaan. Osaa mennä maahan kävelystä , osa mennä juoksusta ,mutta jos on liikaa liikkuvia osia niin.. No kyllä se tästä, loppuun saatiin onnistumisia. Juoksusta seisossa taas teputteli muutaman pikkuaskeleen. Kun hetki tahkottiin, onnistui Q tekemään kaksi peräkkäin oikein hienosti ja siihen taputeltiin hautumaan! Vähän treenattiin seuruuta, se on mulle se palkkaosio :-) Ei ollut kauheasti huomautettavaa, tuntui ihan hyvältä. 2-kiloisen kapulan kanssa sekö kokonaisia noutoja että palautuksia. Hyvin ! Loppuun vielä eteenmeno. Ensin palkalle (purutyyny) ja sitten vaadittiin maahanneno n 5 metriä ennen purutyynyä. Ei mennyt kovin nopeasti maahan,mutta menipä kuitenkin :-) Toivottavasti bc.t eivät saaneet traumoja mun _hieman_ painokkaasta alaskäskystä..

Sokkorata , Käärmekalliolla su 9.12

Suunnitelmat vaihtui lennossa. Olin ajatellut ottaa norjalaista sekametsää, mutta totesin yhtäkkiä, että siitähän on ikuisuus kun olen treenannut kokeenomaisesti. Tai no en nytkään ottanut muuta kisanomaisesti kuin sen, että en etukäteen tiennyt missä maalimiehet oli. Rata oli luultavasti hiukan alle 200 metriä tai siinä paikkeilla. Mikä meni hyvin/ mikä huonosti?-- Q aloitti jälleen hyvin. Aloitin vasemmalta( sillä kulmat olivat limittäin ja siitä rata alkoi). Q eteni rinnettä suoraan ylös ja tuli hetken päästä pistolta ulos siellä missä olin laskeskellut :-) Hieno laatikko siis. Siitä vauhdissa yliheitto ja Q lähti taas suoraan. Siitäkin tuli kelpo pisto ja taas pääsin heittämään Qn vauhdissa yli. Nyt itse munasin siten, että en itse liikkunut keskilinjalla tarpeeksi, joku aivopieru.. Lähinnä kai hain sitä 'täydellistä lähetyslinjaa'. No lopputulema oli, että itse olen silmät, ja korvatkin kai ,kiinni ihan jälkijunassa ja Q näppäränä tullessaan ulos pistoltaan sinkoaa omatoimisesti ( olettaa voi että kauniin suoralla pistollakin vielä:-D) itsenäisesti oikealle puolelle ja aloittaa piilolla haukkuilmaisun. No just! Mitä opinkaan tästä? No ainakin muistan taas hetken sen, että varmasti muistan edetä itse , koira kun ainakin sen tekee.. No eka ukko siis ylhäällä neljännellä pistolla.Kuljetuksessa Q pysyi taas tällä kertaa hiukan auliimmin. Seuraavaksi pisto vasemmalle puolelle, missä Q ryhtyi kaartamaan mun mielestä hiukan turhan aikaisin ja huusin sille ' hei!' vähän topakammin, aikoen sen kutsua uuteen lähetykseen. Q kuitenkin ymmärsi yskän ja suoristi itse linjansa ja upposi tarpeeksi syvälle. Hetken kuluttua kuului sielläkin haukku laatikkopiilolta kuusen suojista. Elina haukutti kunnes saavuin , mutta taas se 26. haukku oli kimittävämpi. Olisko niitä kimittävämpiä ollut kaksi vai kolme kunnes taas pääsi rytmiin kiinni. Sitten vuorossa tyhjä oikealle, vasemmalle, oikealle ja vasemmalle. Rata oli jo loppumetreillä, eli kysyin Stinalta oliko matkan varrelle jäänyt ukko. No siinä kallion kupeessa oikealla oli Laura, mutta jostain syystä Q ei ollut häntä haistanut. Kun kerran kyseessä oli treeni eikä oikea koe, päätin etten jään hinkkaamaan sitä ja tee koiraa epävarmaksi. Eli uusi tyhjä vasempaan ja sillä välin Stina kipittää täyttä vauhtia toiselle puolelle niin pitkälle kuin kerkeää. Ja siitä tulikin Qlle aikamoinen nostatus loppuun. Koira ainakin motivoitui kivasti , eli varmaan ihan hyvä ratkaisu. Laura sanoi, että hänestä tuntuu että Qlla oli kerran joku vainu hänestä kun just kutsuin sen takaisin. Se oli juuri sellainen kohta kun mun mielestä se oli menossa liian vinoon ja korjasin. Itse uskon että sillä ei ole ollut selvää hajuhavaintoa sillä siinä tapauksessa se tuskin olisi noudattanut mun kutsua. Mutta toki kun ollaan jo loppuradalla ja koira on väsynyt , on sekin mahdollista . Päivän oppina kuitenkin siis 1) muista aina edetä riittävästi ( niin et hukkaa koiraasi joka suorittaa risteilyä ). ja 2) loppuradalla ainakaan kokeessa en taida niin hanakasti korjata pistoa jos se on vähän vino. Saahan sen sitten seuraavalla pistolla korjattua jos on epävarma tuliko kyseinen alue tatkistettua tarpeeksi hyvin. Ja opin senkin ( höh) että Qltakin voi jäädä ukko metsään !? Onneksi ei kyllä tapahdu usein :-)

DSC 3.12

Ihmeen paljon sitä tunnissa ehtii :-) Jahas, mitäköhän kaikkea tultiin treenailleeksi..? Aloitin joka tapauksessa 2-kiloisen noutokapulan iskutreeneillä. Q tönäsi tassuilla sitä eteenpäin heti alussa, mutta en piitannut( niin ja rehellisyyden nimissä kauheasti edes tullut kiinnittäneeksi huomiota :-D ) vaan palkkailin reippaasta palautusvauhdista. Muutaman toiston jälkeen Qlla oli myös isku kapulaan täsmällisempi, eli nopea eikä töninyt tms joten saatiin hyviä vahvistettua. Yhden otin luovutukseen asti. Siinä olisi ehkä voinut olla mun makuuni tiiviimpi, mutta olipahan aika korrekti etäisyys. Pää ei kenottanut ja pito oli rauhallinen. Palkka siitä. Seuraavalla vuorolla otin juoksusta maahanmenoja. On Q selvästi edistynyt näissä !! Tekniikka on parempi , eli menee koko koira kerralla eikä taka- tai etupää ensin. Nyt Q jotenkin kokoaa itsensä lyhyemmäksi ja tipahtaa siitä. Toivotaan että tänä myönteinen kehityskaari jatkuu. Juoksusta seisossa oli aika sama taso kuin viimeksi, eli töitä riittää. Mutta näistäkin osa oli jo lähes sitä mitä pitäisi :-) Kolmoshuki: vinopalautuksia. Qn herneet ovat jo osittain löytäneet toisensa ja tässäkin selvää edistystä! Paikkamakuu tänään lyhyt, mutta Q oli tarkkaavainen ja hiirenhiljaa. Unohdin treenata edestä sivulle siirtymistä, mutta ensi kerralla niitäkin voisi taas vahvistaa. Olipa taas kivaa, tottis on aikaste <3