Hakutreenit leirillä

Ensin muistiin ylös joitain yleisasioita.
Hanna kertoi, että kun hän rakentaa hakukoiraa(rullakoira), tulee osa-alueet seuraavassa järjestyksessä: Suorat, etenevät, tyhjät ja vasta sitten ilmaisu mukaan metsään.Tosin haukkuvalle koiralle kannattaa haukkuilmaisu ottaa metsään jo aiemmin, eli varsin hyvin vaikka ennen tyhjiäkin.
Mihin myös kannattaa kiinnittää huomiota on ,että kun koiraa menee metsään vastaan, niin AINA aluetta eteenpäin! tuppaa unohtumaan! No nyt ryhdistyn tässä, aivan varmasti! Ja sitten maalimies ja ohjaaja plus koira tulee takaisn nk "unelmapiston" mallisesti.Tällä tavoin koira hahmottaa eteenpäin menemistä ja samalla ikäänkuin alueelle ei jää tutkimattomia paikkoja löytöjen väliin.
Palkan pitää olla nousujohteinen, eli lopussa palkka vaan kasvaa.Alussa voi olla pari namia, ja lopussa isosti superherkkua, tai Kuun tapauksessa alussa joku muu lelu, mutta lopussa Wubbakongi.Palkan pitää olla tosi ihana, ja loppupalkkaukseen pitää riittää aikaa ja huomiota koiralle! Liian kiire ei saa olla!
Ilmaisun voi ja kannattaa opettaa takaperin ketjuttamalla, en jaksa rullaversiota tähän nyt kirjoittaa kun Q on haukkuva, mutta yritän muistaa sen jos joskus on tarvetta.Haukkuilmaisu voidaan opettaa ensin lähietäisyydeltä,niin kuin itse asiassa Kuuralle on tehtykin, ja sitten myöhemmin etäisyyttä kasvatetaan.
Nyt edelleen jatkamme hajunhakemisilla, mutta otetaan muistikuvat mukaan, aluksi aina vaikka kaksi hajunhakua kerrallaan, riippuen miten sujuu.Myöhemmin koiran voi viedä vaikka välissä pois.Samaan treeniin voi laittaa myös jonkun valmiina, varsinkin jos tuulee hyvin.Vaihtelu on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, ja eteenpäin pitää uskaltaa mennä, Kuurakin kaipaa varmasti haasteita ja yllätyksiä.
Kolme treenikertaa leirllä vedettiin , ja ne sujui pääsääntöisesti hyvin.Kuurasta näki kyllä ,että leireily oli siltä vienyt kaikkein parhaimman terän, mutta hienosti se kuitenkin jaksoi ja halusi tehdä hommia loppuun saakka.
Ekan treenin kaikki 4 ukkoa haettiin yksittäin hajunhakuina,ja pistot olikin varsin suorat.Viimeisellä maalimiehellä tapahtui joku hämmennys(myöhemmin hiffattiin että johtui varmaan Terhin kengistä, joissa oli minkin hajua, ja joihin oli reagoinut yhtä voimakkkaasti myös Urmo ja Ico), ja Kuu ei halunnutkaan leikkiä Terhin kanssa eikä oikein syödä namejakaan.Olin aikas ulalla, kun sille ei oo koskaan tommoista sattunut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.Anyway, kyllä se siitä palautui, eikä myöhemmissä treeneissä ollut mitään ongelmaa enää, vaan syttyi kyllä leikkimiseen ihan tuttuun tapaan.
Toka kierros, muistikuvia.Eli kaksi ekaa otetiin peräkkäin hajunhakuina, ja sitten lähetys samassa järjestyksessä.Eka meni hyvinja sitten yhdessä vietiin maalimies uuteen piiloon siellä oikealla puolella, mutta tokassa kaarti alueelta liian aikaisin takaisin.Uusi lähetys vähän aluetta sisäänpäin, ennen sitä paikka mistä kaarsi.Nyt ok.Mutta kolmosen eli sen oikean puolen muistikuva juttu ei myöskään toiminut.Mahtoiko Q mennä jotenkin sekaisn , että sehän on jo löydetty, sillä se haukkuilmaisi sitä ukkoa silloin kun sen piiloon jätimme, ja nyt Kuura päättäväisesti oli menossa aluetta eteenpäin.Uusi lähetys, kuitenkin sitten onnistui.
Nelonen haettin sitten ihan yksittäisenä ja se meni hyvin.Noi on tosiaan ihan uusi juttu että yhdessä viedään se maalimies , uskon että Kuura kyllä tottuu siihen hommaan pian.
Kolmas sessio: Eka oikea etukulma otettiin valmiina, ja suora lähetys, se sujuikin superhyvin, varmasti niin hyvässä muistissa että siellä se maalimies oli aiemminkin.
Lopputreeniä mä en oikein tarkkaan muista,mutta eipä siellä vissiin ollut mitään ihmeellistä.
Nyt pitää tehdä varmaan itsellen joku runko aikataulullisesti ,mitä meinaan treenata ja koska taas uutta juttua kehiin.Joka tapauksessa tai haukkuilmaisu pitää ottaa kehiin pikkuhiljaa.
Ihanaa kun sai treenata kolme kertaa peräjälkeen, siinä huomaa kyllä ihan erilailla ,miten koira edistyy!
Hannalle sinne Tampereelle lämpimiä ajatuksia, oli se ihan superkouluttaja!
Ai niin ja loppuun vielä muistiin sekin että kannattaa viljellä sitä "vahvistussanaa", taidan törkeästi pummata Hannalta sen "siellä". Varsin käyttökelpoinen , ja selvästi myös nostattaa koiraa!

Leiritunnelmia, Wappuleiri 30.4-2.5

Kyllä leireily on hauskaa!
Kasvattajat Talvihallan,Eloisan ja Off-lines järjestivät kasvateilleen yhteisleirin Pinkalaitumella ( ´ja juu , kirjoitin paikannimen tahallaan väärin, syykin selvinnee myöhemmin).
Treenata sai tottista, esineitä, jälkeä ja hakua, mutta lauantaina sai treenata myös ipo-molareiden kanssa, saalisleikkejä, mutta kyllä siellä hihakin heilahti.
Me tultiin Edenin kanssa jo perjantai-iltana paikalle, ja meillä olikin deluxe-deluxehuone, sillä se oli valtavan suuri muihin huoneisiin verrattuna.Jaoimme sen Jennin ja Urmon kanssa.
Ekan illan hupinumero oli nurmelle teipattu "esineruutu", josta piti minuutin sisällä tuoda mahdollisimman monta tavaraa, joukossa oli myös kaljatölkkejä ja viinitötsiä.
Mekin Kuun kanssa osallistuimme, tosin laitoin Qn suosiolla liinaan.Pari esinettä se toi tosi reippaasti, ja koska liinan kanssa oli aikamoista sähläämistä niin helppasin sen päästä vähän turhan optimistisena taasen.Ja naks vaan kävi Qn aivoissa, ja se kekkas lähteä kolmannen esineen kanssa pinkomaan ympäri kenttää.Mua ei jaksa enää ees niin nolottaa, se oli kyllä varmaan muiden mielestä perin kiusallista:-)
Lauantaina meillä oli ipoleikit aamupäivällä.Tosi mahtavaa , että siellä oli Peter Hollannista asti , sekä Vesku ja kokelas Tomi.Kuulemma Qssa olisi ainesta, siihen käsitykseen ainakin jäin.Innoissaan se taisteli siitä isosta patukasta ja rinta rottingilla sitä kiikutti rundilla.Ote oli vissiin siinä kohtaa hiukan vajaa, mutta korjasi sen , ja taisteli mielellään.Itse olin kumminkin ihan kipsissa, ei meinannut millään upota kaaliin mitä mun pitikään tehdä.No seuraavalle kierrokselle olin valaistunut sen verran, että hiffasin ,että mun jobi oli pitää liinaa koko ajan kireällä..
Tokalla kierroksella Kuura sai sitten jo purra hihaankin.Ja niinhän se meni sinne ihan täpinöissään, ja nyt otekin oli täysi puruote, eikä tarvinnut korjata.Pampulla kun Peter huitoi, päästi Kuura kyllä otteensa, ehkä myös kokemattomuuttaan, silti se saman tien jatkoi hihaan uudelleen kiinni.
Lopuksi vielä pako.Peter sanoi että päästä vaan liinasta se irti, ja kun hän huutaa tai antaa merkin, niin voin päästää Qn perään.Sinne läks, hihan voitti hienosti itselleen, ja sitten pinkoi, ja pinkoi onnellisena ympäri kenttää sen hihan kanssa!
Peterkin sitten hokasi, että ai niin, kyseessä olikin juuri tämä runawaydog:-)
Joten jälleen saimme annettua itsestämme ikimuistoisen vaikutelman! Mutta se on sanottava, että ainakin Kuura loisti rohkeudellaan ja taistelutahdollaan.Eli siinä mielessä ei tarvinnut kyllä Kuuran puolesta hävetä, ainoastaan omat hallinnan puutteen ongelmat pilaa meidän vaikutelman.Parempi kuitenkin niin päin! Koska jos joskus saan sen hallintaan, niin kaikkin on mahdollista.
Lauantai-iltapaivän ja sunnuntain kaksi treenisessiota olimmekin hakuilemassa Hanna Oravan opissa. Oli muuten ihan loistava kouluttaja, ja ottaen huomioon ne huikeat saavutukset mihin Hanna on Veetin kanssa yltänyt, niin täytyy ihailla miten vaatimattomasti Hanna kuitenkin oli ja koulutti.Mun täytyy vielä oikein funtsata että mitäs kaikkea me oikein tehtiinkään ja miksi, ja laitan hakuosuuden myöhemmin kokonaan uuden otsikon alle.
Mutta siis aivan mahtavaa kun Anne ja Erja (sekä Niina) olivat jaksaneet järkätä näin hauskan tapahtuman, ja paljon siellä opimme.

Tottis ma 26.4

Nyt lyhykäisesti..
Alkuun toisen ryhmän kanssa paikkamakuu, tokokäskytyksellä.
Pysyi hyvin, sain myös oltua jonkin aikaa siellä kauempana, kunnes palasin palkkaamaan noin 1.5 minuutin kohdalla.
Asento oli rauhallinen, meinaa ennakoida kyllä nyt kovasti alastipahtamisessa..
Omalla varsinaisella suoritusvuorolla otin seuraamista, joka oli mun mielestä aikas hyvää.Juoksussa se pomppii, niin silloin palkkasin välillä namin kanssa, joka auttoi, nyt ei-pomppuisaa:-) Käännöksiin olin myös tyytyväinen, ja hidas käynti oli hyvä.Liikkeen pysähtyessä ei nyt seilannut, mutta istui hitaanlaisesti, vaan enpä oo sitä(kään) muistanut treenata, joten ihmekös se..
Seuraavana 2 kilon kapulan palautus:tosi hyvä.Laukalla, tiiviisti ja hyvällä rauhallisella otteella.
Tyhmyyksissäni kokeilin taas 650 g kapulalla kokonaista liikettä..(argh!!). Odottaa kauniisti lähtölupaa, lähtee mun makuuni ihan tarpeeksi räjähtävästi, ottaa kapulan hyvin, ja lähtee laukalla mun luo.Kunnes..ei tulekaan.JUu-U, sitkeässä istuu tämäkin ongelma.Siinä välissä joimme jo Marjan Ja Reetun TK1-kaffet ja kakut, Kuu vain pönöttää kapula suussa kentän reunalla.
Kahvihetken jälkeen kävelin rauhassa piiloon A-esteen taakse, ja sinne se tuli sitten juoksujalkaa. Se meni autoon sitten miettimään, ja treeni loppui siihen.
Paitsi että kun kävin sen kanssa vielä Haunisissa pissalenkillä, niin otin pikkupikkupätkän seuraamista samalla kun Shäfereillä oli purut.Se meni sentään superhienosti..

Vaan jotain hyvää sentään!

Taas olen muutaman lenkin yhteydessä treenannut oikeastaan vaan esineen tuontia.Eli Kuu kiinni puuhun, ja itse siksakkaamalla olen tallonut kaistaleen, jonka perälle olen kätkenyt esineen.
Tänään tein hiukan leveämmän , ja kätkin esineitä kaksi :-)
Ja sieltähän se ne etsi ihan pikapikaa, ja toi perille asti! Ou Jee! Esineiden välillä vain pikapalkkasin, eli revin suunnilleen nanosekunnin (okei ehkä vähän kauemmin)sillä ekalla esineellä, joka oli Edenin balettitossu, ja kun se toi esineen nro 2,penaalin, niin siitä riemu irtosi, ja lähes intiaanitanssi.Eli revittiin sitä aikas hulluna , ja niinpä kuurakin siinä kuumui ihan kiitettävästi.Ihme ettei käsissä ole kuin yksi reikä peukalossa.
Ihanaa kuitenkin , että sain olla siihen niin aidosti tyytyväinen, kun keskiviikkona olon sen verran myrtynyt, että kyllähän se sen huomasi..

Ei niin kauhean hyvin suju..

Lainaan erästä toista pk-harrastajaa, joka suorasukaisesti totesi blogissaan, että "paska treeni mutta tulipahan tehtyä".. ja aikas samat fiilikset itsellä.
Keskiviikkona menimme porukalla treenaamaan jälleen jälkeä Nousiaisiin.
Kun olimme juuri hiekkatietä menossa eteenpäin alueelle tallataksemme jäljet, syöksyi metsän siimeksestä kolme peuraa(plus yksi jänis) autojemme ohi, ja samaan suuntaan metsään minne meilläkin oli suunta.
Pyysin suosiolla Evaa tekemään Kuuran jäljen hiekkatien toiselle puolelle.Juu jäljet vanhenemaan ja koirien kanssa sillä välin yhteislenkille.
No jo lenkillä mulla meinasi mennä hermo, kun Q oli aivan päätä pahkaa rakastunut Cheriin vaikka se on leikattu eikä edes kovin suopea narttu.Ja muutenkin tämä kevät on tuntunut olevan yhtä hormonien myllerrystä, tuloksena vähintäänkin esinahan tulehdus, ellei jo eturauhanenkin pauku..
Mutta asiaan..Kun olin viemässä Kuuraa jäljelle, se koko ajan hinkusi tien toiselle puolelle, sinne minne peurat oli painaneet.
Kiskoin sen sitten perässäni meidän jäljelle, vaan siitäpä ei tullut mitään! :-(
Kuu jäljesti ekan pätkän, törmäsi keppiin, joka oli sen mielestä ihan merkityksetön.Koska se oli kuitenkin "merkannut" sen, niin yritin sitä siitä palkata jauhelihakipolla.Se nappasi lihaklöntin suuhunsa, ja pudotti sen maahan.Ja tuijotti vaan lasittunein katsein eteenpäin.Se oli ihan eri koira kuin yleensä.
Kun siitä jäljestä ei kerta kaikkiaan tullut mitään ,tein korjaavan jäljenpätkän itse vähän aluetta eteenpäin, ja se meni miten kuten, purkit nousi kyllä, mutta kepit oli edelleen ilmaa.
Ja jälleen kun loikimme metsästä pois, ei edes narupallo innostanut, vaan se olisi vaan rynninyt sinne peura-alueelle.
Kun kaikki muut koirat olivat ajaneet omat jälkensä, otin Kuuralla vielä esinekaistaleen.Siinä oli jo tekemisen meininkiä, eli lähti vauhdilla, meinasi kurvata kaistaleelta mutta nopeasti korjasi linjansa takaisin alueelle, etsi esineen hyvin, ja oli tulossa mun luo.. vaan kun se oli Evan villasormikas, niin se oli vähän liian suuri kiusaus, ja se jäi hetkeksi leikkimään sen kanssa itsekseen.Hatken odottelun jälkeen, kun se oli tullut taas lähemmäs, kysyin että "mihis sun esine jäi" ja silloin se toi sen revitettäväksi.Olinkin kuhtuutyytyväinen, sillä ei siinä nyt kuitenkaan niin kauan kestänyt, ja vaihdoin esineen keppileikkiin.Onneksi kuitenkin olin siinä leikin tiimellyksessä myös sen kytkenyt jo liinaan ,sillä taas ihan tuntui naks vaan, ja sen katse lasittui, ja se lähti rynnimään sinne alueelle minne ne peurat oli menneet.
Tuli sitten perusteellisesti todistettua, että Kuuralla on SAIRAAN suuri riistavietti, siinä ei mitkään narupallot tai keppileikit auta:-(
Kuitenkin aika suivaantuneena totesin, etten millään voi jättää treenin jälkeen sitä tohon mielentilaan, ja treenasin sitten vielä erikseen keppien tuontia.Eli aluksi viskoin sen nnähden jälkikepin tallatulle alueelle, ja kun se toi sen mulla , niin palkkasin narupallolla.Varsin pian se siihen syttyikin, ja toi niitä ihan innokkaasti.Lopuksi se vielä ryntäsi yhden puun juureen , ja olin vähän hämilläni kun tiesin etten sinne ollut keppiä laittanut, mutta sieltä se tuli jälkikeppi suussaan! Ja Marjahan sinne oli kuulemma viskannut omansa , joten siihen oli hyvä lopettaa.

Touhukas maanantai 19.4

Kevään jälkikausi on nyt korkattu!
Nousiaisten Kärrysiin suunnattiin yhdessä Evan ja Vallen kanssa.
Tein jäljestä melko lyhyen, noin 400 metriä, jos ihan senkään vertaa.
Eka suora oli sivutuuleen(melko vahvasti tuuli itse asiassa) ja yksi kulma, jonka jälkeen pitempi suora myötätuuleen.Jäljellä oli neljä purkki-keppiyhdistelmää, ja kulmassa Natural Menua.Jälki sai vanheta melkein tunnin.
Kuura lähti jäljelle hyvin, mutta ajoi varmaan sitä hieman sivussa, ja valitettavasti eka keppi(plus purkki) jäi sinne metsään.Kulma meni kohtuu hyvin, ja jäljestämistempo oli mun mielestä oikein hyvä ja tarpeeksi rauhallinen.Jossain kohtaa se poikkesi jäljeltä ja pyörähti, mutta hyvin se itse etsi sen uudelleen, ilman suurempia vaikeuksia, eikä hakenut musta apua.Itsenäistä työskentelyä siis.Kepit sille näkyi olevan yhtä tyhjän kanssa, eli purkki kiinnosti selvästi enemmän.Pitänee tehdä keppitreenejä paljon erikseen.
Muutamasta kauneusvirheestä huolimatta, oli se ihan kelpo kauden aloitus kumminkin.
Ja sitten testasin jälleen esinekaistaletta, ja siis lähinnä, että tuoko se esineen mulle ryttyilemättä, vaikka tilannetta nyt muokattiin jo vähän enemmän varsinaisen ruututreenin suuntaan.Tai no oikeastaan sen kummempaa muutosta ei vielä ollut kuin, että nyt paikalla oli jo joku muukin kuin minä, ja kyseessä uusi esine, plus Eva teki kaistaleen ja viennin.
Ja jälleen vilautin sille keppiä, tungin sen kainalooni, ja päästin Kuun kaistaleelle.Esine tuli mun handuun pikapikaa, ihan suorinta tietä!! Ai että kun päivä taas valaistui!
Illalla vielä tokotreeneihin..

Haku su 18.4

Siipitiellä ,lentokentän lähistöllä.
Hmm, mitäs sitä nyt kirjottaisi..ei mennyt kyllä ihan putkeen.
Q oli tällä kertaa ekana vuorossa, ja alueella taisi olla riistan hajua, kyllä aika vahvasti epäilimme niin vähän porukalla.Joka tapauksessa sekä Q että minä sähläsimme oman osamme.
Anyway, eka pisto: yritin lähettää oikeaan etukulmaan, mutta Q kurvasi alueella viistosti eteenpäin, ja bongasi hajun toiselta puolelta, ja löysi siis näppärästi vasemmasta etukulmasta Anun.
Uusi lähetys oikealle, siellä ei suorasta pistosta ollut tietoakaan, vaan venkslasi vähän siellä sun täällä, mutta löysi ukon kuitenkin.
Kolmas otettiin hajuhakuna, ja se meni siististi. Nelosen sähellys taas oli mun vika, olin satavarma että Qlla oli jo haju, ja päästin sen suoraan ilman hajuhakua.No se itse hakeutui tuulen alapuolelle, eli koukkasi oikealle päin, sai hajun ja siitä meni suoraan piilolle.
Kyllä se siis joka kerran sen ukon nosti, vaan oli se jotenkin villivarsana viipottava.
Nyt siis taas Kuura tiukasti lapaseen, ja hajunhakuja!En tykkää yhtään tommosesta päättömästä menosta!